Olen huomannut, että mitä enemmän on puhdasta vapaa-aikaa, sitä enemmän alkaa miettiä omaa huonoa tilannetta. Yo kirjoitusten aikana luin niihin ihan hyvin ja muuten liikuin aika paljon ja näin, niin tätä tilannetta ei tullut mietittyä paljoakaan. Nyt yksin kotona päivät ovat tylsät, eikä mitään sisältöä kuin kaupassa käynti ja koneella kököttäminen. Lukioni valitsin niin väärin kuin olla ja voi, etten saanut yhtään kaveria. Lisäksi haaveeni oli saada vanhat kaverini "takaisin", kun en ollut pitänyt yhteyttä aikoihin, mutta ei se toiminut. Jos ei oikeesti ole nähnyt tyyppiä 4 vuoteen, niin puhuttavat ovat väistämättä vähissä.Eniten tässä harmittaa, että joskus olen ollut suosittu ja olen ollut porukoissa. Tämä sijoittuu kuitenkin ajallisesti ala-asteelle.
Pyrin Teknilliseen korkeakouluun nyt ja toivon, että sitä kautta tulisi ystäviä...Aina saa toivoa. Kesällä olisi myös intti, niin ei mene ihan koko kesä koneella kököttämiseen. Sielläkin saattanee tutustua, kun joutuu olemaan niin kauan saman porukan kanssa ympäri vuorokauden. Toisaalta kun en ole tottunut enää ihmisten kanssa oloon, niin pelkään tulevani kiusatuksi, mutta yritän välttää sitä kaikin keinoin.
Täytyy sanoa, että surettaa melkoisesti kun esimerkiksi vuosi sitten minulla oli vielä haaveita uudelleentutustua vanhoihin kavereihin, mutta huomasin, että tapaamisen kynnys oli valtava sekä juttu ei kulkenut. Nyt tiedän karun totuuden:yhtään kaveria ei ole eikä tule ennen opiskeluja. Mitenkä lukionsa päättänyt poika saisi itsestään kavereita? Kavereita on VAIKEA hankkia jos ei ole yhtään kenen kanssa voisi mennä tapahtumiin ja sitä kautta tutustua uusiin ihmisiin.
Ärsyttää kun kesä lähenee ja muut alkavat olla ulkona ja viettää ystävien kanssa aikaa raitista ilmaa haukaten, niin minä olen yksin kotona. No okei, voisinhan minäkin mennä ulos lenkille, mutta yksin ei tule pahemmin vietettyä aikaa ulkona. Kuitenkin näistä pyhistä sen verran, että uusivuosi meni suhteellisen kivuttomasti 24 sarjaa tykittäen, mutta mitenköhän vappu menee...
Jos nyt jotain hyvää niin ylioppilaskirjoitukset meni ihan kohtuullisesti. Fysiikasta ja matikasta odotan VÄHIINTÄÄN E:tä ja hyvällä tuurilla ällät tulee jopa molemmista. Muuten näyttäisi aika vakaalta M pohjalta.
Toivon hartaasti, että aurinko tosiaan paistaa joskus tänne risukasaankin...
Oli ihana kirjoittaa ajatuksia tänne ja saada olo helpottumaan.
Pyrin Teknilliseen korkeakouluun nyt ja toivon, että sitä kautta tulisi ystäviä...Aina saa toivoa. Kesällä olisi myös intti, niin ei mene ihan koko kesä koneella kököttämiseen. Sielläkin saattanee tutustua, kun joutuu olemaan niin kauan saman porukan kanssa ympäri vuorokauden. Toisaalta kun en ole tottunut enää ihmisten kanssa oloon, niin pelkään tulevani kiusatuksi, mutta yritän välttää sitä kaikin keinoin.
Täytyy sanoa, että surettaa melkoisesti kun esimerkiksi vuosi sitten minulla oli vielä haaveita uudelleentutustua vanhoihin kavereihin, mutta huomasin, että tapaamisen kynnys oli valtava sekä juttu ei kulkenut. Nyt tiedän karun totuuden:yhtään kaveria ei ole eikä tule ennen opiskeluja. Mitenkä lukionsa päättänyt poika saisi itsestään kavereita? Kavereita on VAIKEA hankkia jos ei ole yhtään kenen kanssa voisi mennä tapahtumiin ja sitä kautta tutustua uusiin ihmisiin.
Ärsyttää kun kesä lähenee ja muut alkavat olla ulkona ja viettää ystävien kanssa aikaa raitista ilmaa haukaten, niin minä olen yksin kotona. No okei, voisinhan minäkin mennä ulos lenkille, mutta yksin ei tule pahemmin vietettyä aikaa ulkona. Kuitenkin näistä pyhistä sen verran, että uusivuosi meni suhteellisen kivuttomasti 24 sarjaa tykittäen, mutta mitenköhän vappu menee...
Jos nyt jotain hyvää niin ylioppilaskirjoitukset meni ihan kohtuullisesti. Fysiikasta ja matikasta odotan VÄHIINTÄÄN E:tä ja hyvällä tuurilla ällät tulee jopa molemmista. Muuten näyttäisi aika vakaalta M pohjalta.
Toivon hartaasti, että aurinko tosiaan paistaa joskus tänne risukasaankin...
Oli ihana kirjoittaa ajatuksia tänne ja saada olo helpottumaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan samalla tavalla minulla, ala-asteella oli vielä paljonkin kavereita, mutta lukioon edettyäni kaikki kaveriverkostot oli jo hajonneet syystä tai toisesta, ja kun kaikilla luokkakavereillani oli jo sitten niin tiiviit omat kaveriporukat, niin syrjäydyin muista ja niinpä vietin koko lukioajan yksin. Ja armeijasta sen verran, että itse en edes oman terveydentilani vuoksi päässyt sinne, niin että minulla meni sekin ohi suun. Kannattaa sinun siellä korkeakoulussa (ja miksei intissäkin) yrittää tosiaan ystävystyä mahdollisimman monen kanssa, kun on vielä mahdollisuus opiskelun yhteydessä kavereita hankkia. Minulla on nyt omat opinnot ammattikorkeakoulussa loppusuoralla eikä kaveritilanne helpottunut sielläkään yhtään; kyllä se meidän opiskelijapiiri jotain tapahtumia ja illanviettoja järjesti, mutta kaikki nekin ihmiset oli niin erilaisia kuin minä, ettei tuo kommunikointi heidänkään kanssaan oikein luonnistunut. Varmaan käyn vielä nyt yliopiston ennen kuin työelämään jatkan, mutta siellä kuulemma on opiskelijoiden elämä vielä yksinäisempää. Itselläkin suurin osa ajasta menee koneen ääressä istuskellen, ja ihan samalla tavalla tunnen; ei ole järkeä ulkonakaan käydä kun yksinäisenä sielläkin alkaa vain masentaa. Joskus kyllä silti lenkkeilen, ihan vain että pahin morkkis pysyy poissa. Pitää vain pysyä rohkeasti aktiivisena, miettiä uusia harrastuksia ja silmäillä erilaisia kursseja ja tapahtumia, joissa voisi käydä ihan vaikka pienen vaihtelun vuoksi, kaipa siellä saattaisi joitain mukavia ihmisiäkin tavata ja ehkä jopa paremminkin tutustua...
Toivon, että löydät kavereita tulevaisuudessa. Ei se ystävystyminen kaikille ole niin helppoa, ja minä jos kuka ymmärrän, miten vaikeaa se pahimmillaan voi olla. Kyllä saa olla onnellinen, jos edes yksi tosi hyvä kaveri tarttuu elämän varrella mukaan.
ihan hyvältä tyypiltä, älä heitä kirvestä kaivoon. Aloita ihan yksinäsi joku harrastus! Kyllä moniin pääsee varmaan kesken vuottakin. Elämään kuuluu myös pilvikaudet, aurinko paistaa varmasti vielä! Onnea hyvistä yo-tuloksista!:)
Itselläni on sama juttu, kirjotukset on ohi ja nytpä tässä peukaloita pyöritellään, että mitäs sitä tekis...en edes töitä ole saanut. Toisaalta onhan tässä ajan saanut hyvin kulumaan, kun on omaksi ilokseen opiskellut ja lueskellut :)
Olen tietenkin pitänyt yhteyttä kavereihin ja tuttuihin, mutta valta osa ajasta tulee kyllä yksin oleskeltua :(
Täällä muuten sama juttu, matematiikasta ja fysiikasta L:ää toivotaan :)
Joo ne ällät ois hienot mut pelkään et matikassa taas todellla koreat rajat...
Itse vietin myös yläasteen jälkeiset kolme vuotta yksinäisissä merkeissä, olin silti suht sosiaalinen ja olin kyllä vanhoihin kavereihin tekstariyhteyksissä, mutta sekään ei ollut kovin aktiivista. Myös jonkin verran kyllä tapailin näitä, mutta jokaisella oli jo ne omat porukkansa, eikä mua oikein huolittu joukkoon. Koulussakaan (kaupallinen ala) ei oikein uusia kavereita saanut. Kyllä se yksinäisyys tosiaan voi olla masentavaa, mutta kannattaa luottaa siihen, että valoa näkyy tunnelin päässä. Kun vihdoin ja viimein sain itseni aloittamaan judon, niin sitä kautta pikkuhiljaa näitä kavereitakin alkoi tulla, myöskin intistä löytyi kavereita, joihin olen muutamaan vieläkin yhteydessä. Nykyään olen töissä eräässä isossa kuljetusfirmassa, koulusta valmistuin vuonna -04 ja armeijaan menin tammikuussa -05.
Eli suosittelen aloittamaan jonkin harrastuksen, joka itseäsi oikeasti kiinnostaa, kyllä sieltä helposti uusia ystäviä saa. Mutta mikäli haluat olla jonkun ystävä, älä ole liian päällekäyvä, muuten toinen helposti perääntyy ja ystävyys jää haaveeksi. Ystävien saanti voi viedä aikaa, mutta kannattaa vain kärsivällisesti yrittää :)
..ja lisään vielä, että yritä olla kaikille mahdollisimman ystävällinen, mutta älä suinkaan liian kiltiksi ryhdy, silloin voi taas joutua käytetyksi hyväksi. Äläkä myöskään liian vaativa ole, esim. että kaikkien olisi oltava juuri sinun ikäsiäsi jne. jos ei oman ikäsiä kavereita saa, niin ei se paha asia ole, jos kaverit ovat vähän nuorempiakin, tai vanhempiakin.
Tsemppiä sulle, kyllä se yksinäisyys tulee jäämään historiaan :)
Itsekin olen tuntenut itseni yksinäiseksi viime aikoina. Kun kirjotukset loppu, musta tuli jotenkin laiska, flegmaattinen ja surullinen. Asiat tuntuu olevan sillä tavalla hyvin, että tiedän suurin piirtein tulevasta kesästä ja syksystä, mitä teen niinä aikoina. Siis just tollasia asioita, että mitä opiskelee koulun jälkeen jne. Mutta mulle se ei riitä. Mulle ei riitä varma tulevaisuus työelämässä.
Haluaisin tavata kavereitani, mutta jotenkin tuntuu, että kaikilla niistä on aina jotain omia juttuja jo, ettei sitten käykään jonain tiettynä päivänä. Mä en tykkää sanoa tätä, mutta kukaan ei tunnu välittävän musta paskaakaan. Jos mä häviäisin perheen ja kavereiden keskuudesta, ei ne lopulta surkuttelis sitä, vaan huokaisis helpotuksesta. Perhe laiminlyö "Voiko tuollainen sosiaalisesti kömpelö luuseri olla meidän kakara?". Kaverit laiminlyö "Vittu ku se on tylsä muija. Tavataan se vaan säälistä."
Anteeks tää itsesääli - mutta mä en voi sanoa tätä kenellekään läheiselleni. Pitää näyttää vaan hymynaamaa ja olla näkymätön.
Abi 90 - Kyllä sä saat hyvän yo-todistuksen.
Ymmärrän kuitenkin, että hyväkään todistus ei aina korvaa sosiaalista elämää.
Mullakin on ihan sama tunne, kokeiden jälkeen on ollut niin tylsää. Mullakaan ei ollut koulussa yhtään ystävää, onneksi sain sentään pidettyä välit pariin yläaste ystävääni. Ilman heitä olisin ihan yksin.
moi! Minusta vaikutat hyvältä tyypiltä! ;) Tutustuisin varmasti mielelläni kaltaiseen ihmiseesi. itselläni vähän sama ongelma, paitsi että olen tyttö. Kaikki frendit tuntuu vain kariutuvan, kukaan ei vaan tunnu tarpeeksi samanlaiselta kanssani että synkkaisi :/. No ei auta muu ku rohkeest vaan mennä ja pitää mieli avoinna ja tarttua tilaisuuteen, kun on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. :)
Onneksi olkoon YO-tuloksista! itselläni on C-linjaa...