Lestadiolaisuus oli 1800-luvulla ihan erilaista kuin tämä nykyinen vanhoillislestadiolaisuus. No onhan tässä välissä syntynytkin jo 19 erilaista lestadiolais-ryhmää. Hajaannusaltis uskonliike! vai sanotaanko että lisääntymiskykyinen.
Ulkoåuoliset oudoksuivat 1800-luvulla lestadiolaisuutta vallan eri asioiden takia kuin nykyisin.
Alkuvaiheissa keskeisiä kauhistelun aiheita olivat
1. kirkkokuriin tai kirkolliseen järjestykseen liittyvät kysymykset (liikutukset kirkossa; liikeken sisällä pohdittiin myös kirkosta eroamista),
2. yhteiskunnallisten kysymysten väheksyntä ja sivuuttaminen (lestadiolaisia syytettiin laiskoiksi, maallisen toimintansa laimin lyöviksi, vain seuroissa kierteleviksi; lisäksi liikkeessä pohdittiin sopiiko uskovaisen mm. äänestää),
3. opilliset poikkeamat, lahkolaisuus (naisten saarnaaminen, henkilökohtaisen ripin korostaminen ja siihen liittyvä äänellinen synninpäästö, epäluterilaiseksi nähty kasteopetus, vähitellen kehittyvä muita ulos sulkeva seurakuntaopetus).
Aluksi lestadiolaisuuden kimpussa olivat ärhäkimmin eräät papit kuten J. Tanskanen (julk. "Hihhulilaisuus oikeassa karwassansa", 1880) ja piispa Gustaf Johansson ("Laestadiolaisuus", 1892).
Johansson piti lestadiolaisuutta lahkona eli ei-kristillisenä kirkkokuntana.
Samoin vielä 1898 pappi Elis Bergroth luki lestadiolaisuuden "eriuskolaisiin" liikkeisiin.
Nykyisin lestadiolaisnaiset eivät enää saa saarnata seuroissa, lestadiolaisia työntekijöitä pidetään erityisen ahkerina, ja äänestääkin he osaavat. Osaavat keskittää äänensä keskustapuolueelle. ;-)
Maailma muuttuu.
Ulkoåuoliset oudoksuivat 1800-luvulla lestadiolaisuutta vallan eri asioiden takia kuin nykyisin.
Alkuvaiheissa keskeisiä kauhistelun aiheita olivat
1. kirkkokuriin tai kirkolliseen järjestykseen liittyvät kysymykset (liikutukset kirkossa; liikeken sisällä pohdittiin myös kirkosta eroamista),
2. yhteiskunnallisten kysymysten väheksyntä ja sivuuttaminen (lestadiolaisia syytettiin laiskoiksi, maallisen toimintansa laimin lyöviksi, vain seuroissa kierteleviksi; lisäksi liikkeessä pohdittiin sopiiko uskovaisen mm. äänestää),
3. opilliset poikkeamat, lahkolaisuus (naisten saarnaaminen, henkilökohtaisen ripin korostaminen ja siihen liittyvä äänellinen synninpäästö, epäluterilaiseksi nähty kasteopetus, vähitellen kehittyvä muita ulos sulkeva seurakuntaopetus).
Aluksi lestadiolaisuuden kimpussa olivat ärhäkimmin eräät papit kuten J. Tanskanen (julk. "Hihhulilaisuus oikeassa karwassansa", 1880) ja piispa Gustaf Johansson ("Laestadiolaisuus", 1892).
Johansson piti lestadiolaisuutta lahkona eli ei-kristillisenä kirkkokuntana.
Samoin vielä 1898 pappi Elis Bergroth luki lestadiolaisuuden "eriuskolaisiin" liikkeisiin.
Nykyisin lestadiolaisnaiset eivät enää saa saarnata seuroissa, lestadiolaisia työntekijöitä pidetään erityisen ahkerina, ja äänestääkin he osaavat. Osaavat keskittää äänensä keskustapuolueelle. ;-)
Maailma muuttuu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
karwassansa ja samoin Hautamäki karwoineen kaikkineen.