Hei !
Olen koulussa tekemässä aborteista tutkielmaa ja haluaisin jonkun teistä kertovan minulle jotakin siitä asiasta. Siis jos jollakin on kokemusta, jos voisit kertoa minulle mitkä oli ajatukset siitä ja tuntemukset abortin jälkeen.
Tulitko sittenkin katumapäälle vaikka olikin jo liian myöhäistä?Kertokaa tuntemuksenne ja kaikki se minkä takia abortin teitte.
Olen koulussa tekemässä aborteista tutkielmaa ja haluaisin jonkun teistä kertovan minulle jotakin siitä asiasta. Siis jos jollakin on kokemusta, jos voisit kertoa minulle mitkä oli ajatukset siitä ja tuntemukset abortin jälkeen.
Tulitko sittenkin katumapäälle vaikka olikin jo liian myöhäistä?Kertokaa tuntemuksenne ja kaikki se minkä takia abortin teitte.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ei ollut kovain tarkkoja kysymyksiä aloituksessasi. Mitä haluat tietää, onko kyseessä etiikan esitelmä vai biologia tai eknties psykologiaa?
Ehkä psykologiaa, kun ajatuksia ja tuntemuksia ajat takaa?
Vastaan sitten jotain siltä näkökulmalta. olin 27-vuotias mennessäni aborttiin. Menin koska lapsi oli vahinko ja en kokenut olevani kypsä kasvattamaan omaa lasta, ei ollut halua, ei minkäänlaista motivaatioita. Ratkaisu oli helppo tehdä, sillä aina ollut itsestään selvää, että silloin kun alpsi tehdään, silloin pitää pitää pomppia riemusta ei vajota synkkiin ajatuksiin, kun testin tekee. Eli olen erittäin rationaalinen ihminen, tunteet eivät juuri hetkauta näin isoissa päätöksissä.
Koska tiesin,e ttä abortin läpi käyminen on joillekin vaikeaa, etsin tietoa etukäteen toimenpiteestä ja tutustuin myös henkiseen puoleen mahdollisimman laajasti, jotta olen täysin varma tratkaisustani.
Katumusta ei ole ollut, jollei tälläsitä jokapäiväista vitustusta oteta huomioon. Siis tilanteita joissa mielessä käy,e ttä olisinpa tehnyt sen lapsen, niin en olisi tällä hetkellä tässä. näitä tilanteita oli varsinkin silloin parin ensimmäisen vuoden jälkeen abortista töissä. Nykyisinhän en olisi enää edes äitiyslomalla lapsen teon jälkeen, eli tällaisia ei enää käy mielessä.
Psykologisesti lapsen arvo oli minulle hyvin vähäinen. Se oli suuri opettaja, itsetuntoni on vain kasvanut abortti kokemuksen myötä, olen joutunut pohtimaan itseäni ja omia resurssejani kasvattajana huomattavasti enemmän kuin olisin pohtinut muutoin. Ihmisenä alkiolla ei ollut merkitystä, sillä oma ihmiskäsitykseni on muuta kuin pelkkkä fyysinen kroppa. Suhtautumisestani lapsiin on tullut luonnollisempaa, sillä nyt tiedän varmasti, mikä oma asemani on lapsi-aikuinen asetelmassa. Myös ekologinen elämän asenteeni on vahvistunut, kun abortti on laittanut oikeasti syvällisesti pohtimaan ihmisen suhdetta ympäristöönsä, olemme osa luontoa ajatus on vain voimistunut.
Kiitos vastauksestasi,tästä oli hyvin paljon apua:)
Ja teen tutkielmani yhteiskuntaopin tunnilla
yhteiskunnallisista ongelmista tai ilmiöistä
ja valitsin aiheekseni abortin sillä ite olen hyvin jyrkästi abortteja vastaan.
yhteiskunnallisesti, haluan tuoda vielä julki, että kannatan aborttioikeutta koska mielestäni maailmassa on jo muutenkin riittävästi ihmisiä. Länsimaalaisen ekologinen jalanjälki on niin valtava, että mielestäni vain ihmiset joiden hyvinvointiin ja olemiseen taatusti panostetaan, ovat oikeutettuja tallaamaan sen plänttinsä (Ei helmiä sijoille -ajatus).
Lisäksi yhteiskunnalliseesti pohdittavaksi sinullekin haluaisin nostaa sen, että valtiomme kieltäytyy ottamasta pakolaisia vastaan, perusteluna, että meillä ei ole varaa elättää nykyisiä omiammekaan.
Yhteiskunnallisesti voisit pohtia myös tätä kultuuriamme, joka vaatii naiset tekemään selvän jaon työminän ja kotiminän välille. Lastenteko on tässä maassa urasuuntautuneelle naiselle miltei mahdotonta. Maailmassa on kulttuureja joissa ihan muutaman kuukauden ikäisiä vauvoja saa viedä hoitoon, meillä tällaista karsastetaan. Naiset räpiköivät jatkuvan huonon omantunnon kanssa, kun pitäisi olla sekä kotona, että töissä yhtäaikaa, varsinkin se on kauheaa, jos nainen kokee viihtyvänsä työssä, sehän on kuin puukottaisi selkään omia lapsiaan... Naisten jatkuva huono omatunto taitaa kyllä olla globaali ilmiö, mutta tämä "vain huono äiti vie lapsensa hoitoon vauvana" -ilmiö on kyllä hyvin suomalainen ongelma...
Ja ennekuin joku kerkeää älähtää, tuossa oli vain yhteiskunnalliset ongelmat jotka tulivat oman näkemykseni pohjalta mieleen...
Aloittaja varmaan tietää abortin vastustajien yhteiskunnalliset näkemykset (kuten verorahoilla kustannettu abortti -> asiaa näkemyksellisesti vastustavat joutuvat kustantamaan myös, 2000 psyykkisesti sairastuvaa naista, joista tulee kustannuksia yhteiskunnalle jne) ja osaa ne tuoda julki muutenkin...
hyvä keino väkimäärän rajotukseen on siis muiden, "turhien" ihmisten tappaminen..entä jos sä oisit jionkun mielestä turhake? Minkähän takia just sä oisit yhtään sen oikeutetumpi tallaamaan sen oman plänttisi kuin joku syntymätön, jo olemassaoleva ihminen?
...kokevan ja tuntevan eliön arvo on huomattavasti korkeampi kuin yhdenkään pelkän fyysisen elämän arvo.
se ominaisuus, joka aiheuttaa sen, että et ollut vielä 27-vuotiaanakaan kypsä kasvattamaan lasta? Minullakin on ystäviä ja tuttavia, jotka ovat olleet valmiita jo kymmenen vuotta aikaisemmin...
myös pikkuvauvat ja koomapotilaat.. ja eipä se nukkuvakaan sillä hetkellä paljoa tiedosta/koe.. näiden tappamisessa siis ei sun logiikalla mitään pahaa!
...nukkuva ihminen on täysin tiedostava ihminen. Myös monet koomapotilaat ovat täysin tiedostavia ihmisiä.
Aivokuolleet ja pikkuvauvat ovat todellakin mielestäni arvottomampia ihmisiä kuin tiedostavat. Niitä molempia vain suojelee korkeampi moraali kuin henkilökohtainen moraalini, eli laki. Minun moraalillani näiden tappamisessa ei siis ole mitään pahaa, vaikkakaan mielestäni kaikkea, jolle en anna saman korkuista arvoa kuin tiedostavlle elämälle, ei pidä tuhota. Siksi en esimerkiksi ihan vain huvin vuoksi vetele jokaisesta vastaantulevasta puusta kuoria tai hakkaa niihin haavoja, siksi en tarkoituksella tallaa metsässä kaikkien sienten päälle jne. Vaikka jokin ei tiedosta, niin kyllä se minun puolestani saa elää, en minä sitä siksi vihaa. Jos haluan jonkun tiedostamattoman hengiltä, minulla on siihen jokin muu motiivi, kuten porkkanan kohdalla, minulla saattaa olla nälkä enemmän kuin viha porkkanaa kohtaan...
Jos sen tietäisi niin olisipas varmaan voinut tehdä asialle jotain... Kyllähän sitä nimittäin itse kukin tietenkin siinä iässä jo tietää, että pitäisi piru soikoon, niitä lapsia jo tehdä mieli jos meinaa. Ja enpähän minäkään ole koskaan elämääni suunnitellut niin, että olisi lapseton...
Noh äidin vaistoistahan puhuvat jotain, että se on hormonitoimintaan liittyvää, eli voisiko olla jokin hormonisysteemi, joka ei toimi aivan kuten jollakin äipällä?
Niin ja ehkä tavoitteet tuolla henkisellä puolella. Rima nousee koko ajan, kun silloin ajatteli, että lapsen teen esimerkiksi vasta kun on oma koti, niin nyt kun se on, niin nyt ajattelee, että ei näin velkaisena ole mahdollisuutta tarjota sitä mitä haluan omalle lapselle tarjota...
ihminen tapetaan esim. päähän ampumalla niin se ehtii tiedostaa menetyksensä, tai ylipäätään jotain?! :D
Aivokuolleen tiedostava elämä on ohi, alkioilla ja pikkuvauvoilla kaikki on edessäpäin.
Teit kuitenkin abortin hyvin/hyödyn vuoksi.. ei olisi ollut mikään pakko tappaa, toisin kuin porkkanaa ja muuta syötävää.
...jotkut väittävät jopa nukkuvan tiedostavan yliluonnollisa asioita todellisuuden lisäksi, eli nukkuva ihminen voi kuulema matkata ajassa ja nähdä enteitä tulevasta. Hänellä on siis varsin avara tietoisuus, jota ei rajoita monet valveajan rationaaliset ajatukset.
Eli suotta enää aloitat seuraava, eli nukkuvan voi tappaa mielestäni -sanoilla, sillä koko ajan sanon, että nukkuva tiedostaa, nukkuva ihminen on varsin tiedostava ihminene.
Nyt puhut jostain ihme: ei tiedosta sitä että se tapetaan höpinästä. Eli jos sinä menet kiinaan ja sinulle vastaantulija sanoo, "terve minä tapan sinut", ja sinä et ymmärrä sitä koska hän puhuu kiinaa, niin hän tappoi tiedostamattoman ihmisen?
Kaikilla aivokuolleilla ei ole koskaan ollutkaan tiedostavaa elämää...
Tein abortin koska minulla oli motiivi tehdä abortti. ja motiivi ei ollut, että vihaan tiedostamatonta elämää.
kuinka se nukkuva ehtii tiedostaa sen tappamisensa eli pohtia elämänsä menetystä jne? En todellakaan ehdi tajuta mitään (vaikka kaikkea muuta ympäristöstä tiedostaisinkin!) jos Kiinassa tai missä tahansa joku ampuu tai muuten nopeasti tappaa minut takaapäin. Miten ehtisi jos kuolee samantien?
Kyse ei ole siitä, että ihminen tiedostaa kuolevansa, vaan kyse on siitä onko ihminen tiedostava ihminen vai ei.
Tiedostamattoman psyykkinen elämä on yhtä vilkas kuin kivellä. Eli psyykkistä elämää ei ole. Sellainen on tiedostamaton ihminen. Hormoneita tulee tai ei tule aivoihin, mutta viimeistään aivoissa on se vika, etteivät ne käsittele sinne saapuvia hormoneja tai reakoi niihin mitenkään.
Pikkuvauoilla tuo hormoni toiminta ei ole vielä niin kehittynyttä, hermoyhteydet eivät ole vielä täysin auki. Aivokuolleilla ne usein ovat olleet auki, mutta jokin laaja aivovaurio on katkaissut hermoyhteydet.
sitä kuitenkin.
...koska pidän eettisistä asioista kesksutelusta.
Kyseisestä eettisestä asiasta sattuu olemaan myös henkilökohtainen kokemus, joten voi olla avuksi jos vaikka joku tekee vaikka esitelmää tai tarvitsee käytännön tietoa abortin suorittamisesta.
Siis kerron tarínani nyt. Olen keski-ikäinen nainen..Kauan sitten (30v.) jouduin käymään abortin läpi kaikkine traumoineen. Ehkä syytä oli minussa ja luullakseni toisessakin (taxi) osapuolessa. Asian hoidin itsenäisesti. Tukea ei tullut muualta, kuin jotain epämääräisia huhuja ja väärää info-juoruja pikku-kirkon-kylällä....Mutta kirouksen olen laatinut näille pikkumulkkusille(ex-taxi-pimeille-ja persaukisille casanooville ja niin yksinkertaisille miehisyyten pönkittäjille.
Abortin jälkeen olin hyvin helpottunut. Olin asiasta 100% varma, enkä ole katunut jälkeenpäin. Tein abortin, koska olin pienen lapsen yksinhuoltaja, eikä minulla olisi ollut rahaa tai voimia hoitaa toista lasta.
Tein abortin ruvettuani odottamaan viidettä lasta. Tiesin etten enää halua lapsia, ja ettei jaksamiseni enää riittäisi viidettä lasta. Tiesin myös, etten olisi voinut lasta antaa adoptioon.
Tunsin tilanteestani surua ja jopa katkeruutta, sillä olin luullut tehneeni parhaani ehkäistäkseni uutta raskautta. Taustalla vaikutti myös edellisen raskauden rankat kokemukset ja tuntemukset. Päätös abortista oli varsin helppo, koska näin sen ainoana mahdollisuutena siinä tilanteessa. Itse raskaus herätti aika lailla epätoivoa. Jälkeenpäin en ole katunut aborttia enkä tuntenut siitä syyllisyyttä, sillä muuta ratkaisua tilanteeseeni en voinut ajatellakaan enää.