Ettekö osaa yhtään mitään suhdetta oikein elää, vai onko vaihtelunhaluisuus oikea sana?
Yleensäkkin miksi lapsi pitää tehdä vastoin toisen halukkuutta? Jollain vahingoilla sitten selitetään isätöntä lasta joka reppana jotenkin vaan selviytyy ja jatkaa äidin selviytymis trageriaa elmäsään eteenpäin.
Onko kukaan yh reppana harkinnut kakaran tekoa tähän ylikansoitettuun maailmaan? Muuta kuin omaksi iloksi ja silloin on vaan haku päällä joka instanssissa valitettavasti ja silloinkaan ei tärppää.
Yleensäkkin miksi lapsi pitää tehdä vastoin toisen halukkuutta? Jollain vahingoilla sitten selitetään isätöntä lasta joka reppana jotenkin vaan selviytyy ja jatkaa äidin selviytymis trageriaa elmäsään eteenpäin.
Onko kukaan yh reppana harkinnut kakaran tekoa tähän ylikansoitettuun maailmaan? Muuta kuin omaksi iloksi ja silloin on vaan haku päällä joka instanssissa valitettavasti ja silloinkaan ei tärppää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kiva ajatus, mutta joskus lapsi syntyy kun se on seksin seurauksenha laitetu alkuun ja parilla ei ole mitään aikomustakaan olla yhdessä. Se on siis vaan panojuttu. Ole siinä sitten järkevä koko loppuelämän yhteisessä projektissa jota ei oikeastaan edes haluttu
vielä nykyaikana niin tolloja, etteivät tiedä, kuinka lapsi saa alkunsa?
Ellei halua lasta, on syytä pitää vetoketju kiinni. Panojuttujen puutteeseen ei kuole.
Niin, vai olisiko kunnon ehkäisyvalituksesta isompi hyöty, selibaattilupauksia kun antavat vain nunnat ja munkit tms.
Kotoa lähtevällä opetuksella myös iso merkitys. Onko se niin, että seksiä senkun harrastetaan seksin vuoksi, vai onko se niin, että se kenen kanssa ryhdytään seksisuhteeseen, on jotain merkityksellisempää kuin pelkkä pano? Lapselle kamala alku, jos vanhempansa ovat vain olleet merkityksetön satunnainen petikumppani toisilleen ja hänen tulonsa maailmaan vahinko.
Seksiä aloitetaan harrastamaan yhä nuorempina. Olisiko syytä tarkistaa kotien moraaliopetusta ja lopettaa se lasten aikuisiksi veivaaminen jo ala-asteiästä alkaen? Pukeutumisista lähtien. Lapsuus on niin lyhyt aika, miksi aikuisten trendien ja asioiden annetaan tulla jo liian varhain lasten elämään? Vanhemmista se lähtee - suureksi osaksi. Kaveripiireihin kun vanhemman on oikeasti mahdollista vaikuttaa ja ainakin olla tietoinen mitkä paineet sieltä lapseen kohdistuu, keskustella asioista lapsen kanssa ja oikoa vääriä käsityksiä, joita niiden perheiden lapset viljelevät, joilla vanhemmat em. asioita eivät tee.
lähtöisin.
Oletuksesi on, että uusperheitä syntyy vain kuvaamallasi tavalla.
Uusperheitä syntyy myös puolison kuoleman myötä ja kumppanin väkivaltaisuuden ja muiden mielenterveyden häiriöiden vuoksi, josta syystä elämä lapsiperheen arjessa muuttuukin sietämättömäksi elää, ja jo lapsia suojellakseenkin on tehtävä valintoja, joista seurauksena voi olla yksinhuoltajaperhe, joka muuttuu joskus uusperheeksi. Kaikki kun valitettavasti eivät olekaan loppuun asti sitä, mitä ovat olleet esim. alttarille marssittaessa.
Uusperheitä syntyy erojen jälkeen, kun yrityksistä huolimatta vanhempien ei ole mahdollista antaa lapsilleen kotia, jonka ilmapiiri ei olisi ahdistava ja riitainen - jatkuvasti, vaan on haitallinen jokaisen mielenterveydelle ja lasten terveelle kehitykselle.
Sitten osa uusperheistä syntyy kukasta kukkaan lentävien ja ehkäisytaitamattomien ihmisten toimesta, kun suhdetta ei ole ollut tarkoituskaan perustaa pitkäaikaiseksi. Samaan ryhmään kuulunevat ne, jotka esittävät olevansa halukkaita parisuhteen ja lapsiperheen perustamiselle, mutta lentävätkin melko nopeasti toiseen kukkaan, kun eivät sitä elämää sitten osaakaan elää, ja toinen jää sitä yksinään selvittämään.
Suuressa osassa mikään ei siis sen kummemmin mätä, ehkä olet niin nuori vielä, että elät idealistisessa maailmassa, jossa ihanneperhe selviytyy - se onkin tavoiteltavan arvoinen asia. Valitettavasti vain se ei ole kaikille mahdollista, ja uusperhe-vaihtoehdon eteen voi joutua myös sitä kautta, että toinen on luovuttanut ja lähtenyt silloin kun itse vielä olisi jatkanut. Ehkä sinunkin siis kannattaa miettiä oletko paikalla, josta moraalisaarnan voit antaa, elämästä kun ei ikinä tiedä. Jopa itse voit olla joskus se, joka päättääkin lähteä erilleen, ja silloin sinun syysi siihen ovat sinulle riittävän hyvin perusteltuja, kevein mielin siihen kukaan ei lähde (paitsi kevytkenkäiset kukasta kukkaan lentäjät). Etkä sinä olisi siitä kuten et muustakaan elämästäsi selvitysvelvollinen kenellekään ulkopuoliselle.
Mutta väkivaltaisuuden ja mielenterveysongelmat näkee jos viitsii olla ihan heti tekemättä lapsia suhteeseen ja katsella kumppaniaan vähän pidemmän aikaa ennen kuin alkaa kiirehtiin perheen perustamisissaan.
Ja kukin voi itseäänkin katsella peiliin mitenkä provosoi kumppaniaan, samoin vaatiiko kohtuuttomuuksia! Nuori en ole vaan keski- ikäinen, saman kumppanin kanssa elänyt kaksikymmentävuotta mikä on lyhyt aika tai joillekkin jotka vaihtaa koko ajan niin pitkä.
Mielenterveys ongelmat eivät pelästytä sillä niitähän on jokaisella, täydellisyyttä en keneltäkään vaadi kun en ole itsekkään mikään täydellisyys! Alttarille en ole koskaan marssinut kun sellaiset rituaalit eivät merkitse yhtään mitään. Olen nuoresta pitäen ollut erittäin järkevä jalat maassa seisova itsenäinen ihminen enkä elä massan mukana tai jonkun sellaisen idean mukaan mitä muut noudattaa.
Tuskin lähden erilleen koskaan, koska valitsin tarpeeksi älykkään ihmisen rinnalleni ja me yhdessä selviydytään elämän vastoinkäymisiltä mitä varmasti kaikille tulee.
Elämästä kyllä tietää jos ei elä pilvilinnoissa ja jossain utopistisissa haavemaailmoissa. Oletko itse elänyt kaksikymmentä vuotta saman ihmisen kanssa? Pitkässä suhteessa kumpikin kouluttaa toista ja harva kestää sellaista. On helpompaa aina vaihtaa kun todella tutustuisi itseensä ja pitkäaikaiseen elinkumppaniinsa.
Helpointa on perustaa uusperheitä ihan tuosta vaan ottamatta vastuuta omista virheistä. Virheensä voi aina laittaa exän tilille ja olla itse täydellisyys. Itsekäs ihminen ei välitäkkään muista vaan ihan omasta persuuksistaan. Ja tietenkin pätemisen tarve on kova! Kakaroista ei välitetä vaan pitää työntää niitä jokaiselle mahdolliselle jotta uuspari vaan pääsee juhliin. Mielestäni nainen on jo aika kevytkenkäinen horatsu jos lapsia on useammalle eri siittäjälle ja tietenkin kaikki vika on aina panomiehessä, ei itsessä!
Juu ja tuskimpa on selitysvelvollinen jos on holtiton seksuaalielämä ilman ehkäisyä ja kaikki vika miehissä kun on joku helvetin epätoivoinen yh ressukka!
Et oikein ole paikalla, josta voisit jakaa viisautta. Et voi tietää asioista, joita et ole koskaan kokenutkaan. Mustavalkoinen käsityksesi siitä, mistä syystä uusperheitä "vain" syntyy, on juuri se syy, miksi kirjoituksestasi voi saada sen käsityksen, että olet vielä melko nuori ja idealistinen. Mutta se johtuukin vain elämän kokemattomuudestasi. Voit kirjoittaa noin, koska et tiedä mistä puhut. Jos miehesi onkin esim. anteeksi antamallasi syrjähypyllään tehnyt elämästäsi uusperheen, jota et halua, se on vain sinun tarinasi, johon oikea syyllinen on miehesi, ei kaikki maailman uusperheet. Tämä vain esimerkki, ajatus, joka nousee tavastasi kirjoittaa juuri tänne palstalle, vaikka kerrot olevasi lujassa suhteessa alkuperäiseen kumppaniisi.
Mielenterveyden ongelmat voivat puhjeta paljon myöhemmin kuin viiden vuoden parisuhdeajan jälkeen. Mieleltä sairaat mustasukkaisuudet ja siitä johtuva väkivalta on omiaan alkamaan tiedostamattomasta mustasukkaisuudesta äidin ja lapsen kiinteästä alkusuhteesta. Tiedät mitä tarkoitan, jos sinulla on omia lapsia. Itselläni on lapsia ainoastaan tämän miehen kanssa, jonka kautta olen uusperheelliseksi tullut. Onko tämä kiivautesi ja mustavalkoinen ajattelusi sitä, ettet kenties voi saada omia lapsiasi, etkä siedä sitä, että osa niistä jotka lapsia saa, eivät voikaan antaa idealistista ydinperhettä heille - kuten sinä voisit?
Virheitään ei voi laittaa entisensä niskaan, mutta omista virheistään voi oppia. Olet melko ylimielinen 20 vuoden suhteestasi, jota kuitenkin samalla nimität hyvin lyhyeksi ajaksi. En ole ollut vielä kahtakymmentä vuotta saman ihmisen kanssa - tosin muutaman vuoden päästä olen. Minusta ei kuitenkaan ole siitä syystä kasvanut ihmistä, joka kokee voivansa lokeroida ihmisiä ja katsella heitä pilkallisesti nenän varttaan pitkin. Ikävää että sinulle on käynyt niin.
Miksi?
Mistä syystä koet tarvetta tyyliseesi kirjoitteluun juuri uusperheellisten palstalla? Tuskin onnellisuuttasi ainakaan.
aliarvioimassa uusperheellisiä?
Sinulla ei ole omakohtaisia kokemuksia asiasta, et elä uusperheessä, etkä voi näin ollen asiasta antaa neuvoja, vertaistukea tai edes keskustella.
Kukaan meistä oikeista uusperheellisistä ei kaipaa sinua täällä hukkumassa.
Mene vaikka "onneton omassa elämässäni-vaikka muuuta yritän kovasti näyttää"-palstalle rääkymään.
Eivät välttämättä yh;t ole sitä omasta tahdostaan. Kyllä se isukki on monesti se joka on lähtenyt menemään ja tapaa lastakin milloin sattuu.
haluavat leikkiä perhettä. Oma elämä hunnigolla, ja jos huonosti käy, leikkiperheestä pääsee eroon helposti, eikä ole vastuussa mistään.
Niin ne toiset leikkii elämää ja elää toisten ihmisten asioiden mussuttamisella ja luulottelulla ihan koko elämänsä. Se ei ole toki perhemuodosta kiinni, ydinperheellisissäkin omasta elämästään tyytymättömissä ihmisissä on paljon taipumusta kuvitelmiin ja luulotteluun, jonka kautta sitten oma elämä tuntuu paremmalta.
Jokaisen ihmisen oma tapa elää on hänen oma valintansa. Siihen on olemassa hänen omat syynsä. Siihenkin on olemassa syynsä, jos ei kykene pitämään yhtään parisuhdetta kasassa ja vielä jokaisesta syntyy lapsia. Meistä kukaan ei ole vain tämän hetken tuotos, meistä on tullut mitä olemme, oman historiamme kautta. Jos pystyy kuuntelemaan itseään ja näkemään elämänsä tarinan kokonaisuutena, silloin on eväitä muuttaa toimintatapojaan. Jos ei, todennäköisesti toistaa aina samaa uudelleen, on se sitten toisten asioista luulottelua ja mussuttamista, tai yhä uudelleen parisuhteen luomista ihmiseen, jonka kanssa ei voi päästä pidemmälle, joko hänestä tai omasta itsestä johtuen.
Kypsä on ihminen, joka tietää, että oma itse on ainoa asia maailmassa, jota voi muuttaa todella.