Minulla on omantunnonvaiva.
Kun pitäisi puhua lapselle päihteistä.
Tuleeko minun suhtautua alkoholiin suopeammin kuin laittomiin huumisiin?
Vai tuleeko minun teroittaa kersalle että aineissa on eroja?
Kun mietin pahinta mahdollista skenaariota lapselleni päihteiden suhteen niin tosiasia on että kannabiksen takia voin joutua menemään moikkaamaan jälkikasvuani mielisairaalalle mutta se on silti parempi kuin viedä kukkia lapsensa haudalle. Paljon parempi.
Taidan valita realismin vaikka joudunkin sen takia toteamaan että laki ei ole oikein koituvien haittojen mukainen.
Kun pitäisi puhua lapselle päihteistä.
Tuleeko minun suhtautua alkoholiin suopeammin kuin laittomiin huumisiin?
Vai tuleeko minun teroittaa kersalle että aineissa on eroja?
Kun mietin pahinta mahdollista skenaariota lapselleni päihteiden suhteen niin tosiasia on että kannabiksen takia voin joutua menemään moikkaamaan jälkikasvuani mielisairaalalle mutta se on silti parempi kuin viedä kukkia lapsensa haudalle. Paljon parempi.
Taidan valita realismin vaikka joudunkin sen takia toteamaan että laki ei ole oikein koituvien haittojen mukainen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapsien täytyy kuitenkin jotakin käyttää, eiväthän he ilman päihteitäkään voi olla.
Kannabista naamaan vaan niin paljon, että napa rutisee. Kyllähän mielisairaalassakin voi heitä sitten käydä katsomassa jos käy huono tuuri.
Itseasiassa sellaiset lasten vanhemmat, jotka eivät tarjoa lapsilleen kannabista pitäisi sulkea mielisairaalaan ja vielä suljetulle osastolle.
Päihteettömyys esitetään oikeana vaihtoehtona mutta silti lapsi väistämättä tulee kohtaamaan päihteet elämänsä varrella ja tekemään valintoja käyttääkö, ja jos käyttää mitä käyttää ja paljonko käyttää.
Pitääkö siis mielestäsi lapsi jättää tiedoissa ja valistuksessa kaikkien päihdevalintojen ulkopuolelle ja sanoa että "et käytä mitään" ja jos hän valitsee toisin niin sitten on hänen asiansa ottaa selville omin nokkineen aineista?
Se on paskaa vanhemmuutta, näet niin kauan kuin on mahdollisuus että lapselle tarjotaan huumeita tai alkoholia tai tupakkaa on lapsen turvallisuuden kannalta oikein ymmärtää myös niiden käyttöä ja ominaisuuksia - kas kun et voi valita lapsen puolesta kokeileeko hän jotain vai ei, ellet sitten aio teljetä lastasi vaatekaappiin vaikeiden 12-18 ikävuosien väliksi.
Ironiasi ei osu koska et ironiassasi tarjoa mitään vaihtoehtoja tai vastaa kysymyksiin millään tasolla. Siksi se on tuhoavaa ja latistavaa eikä tarjoa kasvun paikkaa kenellekään eikä herätä ensimmäistäkään järkevää ajatusta.
Joten miten on, yritätkö uudelleen vai kuitataanko tällä?
Jos olisit täysi-ikäinen, niin et kysyisi provosoivasti itsestään selviä asioita.
Vanhempien velvollisuus on kasvattaa lapset lainkuuliaisuuteen ja kohtuullisuuteen.
On kerrottava alkoholin väärikäytön vaarat ja kerrottava, miksi esim kannabis on laitonta.
On kerrottava kannabiksesta, että se mm. on laitonta senkin vuoksi koska se ei varoita käyttäjäänsä mahdollisista myöhemmin tulevista mielenterveydellisistä ongelmista. Ja että sen kontrollointi esim. nuorten koululaisten kohdalla on vaikeaa, koska sitä voidaan käyttää niin helposti salassa vanhempien ja opettajien tietämättä. M. Porin tapaus todistaa tämän.
Kun lapsilla ja vanhemmilla on hyvät suhteet keskenään ja vanhemmat näyttävät oikeaa esimerkkiä, niin onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät mutta ei tietysti täysin 100 %:set.
Epäonnistumisia kasvatuksessa tulee vaikka olisi kuinka hyvät ja esimerkilliset vanhemmat.
Tällaiseen menetelmään tulee uhteiskunnassamme pyrkiä, koska se on ainoita tapoja, että homma pelaa.
Kirjoitan provokatiivisesti koska kyseessä on lapsieni turvallisuus loppukädessä.
Yhteiskunta joka myy tappavaa myrkkyä rajoituksetta täysikäisille ja tuota litkua valuu myös nuorten käyttöön ilman että asiaan juurikaan puututaan ja asia koetaan jotenkin normaaliksi on todellakin provosoinnin arvoinen. Vertaukseni mielisairaalan ja hautausmaan välillä ei ole teoreettinen vaan se tapahtuu oikeassa elämässä, alkoholimyrkyksiä - tappavia - tapahtuu aina vain nuoremmille ja nuoremmille.
Pori on esimerkki maamme epäonnistuneesta päihdepolitiikasta kaikilla tasoillaan.
Jos olen vanhempi joka näkee nämä asiat - joka mielestäsi on epätodennäköistä - niin onko mulla kenties syytä olla helvetin vittuuntunut, provosoida ja koittaa saada pikkuhiljaa ihmisiä ymmärtämään tehdä maasta hiukan turvallisempaa lapsille - myös omilleni?
Sulla ei ainakaan ole omia lapsia, jos olisi niin välittäisit vähän muustakin kuin lainkuuliaisuuden pakkosyöttämisestä.
Käyt sitten hullujenhuoneella katsomassa psykoosin kourissa rimpuilevia kauhukakaroitasi.