"Oikein on aina opetettu"
Kirjoittanut: Saara 2.4.2009 klo 15.42
Tämän fraasin toistajat eivät kokemukseni mukaan osaa ollenkaan itse vastata miten on opetettu mistäkin asiasta ja mikä on raamatun kanta. Puhumattakaan siitä, että itse edes raamatun kirjoituksia tuntisivat.
Luuletteko te saarnaajien ymmärryksellä pelastuvanne? Ettekö tarvitse omaa henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen Kristukseen?
Eivätkö juuri teidän kaltaisenne ole niitä tyhmiä neitseitä, joilla oli kyllä kristityn nimi, mutta ei sisäistä omakohtaista Herran tuntemista?
Myöhäistä on lähteä öljyn ostoon silloin kun Ylkä tulee! NYT on se aika, kun Jeesus sanoo: Tulkaa ja ostakaa, rahatta ja hinnatta! Mikään ei ole tärkeämpää kuin varmistua siitä, että olemme viisaiden neitseiden kaltaisia!!!
YLLÄ OLEVAN KIRJOITUKSENI TODISTAA TODEKSI TÄMÄKIN JUHAILPON KIRJOITUS!
on omia kokemuksia aiheesta
Kirjoittanut: juhailpo 29.3.2009 klo 00.20
Minulla on kokemuksia ajalta jolloin "tein parannuksia" mutta en ollut Jeesuksen seuraaja. Saarnat osoittivat minut syntiseksi ja pyysin syntejäni anteeksi. Tuli hyvä ja rauhallinen tunne sydämeen. Kun arki alkoi ei mikään kuitenkaan ollut muuttunut minussa. Samoihin synteihin aina jouduin. Koskaan en kertonut uskostani kenellekään, päinvastoin yritin salata sen. Raamattua en lukenut koskaan eikä se kiinnostanutkaan, ei kiinnostanut kenenkään ihmisen pelastuminen. Yleensä keskusteltiin kavereiden kanssa maallisista asioista ja ne olivatkin minulle tärkeitä. Osallistuin palvelutehtäviin ahkerasti, ulkonaisesti näytin "mallikristityltä". Olin mielestäni uskossa. Valitettavasti ihmiset vakuuttava teatteri ei kestä koetuksissa ja ajauduin pienin askelin yhä kauemmaksi Jumalasta.
Sitten aivan yllättäen alkoi tapahtua. Menin erääseen hengelliseen tilaisuuteen. Siellä oli mies kitaransa kanssa laulamassa Jeesuksesta ja laulujensa välissä hän piti "minisaarnoja". Minun kohdallani selvisi se että vain yksi minulta puuttui, Herramme Jeesuksen sisäinen tunteminen ja sen mukana kaikki muukin. Alkoi oman hengellisen tilan selvittäminen. Asia oli pakko saada selville. Jumala johdatti minut jostain syystä muualle kuin esikoislestadiolaisten luokse. Myöhemmin olen tajunnut että se oli minulle hyväksi, jotta ymmärtäisi että Jumalan seurakunta, Jeesuksen Kristuksen kirkko ei noudata maan päällisiä seurakuntarajoja vaan yhdistää sydämen uskolla ihmisiä yli seurakuntarajojen. Prosessi kesti yli vuoden ja monenlaista sille ajalle mahtuu. Tärkeimmäksi asiaksi haluan kuitenkin nostaa sen kun minusta tuli aivan tyhjä, vailla minkäänlaista mahdollisuutta pelastua, ei ollut apua omasta parannuksen teosta, ei ollut todellakaan mitään kuin suuri ahdistus ja huuto (ihan konkreettisestikin yksin autossa eräällä parkkipaikalla) Jumalan puoleen, Isä armahda ja auta minua. Oli kuitenkin UT autossa mukana ja luin
Matt 7:7-8 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan
Nämä sanat lohduttivat, sillä sen tiesin silloinkin että Jumalan lupaukset pitävät aina.
Ja niin ne pitiväkin myös minun kohdallani. Sain kokea sen, että pitää tyhjentyä kaikesta omasta, uskonnollisuudestakin, jotta voi hyväksyä Jeesuksen omaksi vapahtajakseen täysi ilman minkäänlaista omaa tekoa.
Elämäni on todellakin muuttunut, raamatun ja hengellisten kirjojen lukeminen on tullut kiinnostavaksi ja tärkeäksi, rukouselämä on muuttunut jokapäiväiseksi, on tullut halu kertoa Jeesuksesta niille jotka eivät vielä tunne Häntä, jostakin synnistä, josta on yrittänyt itse päästä eroon erittäin huonolla menestyksellä, olen päässyt eroon aivan ilman ponnistuksia (ajatustasolla se kyllä vielä kiusaa)
Helpoksi elämä ei kuitenkaan ole tullut, synti kun on ja pysyy omassa lihassa mutta kun on saanut yksin armosta ottaa Jeesuksen syntiensä sovittajaksi, saa iloita ja riemuita Herrassa.
Kaikki kunnia kuuluu Jeesukselle Kristukselle, syntiemme sovittajalle.
Kirjoittanut: Saara 2.4.2009 klo 15.42
Tämän fraasin toistajat eivät kokemukseni mukaan osaa ollenkaan itse vastata miten on opetettu mistäkin asiasta ja mikä on raamatun kanta. Puhumattakaan siitä, että itse edes raamatun kirjoituksia tuntisivat.
Luuletteko te saarnaajien ymmärryksellä pelastuvanne? Ettekö tarvitse omaa henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen Kristukseen?
Eivätkö juuri teidän kaltaisenne ole niitä tyhmiä neitseitä, joilla oli kyllä kristityn nimi, mutta ei sisäistä omakohtaista Herran tuntemista?
Myöhäistä on lähteä öljyn ostoon silloin kun Ylkä tulee! NYT on se aika, kun Jeesus sanoo: Tulkaa ja ostakaa, rahatta ja hinnatta! Mikään ei ole tärkeämpää kuin varmistua siitä, että olemme viisaiden neitseiden kaltaisia!!!
YLLÄ OLEVAN KIRJOITUKSENI TODISTAA TODEKSI TÄMÄKIN JUHAILPON KIRJOITUS!
on omia kokemuksia aiheesta
Kirjoittanut: juhailpo 29.3.2009 klo 00.20
Minulla on kokemuksia ajalta jolloin "tein parannuksia" mutta en ollut Jeesuksen seuraaja. Saarnat osoittivat minut syntiseksi ja pyysin syntejäni anteeksi. Tuli hyvä ja rauhallinen tunne sydämeen. Kun arki alkoi ei mikään kuitenkaan ollut muuttunut minussa. Samoihin synteihin aina jouduin. Koskaan en kertonut uskostani kenellekään, päinvastoin yritin salata sen. Raamattua en lukenut koskaan eikä se kiinnostanutkaan, ei kiinnostanut kenenkään ihmisen pelastuminen. Yleensä keskusteltiin kavereiden kanssa maallisista asioista ja ne olivatkin minulle tärkeitä. Osallistuin palvelutehtäviin ahkerasti, ulkonaisesti näytin "mallikristityltä". Olin mielestäni uskossa. Valitettavasti ihmiset vakuuttava teatteri ei kestä koetuksissa ja ajauduin pienin askelin yhä kauemmaksi Jumalasta.
Sitten aivan yllättäen alkoi tapahtua. Menin erääseen hengelliseen tilaisuuteen. Siellä oli mies kitaransa kanssa laulamassa Jeesuksesta ja laulujensa välissä hän piti "minisaarnoja". Minun kohdallani selvisi se että vain yksi minulta puuttui, Herramme Jeesuksen sisäinen tunteminen ja sen mukana kaikki muukin. Alkoi oman hengellisen tilan selvittäminen. Asia oli pakko saada selville. Jumala johdatti minut jostain syystä muualle kuin esikoislestadiolaisten luokse. Myöhemmin olen tajunnut että se oli minulle hyväksi, jotta ymmärtäisi että Jumalan seurakunta, Jeesuksen Kristuksen kirkko ei noudata maan päällisiä seurakuntarajoja vaan yhdistää sydämen uskolla ihmisiä yli seurakuntarajojen. Prosessi kesti yli vuoden ja monenlaista sille ajalle mahtuu. Tärkeimmäksi asiaksi haluan kuitenkin nostaa sen kun minusta tuli aivan tyhjä, vailla minkäänlaista mahdollisuutta pelastua, ei ollut apua omasta parannuksen teosta, ei ollut todellakaan mitään kuin suuri ahdistus ja huuto (ihan konkreettisestikin yksin autossa eräällä parkkipaikalla) Jumalan puoleen, Isä armahda ja auta minua. Oli kuitenkin UT autossa mukana ja luin
Matt 7:7-8 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan
Nämä sanat lohduttivat, sillä sen tiesin silloinkin että Jumalan lupaukset pitävät aina.
Ja niin ne pitiväkin myös minun kohdallani. Sain kokea sen, että pitää tyhjentyä kaikesta omasta, uskonnollisuudestakin, jotta voi hyväksyä Jeesuksen omaksi vapahtajakseen täysi ilman minkäänlaista omaa tekoa.
Elämäni on todellakin muuttunut, raamatun ja hengellisten kirjojen lukeminen on tullut kiinnostavaksi ja tärkeäksi, rukouselämä on muuttunut jokapäiväiseksi, on tullut halu kertoa Jeesuksesta niille jotka eivät vielä tunne Häntä, jostakin synnistä, josta on yrittänyt itse päästä eroon erittäin huonolla menestyksellä, olen päässyt eroon aivan ilman ponnistuksia (ajatustasolla se kyllä vielä kiusaa)
Helpoksi elämä ei kuitenkaan ole tullut, synti kun on ja pysyy omassa lihassa mutta kun on saanut yksin armosta ottaa Jeesuksen syntiensä sovittajaksi, saa iloita ja riemuita Herrassa.
Kaikki kunnia kuuluu Jeesukselle Kristukselle, syntiemme sovittajalle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet ihan oikealla tiellä kun uskot, että Jeesus on muuttanut sydämmeesi, sillä on muissakin suunnista uskovaisia, kuin muka ainoastaan yhdestä suunnasta.
maan päällä on maailmanlaajuinen. Ei sitä " me vain" pienet ryhmittymät voi itselleen omia. Yrityksiä kyllä aina löytyy, mutta mahdottomuuteensa ne kaatuvat.
Yksi usko yksi seurakunta, jonka Kristus on itse perustanut lukittujen ovientakana. Esikoisten seurakunta joka taivaissa kirjoitettuna on. Ja vain me kuulumme tällä etsikon ajalla siihen seurakuntaan. Turhaa hölötystä teikäläisillä koko juttunne.
Oikein aito lappiuskon sokaisema lahkohengen kannattaja. En olekaan nähnyt sinun koskaan Jeesusta Kristusta koroittavan. Mites koroittaisitkaan kun et tunne Häntä!
sinä Elina et viihtyisi taivaassa: ensinnäkin siellä ylistetään Jeesusta koko ajan (sitä et kärsi kuulla täälläkään) toiseksi: siellä tulee olemaan huuuuurjan paljon sellaisista kansoista ja kansanheimoista ihmisiä, jotka sinä tuomitset jo suoraa päätä helvettiin!
Etsisit Jeesusta sinäkin, vain Jeesus voi pelastaa ja vapauttaa ihmisopin siteistä!
Näin se on minustakin!
Ihmisoppi on sitä joka ei ole Jumalasta, eikä Raamatusta. Vaan luullaan sen olevan kun joku siitä puhuu, toiset puhuu huutamalla! Toiset puhuu kauniisti, kuten Jeesus. Ja asiallisesti jopa vertauksin, kuitenkin Jumalan sanaa oletko ymmärtänyt.