tänään aamulla heräsin kyyneleet silmissä, luentosalissa tunsin ahdistuksen aaltoilun edestakaisin, kotona ahmin, oksensin, ahmin uudestaan, oksensin taas...mietin, miksi haluaisin elää - en löytänyt yhtään syytä. Tai kai jossain alitajunnassa syitä on, koska tässä kirjoitan. Pakko kirjoittaa jonnekin.
Päiväni ovat ailahatelua laidasta toiseen, välillä elämä tuntuu jopa ihan mukavalta, mutta sitten muutaman tunnin päästä voi taas paha olo iskeä. Kun voisi pitää kiinni niistä pienistä hyvistä hetkistä. Tätä elämäni on ollut viime elokuusta lähtien. Luulin jo, että olin päässyt hyvin alkuun omassa itsenäisessä elämässäni, mutta mutta...
ikinä aiemmin en ollut ymmärtänyt, kuinka lamaavaa syömishäiriö voi olla. Ikävä kyllä olen oppinut ymmärtämään.
miten te muut kanssasisaret/-veljet selviätte vaikeista hetkistä, kun elämä tuntuu todella tyhjältä ja turhalta? Onko teillä jotain keinoja välttää ahmimiskohtauksia tuollaisessa tilanteessa?
Päiväni ovat ailahatelua laidasta toiseen, välillä elämä tuntuu jopa ihan mukavalta, mutta sitten muutaman tunnin päästä voi taas paha olo iskeä. Kun voisi pitää kiinni niistä pienistä hyvistä hetkistä. Tätä elämäni on ollut viime elokuusta lähtien. Luulin jo, että olin päässyt hyvin alkuun omassa itsenäisessä elämässäni, mutta mutta...
ikinä aiemmin en ollut ymmärtänyt, kuinka lamaavaa syömishäiriö voi olla. Ikävä kyllä olen oppinut ymmärtämään.
miten te muut kanssasisaret/-veljet selviätte vaikeista hetkistä, kun elämä tuntuu todella tyhjältä ja turhalta? Onko teillä jotain keinoja välttää ahmimiskohtauksia tuollaisessa tilanteessa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En minäkään osaa selvitä ahdistavista hetkistä. Oksentaminen toi tuoda hetkittäisen helpotuksen. Oksentamisen jälkeen muistaa sitten vanhan ahdistuksen ja lisäksi ahdistuu siitä ettei osaa muuta kuin oksentaa.
Oksentelu on tosiaan se suurin lohtu pahimmissa ahdistuskohdissa. Nyt on vaan ahdistanut liian kauan ja mikään ei tunnu helpottava.
Olen yrittänyt selittää ja puhua muille, mutta ainoat kommentit mitä saan ovat tyyliin "se on vain vaih" "kaikki käy tuon läpi" "aikuistu niin se menee ohi".
koko tämäkin päivä on ollu yhtä helvettiä. ny toon niin väsynyt oksennuksesta ja pää särkee ja elämä ahdistaa perkeleesti. ennen viiltelin nyt oksennan,mitähän seuraavaksi, hirttosilmukka kaulaan?? sittenpähän ois ohi..
kun eon vaan esim.pilven poltto..Esim.hullussa 3tunnin sessiossa tulee niin huurteinen,ja rento olo.. ajatus kulkee,on vaan hyvä fiilis. Se on perkeleen koukuttavaa,mut sen yli pitää päästä.
En pysty vaikeissa tilanteissa olemaan ahmimatta ja oksentamatta, koska se helpottaa.. tavallaan helpottaa tosi paljon, mutta samalla vain pahentaa.. Yritän vain ajatella, että HALUAN elää, haluan todellakin. Eräs ystäväni kuoli onnettomuudessa ja se pisti miettimään.. kun kuolee, niin ei ole enää olemassa, katoa ikuisuudeksi. Elämä on tuskaa välillä..koko eläminen on yhtä tuskaa..mutta haluan silti olla olemassa ja yrittää nauttia niistä pienistä hetkistä, kun on hyvä olla. Pitää vaan yrittää selvitä niistä tuskan päivistä... :(
Keinoja välttää sh-kohtaukset pitää oppia itse..esim. terpaiassa.
Kaks-suuntanen mielialahäiriö(Bibo)?
Nimittäin mulla on se ja Bulimia,ne liittyy aikalailla toisiinsa..kontrolli pettää,ym..tulee vaan pakottava tarve korjata oloa mätöllä,tai joillain se on viina ,jollain huumeet,joillain seksi.. mulla vaihdellen..Mut ruoka on helpottavin,ja ahdistavin.
oon nyt arviointijaksolla psykiatrilla, joten eiköhän nämä ongelmat hiljalleen mene parempaan suuntaan :) oon miettiny tuota samaa, mut en kyllä osaa ainakaan itse suorilta sanoa, että ois ollu mitään maanisia jaksoja, ehkä hypomaniaa joskus (missä raja sitten normaalin yliaktiivisuuden ja hypomanian välillä meneekään...) mutta jätänpä tämän asian psykiatrin mietittäväksi. jos saan kysyä, niin minkälaisia oireita sulla on ollut biposta?
Minulla taas ei kaksisuuntaista mielialahäiriötä ole, mutta olen saanut avun olon lääkkeistä. Mielialantasaajana syön efexor depot 300 mg, jotka auttavat ahmimishimoon ja noihin mielialavaihteluihin.