Tarinani on pitkä
Hei tarinani on pitkä ja vaikea. Olen elänyt narsistin kanssa 30 vuotta ja nyt ollut jonkun vuoden erossa ja TAAS TAPAILEMME. Mieheni on aina ollut mustasukkainen, väheksynyt kaikkea mitä teen, kavereitani, lapsiamme. lukuunottamatta yhtä lasta, jonka hän on ottanut hoviinsa.
Aina olen kauhulla odottanut, kun hän palaa töistä kädet valmiina nyrkissä. Kiertelee ympäri huoneistoa ja hakee syytä räjähtää jostain, esim auki jääneestä ovesta. Väkivalta on ainoastaan henkistä, mutta sitä rankempaa. Hän iskee aina arkoihin paikkoihin, niihin joissa tietää voivansa loukata eniten. Mitään haukkumanimeä ei varmaan ole jäänyt käyttämättä. Haaska, huora, läskiperse, idiootti, tissit kuin kärpäslätkät ym.ym.Vieraiden seurassa hän käyttäytyy aina hienotunteisesti. Olemme olleet erossa nyt muutaman vuoden ja tapailleet nyt muutaman kerran. Tuntuu, kuin kaikki olisi mennyt vaan pahemmaksi. Minkäänlaista empatiaa ei löydy, vaikka sitä joskus toivoisi saavansa. oli tilanne mikä tahansa aina syy on minussa. Yksi lapsistani on nyt irtaantumassa hovista ja häntä kyllä jaksetaan haukkua. Mustasukkaisuus on ollut vahvasti esillä elämässämme. Työssäkäynninkin hän olisi varmaan kieltänyt jos olisin siihen suostunut. Nyt kun hän on saanut enenmmän valtaa työssään on tilanne vaan jotenkin pahentunut. Hänelle tullut jonkinlainen jumaluuskompleksi. Kukaan mu ei tiedä mitään mistään ja suurin osa ihmisistä on vaan idiootteja. Eromme hän on sukulaisten ja omassakin mielessä saanut käännytettyä täysin mnun syyksi. Lähdin kun ei ollut enää muuta tietä selvitä täysijärkisenä. ja tässä sitä taas ollaan tapailemassa häntä. Kun sinua on ohjailtu määrättyyn suuntaan 30 vuotta siitä ei niin vaan pääsekään eroon ilman syyllisyytta. epäilee jo omaakin järkeään. Miten irrottautua, kun vastassa on ankea yksinäisyys ja tyhjä huone. Luin kirjan "Saa tapaa tappaa sielu" ja vasta silloin tajusin mistä tässä on kyse. Olen kyllä ymmärtänyt, että kaikki ei ole ollenkaan kohdallaan, mutta että melkein kaikki lukemani täsmää elämääni.
Pikkuisen onnea ja iloa elämään pitäis löytää
Hei tarinani on pitkä ja vaikea. Olen elänyt narsistin kanssa 30 vuotta ja nyt ollut jonkun vuoden erossa ja TAAS TAPAILEMME. Mieheni on aina ollut mustasukkainen, väheksynyt kaikkea mitä teen, kavereitani, lapsiamme. lukuunottamatta yhtä lasta, jonka hän on ottanut hoviinsa.
Aina olen kauhulla odottanut, kun hän palaa töistä kädet valmiina nyrkissä. Kiertelee ympäri huoneistoa ja hakee syytä räjähtää jostain, esim auki jääneestä ovesta. Väkivalta on ainoastaan henkistä, mutta sitä rankempaa. Hän iskee aina arkoihin paikkoihin, niihin joissa tietää voivansa loukata eniten. Mitään haukkumanimeä ei varmaan ole jäänyt käyttämättä. Haaska, huora, läskiperse, idiootti, tissit kuin kärpäslätkät ym.ym.Vieraiden seurassa hän käyttäytyy aina hienotunteisesti. Olemme olleet erossa nyt muutaman vuoden ja tapailleet nyt muutaman kerran. Tuntuu, kuin kaikki olisi mennyt vaan pahemmaksi. Minkäänlaista empatiaa ei löydy, vaikka sitä joskus toivoisi saavansa. oli tilanne mikä tahansa aina syy on minussa. Yksi lapsistani on nyt irtaantumassa hovista ja häntä kyllä jaksetaan haukkua. Mustasukkaisuus on ollut vahvasti esillä elämässämme. Työssäkäynninkin hän olisi varmaan kieltänyt jos olisin siihen suostunut. Nyt kun hän on saanut enenmmän valtaa työssään on tilanne vaan jotenkin pahentunut. Hänelle tullut jonkinlainen jumaluuskompleksi. Kukaan mu ei tiedä mitään mistään ja suurin osa ihmisistä on vaan idiootteja. Eromme hän on sukulaisten ja omassakin mielessä saanut käännytettyä täysin mnun syyksi. Lähdin kun ei ollut enää muuta tietä selvitä täysijärkisenä. ja tässä sitä taas ollaan tapailemassa häntä. Kun sinua on ohjailtu määrättyyn suuntaan 30 vuotta siitä ei niin vaan pääsekään eroon ilman syyllisyytta. epäilee jo omaakin järkeään. Miten irrottautua, kun vastassa on ankea yksinäisyys ja tyhjä huone. Luin kirjan "Saa tapaa tappaa sielu" ja vasta silloin tajusin mistä tässä on kyse. Olen kyllä ymmärtänyt, että kaikki ei ole ollenkaan kohdallaan, mutta että melkein kaikki lukemani täsmää elämääni.
Pikkuisen onnea ja iloa elämään pitäis löytää
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä sinä pärjäät ilman häntäkin!
Läheisriippuvuus on varmasti vaikea ongelma. Tsemppiä ja rohkeutta!
Miksi häntä pitää sitten vielä tapailla, jos olette kerran eronneet jo aikoja sitten? Älä nyt enää kiusaa itseäsi. Mielummin yksin kuin sellaisen ääliön kanssa. 30 vuotta on kumminkin älyttömän pitkä aika olla sellaisen ihmisen kanssa kimpassa. Luulisi sun olevan nyt onnellinen, kun lopultakin sait irrotettua itsesi hänestä.
aikoja jotka olitte yhdessä ja harkitse tarkkaan kannattaako alkaa uudestaan siihen elämään. Minä pääsin eroon kun mies sai uuden uhrin. Kaksikymmentä vuotta helvettiä riitti, nyt on mennyt jo melkein sama aika hyvin, alussa oli kyllä vaikeuksia mutta työ ja harrastukset auttoi selviämään. Keskustelukerhoja on läheisriippuvuuteenkin, alussa kävin sellaisessakin.
Narsistien tukiryhmän nettisivut? Sieltä saisit ainakin paljon vertaistukea ja voisit lukea muiden kertomuksia. Jos et siis ole jo löytänyt.