Paha siivo!

Itse kyllästyi myös vajaan yksivuotiaani aiheuttamaan sotkuun ja siksi kaikki keittiön laatikot on nyt lukkojen takana (siis ne joihin yltää)... sillä siitä pääsi... vauvan omia leluja otan aina esille olkkariin ja vaihtelen niitä aika-ajoin... tosin tuntuu että kaikki muu paitsi lelut kiinnostavat. Ei jäisi meidän vaavi kyllä omaan huoneeseensa leikkimään... ...seuraa minua kuin hai laivaa. Meillä olohuone on keittiö yhteydessä ja siksi olohuone on myös sallittu leikkimispiste.

alle vuoden ja seuraa minua myös vessaan, mutta en anna hänen jäädä yksin vessaan vaan kannan vessasta pois ja ovi kiinni... ei ainakaan meidän nasseli yltä kahvaan ja sit kun yltää niin on luultavasti niin vanha että tajuaa ettei puteleilla voi leikkiä

muistan kuinka aikaan stressasin tuolla roinan määrällä. Tuntui että sitä on jokapuolella. keittiössä kyllä laitoin laatikoiden kahvoihin jonkun kepin "lukoksi".
Yksi vuotiaan elämäänhän kuuluukin rajojen koettelu eli "ei usko mitään ". Eihän sitä nyt yksi vuotiaalta voi odottaakaan. Hänhän odottaa että äiti kieltää, kerta toisen jälkeen. Jälkiviisaasti ja täti mäiseti voikin sanoa, että sitähän se lasten kasvatus ja lasten kanssa eläminen on.

Mutta nyt vuosien jälkeen ajattelen, että turha stressata kyseisestä asiasta. Kyllä se lelujen ym. tavaroiden levittely loppuu aikanaan. Pienen lasten kanssa pitää sietää epäjärjestystä, vaikka kuinka kyllästyttää. Jos jaksaa välillä ajatella järkiperäisesti, niin maailmassa on suurempiakin murheita kuin lapset lelut olohuoneen lattialla ja muu roina ympärillä.
Vuodet vierii niin ettei kohta meilläkään ole enää ketään kotona kantamassa mitään rojua minnekään...Ja sitten olla möllötetään ja muistellaan ko. aikaa...

rojua. Ihminen tulee aika vähällä toimeen. Jos lapsilla on vaikka 400 litraa leluja, he levittävät ne taatusti ja lekkivät kuitenkin vain muutamilla leluilla.

Lasta pitää kieltää, ettei se mee kaappeja tutkimaan.
Napautat näpeille niin ei se montaa kertaa sinne mene.

Ihan oikeasti kantsii puuttua tässä vaiheessa tuohon tuohuun!

Tsemppii!

Minulla hoidossa reilun vuoden ikäinen poika, hän on tietenkin utelias tutkimaan paikkoja, olen neuvonut mihin ei saa mennä ja mitä saa.

Toki useimmin kuin "kerran" on pitänyt neuvoa ja alkuun oli loukkaantunutkin, kun neuvoin, jäi selin mököttämään minulle:))
mutta hyvin on oppinut, joskus vieläkin osoittaa esim.keittiön laatikoita ja puistattaa päätään:)

Annan leikkiä välillä kattiloilla ja kapustoilla, ne vasta onkin mieleisiä juttuja:)
Lapsille on hyvä opettaa jo pienenä miten siivotaan, pienikin oppii laittamaan lelut leikin loputtua omille paikoilleen ja perh.päiv.hoitajana toimiessani järjestys säilyy, kun joka leikin jälkeen laitetaan lelut tai pelit paikoilleen, niin voi kotonakin tehdä aivan hyvin.

lelujen lojumista. Anna lasten leikkiä päivän aikana ja sitten illalla keräätte lelut paikoilleen yhdessä. Hanki olkkariinkin jotain nättejä laatikoita leluille, niin siivoaminen helpottuu.

Tuohon kaappien tonkimiseen toimi meillä hienosti se, että ihan alusta alkaen tyttärellä oli sekä keittiössä että vessassa yksi laatikko, josta hän sai luvalla ottaa tavaroita (olin katsonut sellaisia tavaroita, joilla ei saa tuhoa aikaan) ja muihin laatikoihin ei ollut asiaa. Ja tytär on jättänyt muut laatikot rauhaan. Lapsesta on varmaan tärkeää, että hänelläkin on omaa aluetta myös keittiössä ja vessassa.

Mutta tsemppiä niiden lelujen ja sotkun kanssa. Ärsyttäähän se siivo, mutta muutaman vuoden päästä helpottaa!

Pienempänä keräsin kahteen kaappiin keittiötarvikkeita millä ei satu. Yleensä näihin kaappeihin poika tyytyi ja muihin kaappeihin oppi helpommin ettei niihin mennä.

Oven kahvat käännettiin yhdessä vaiheessa väärin päin siten että se aukea ylöspäin kääntämällä.

Nyt isompana meillä on sääntönä että "turhat" lelut ovat lastenhuoneessa ja ne kiinnostavimmat siellä missä vanhemmatkin oleilevat.

Sattumien summana meillä tuli yhdessä vaiheessa hävitettyä suurin osa koko perheen tavaroista ja voin sanoa että kaapitkaan eivät enää notku eikä lapset pääse levittämään.

Pienihän teillä vielä on mutta olen käyttänyt vanhemmalle myös sitä että olen surutta heittänyt vähäpätöisemmän lelun roskiin jos lapsi sitä ei itse kerää. Vanhat myös pois ennen kuin uutta aloitetaan.

Vaikka kuin hyviä tai huonoja kikkoja on. On meilläkin sotkuista. Olen oppinut sitä sietämään ja ajattelen nykyään että tämä talo on myös lasteni koti. Ja lapset eivät ymmärrä järjestelmällisyyden päälle.
Mitä virikettä lapselle on siinä että lattiat ovat tyhjät, pöydillä ei ole kurotettavaa ja kaapit ovat kaikki lukossa? Kyllä ne omat lelut vain tuntuvat tyhmiltä jos niillä aina joutuu leikkimään.

Anna itse tehdessäsi esim. ruokaa, tehdä lapsen jotain pikkaisen tuhmaa. Ehkä ei koko kämppä ole sekaisin?
Kyllä me mammat ja isit vielä päästään puunaamaan ja voivottelemaan että ei ole mitään tekemistä ja lapset eivät ole koskaan kotona.

Tuohon kaaokseen lisään vielä joka paikassa lojuvat hiihto- ja suunnistuskamppeet. Itse annan tytön leikkiä muuten kaikella, mutta vaaralliset ja helposti rikki menevät paikat on kielletty. EIköhän tuo tuosta vielä opi leikkimään leluillakin. Enpä ole kuullut kovin isoista lapsista, jotka edelleen leikkii kattiloilla:) Iltasella suurin osa romuista takaisin kaappeihin, sikin sokin nopeasti kunhan vain pois lattialta.