Muistoja kaukaa,
kun ei ole muutakaan.
Jos olisin sut voinut viedä
jonnekin kauas, paikkaan kauniiseen
jonne katseet muiden, melut eivät kanna
niin ehkä siellä olisit mua voinut rakastaa
Jos niinkuin ihmismiellä
oisit verhoani voinut raottaa
niin ehkä nyt en yksin tällä tiellä
sinnittelis kaivaten niin kuolemaa
Jos sen kerran oisin voinut antaa
ahdistuksen synkän sydämen
syliin joka tahtoo rakastaa
niin ehkä nytkin voisin olla enemmän
Mutta niin ei ole osa mulla
kai olen jokin outo otus vain
kun kerran kuolin keskiyöllä
elämääni synnyin kuolinvuoteellain
Vain yksi tunto sisuksissa
totuus painostava yllä elämän
on kiirastulipiinaa sielulleni
hehku kevään auringon
Kahtalaisia on olemassa
ihmisiä päällä maan
olen minä, ja on muut
ja kuilu meidät erottaa
kun ei ole muutakaan.
Jos olisin sut voinut viedä
jonnekin kauas, paikkaan kauniiseen
jonne katseet muiden, melut eivät kanna
niin ehkä siellä olisit mua voinut rakastaa
Jos niinkuin ihmismiellä
oisit verhoani voinut raottaa
niin ehkä nyt en yksin tällä tiellä
sinnittelis kaivaten niin kuolemaa
Jos sen kerran oisin voinut antaa
ahdistuksen synkän sydämen
syliin joka tahtoo rakastaa
niin ehkä nytkin voisin olla enemmän
Mutta niin ei ole osa mulla
kai olen jokin outo otus vain
kun kerran kuolin keskiyöllä
elämääni synnyin kuolinvuoteellain
Vain yksi tunto sisuksissa
totuus painostava yllä elämän
on kiirastulipiinaa sielulleni
hehku kevään auringon
Kahtalaisia on olemassa
ihmisiä päällä maan
olen minä, ja on muut
ja kuilu meidät erottaa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.