Kertokaa mitä mä voisin tehdä toisin tai saisin jotenki rohkaistua itteni. Ongelma tulee siis tässä: mä oon tiedostanu varmaankin noin tarha-ikäisestä asti sen että pidän samasta sukupuolesta ja se on ollu mulle aina ihan selvää. Mutta silti mun kaapin ovi on pysynyt visusti lukossa.
Oon monesti juttellu mun perheen kanssa homoseksuaalisuudesta ja ne aina puhuu kuinka ok se on ja että ihmistä tulee rakastaa, on se mitä on. Samalla kannalla on myös mun läheiset ystävät. Mutta se että en itse saa sanottua niitä sanoja, ja kertoa totuutta kaikille on niin kummallista.
Kaikki jotka on ollu tai on kaapiissa tietää kuinka henkisesti se oikeesti raastaa ja väsyttää. Tulee jatkuvia heteron elämään kuuluvia kysymysiä jne ähh. En sitte tiiä mitä pelkään tai jännitän, omia ystäviä/perhettä? muuta yhteiskuntaa? muiden mielipiteillä ei pitäisi olla merkitystä vaan omalla hyvinvoinnilla, mutta oon ollu aina ihan hukassa.. vinkkejä hyvät lukijat
Oon monesti juttellu mun perheen kanssa homoseksuaalisuudesta ja ne aina puhuu kuinka ok se on ja että ihmistä tulee rakastaa, on se mitä on. Samalla kannalla on myös mun läheiset ystävät. Mutta se että en itse saa sanottua niitä sanoja, ja kertoa totuutta kaikille on niin kummallista.
Kaikki jotka on ollu tai on kaapiissa tietää kuinka henkisesti se oikeesti raastaa ja väsyttää. Tulee jatkuvia heteron elämään kuuluvia kysymysiä jne ähh. En sitte tiiä mitä pelkään tai jännitän, omia ystäviä/perhettä? muuta yhteiskuntaa? muiden mielipiteillä ei pitäisi olla merkitystä vaan omalla hyvinvoinnilla, mutta oon ollu aina ihan hukassa.. vinkkejä hyvät lukijat
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tsemppiä!
Tulee kyllä sopiva hetki kertoa, mutta tarvitaan rohkeutta tarttua siihen hetkeen. Yksi kerrallaan vain, aloita mukavimmista ihmisestä, joka hyväksyy sinut muutenkin eniten omana itsenäsi. Siitä sitten pikkuhiljaa voi laajentaa. Voi olla että suvun tietotoimisto auttaa loput, mutta yhtä hyvin asiasta saatetaan vaieta (näin meidän suvussa, tiedotusvastuu jäi mulle). Yleensä ihmiset suhtautuvat mukavasti, kun henkilökohtaisesti juttelee. Oma kynnys ja "sisäistetty syrjintä" ovat usein suurimmat esteet.
Ikävintä on, että juuri kun luulee koko maailman tietävän, niin aina tulee uusia ihmisiä ja tilanteita, joille on jossain kohtaa päätettävä, miten kertoa tai olla kertomatta :/ Mutta joka kerta se on helpompaa, itselle, hyväksyä itsensä ja viis veisata muiden reaktioista. Heidän tunteensa ovat heidän vastuullaan, sinä elät omaa elämääsi ja olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Meidän ei tarvitse pyytää anteeksi tai selitellä tätä yhtä tärkeää ominaisuutta, seksuaalisuutta, itsessämme.
Jos on parisuhteessa, asian voi ehkä helpommin kertoa sen kautta. Mutta toisaalta ihmisille jää aikaa sulatella, jos kerrot sen sinkkuna. Eli ei sillä niin merkitystä...
Muutama vuosi sitten kerroin vanhenmilleni että olen kiinnostunut naisista, siis olen lesbo.
Ei ne siitä niin kovin paljon sanonut jag ne on hyväksyneet naisen kenen kanssa asun yhdessä.
Minulla on mennyt hyvin, mutta kaikilla ei mene yhtä hyvin.
Tunnen yhden naisen jonka perhe on hyljännyt hänen (uskovainen perhe) jag täma on ollut hänelle tragedi
ovat halunneet viestiä sinulle kantansa, että heistä on asia on ok. Haluavat antaa sinulle aikaa ja mahdollisuuden kertoa itse asiasta. Kyllä ihmisestä tuollaisen asian näkee ja vaistoaa, varsinkin jos on syntynyt lesboksi. Äiti näkee lapsensa läpi. Älä huoli, tulee se päivä kun sinun on helppo kertoa, kerro se silloin, älä nyt. Esim. kun rakastut ja alat ihan oikeeseen suhteeseen, silloin olet voimakas ja haluat "huutaa" asiasi maailmalle.
itseäsi ja omaa arvoasi siitä miten suhun suhtaudutaan. Mä luulen myös että vanhempasi ehkä jo arvaavat ja antavat sinulle viestiä että kun sinusta tuntuu niin voit kertoa. Kertominen tekee asian kuitenkin asian ns vapaaksi riistaksi, joten sun kannattaa miettiä että koska olet valmis ilmoittamaan asiasta. Se aiheuttaa paljon kysymyksiä, ja ehkä sä et itsekkään tiedä vastauksia muuhun kuin siihen että ehkä.
Ota aikasi, kun asia tuntuu luontevalle sanoa se myös sitä silloin on. Mikään kiire sulla ei ole ilmoittaa. Jos sulle satelee kyssäreitä poikaystävistä jne voithan sanoa ettei kaikki ole niiden poikien perään. Ei sun tarvi leikkiä heteroa, mutta mikään kiire sulla ei ole tulla kaapistakaan. Etsi se oma tie, miten susta tuntuu parhaalta.