Voiko ostovimma olla pakko-oireinen häiriö? Mietin vaan, että mikä eräällä pula-ajalla syntyneellä ihmiellä on, kun ei pysty heittämään mitään tavaraa roskiin, vaan kaikille löytyy jokin selitys, mihin niitä roskia voisi käyttää myöhemmin. Sitten esim. keittiö on täynnä tyhjiä lasipurkkeja ja muovipurkkeja sekä lihasta saatavia muovirasioita. Tavaraa on niin paljon, että kaikki huoneet ovat sitä täynnä ja huoneissa ei pysty liikkumaan, eikä siivoamaan. Aikaisemmin ihminen kiisti sukulaisilleen olevansa pula-ajan lapsi, mutta nykyisin on jo kerran jo tunnustanut sen. Hän ostaa myös järjettömiä määriä ruokaa ja kaikenlaista käyttötavaraa. Ruoat homehtuvat jääkaapissa ja keittiössä, koska syöjiä ei ole. Vanhoja ruokia hän ei koskaan siivoa pois kaapeista. Ylipäätään hän ei siivoa koskaan, vaikka väittää siivoavansa (joko valehtelee tai kuvittelee). Hän ei itse näytä suuremmin kärsivän kaaoksesta, mikä hänen kodissaan vallitsee, vaikka se muille on järkytys. Hän ei anna muiden siivota, koska mitään ei saa heittää pois. Hän syyllistää muita ihmisiä roskien heittämisestä pois, kuinka meni muka jotain arvokasta roskiin.
Mikä tätä ihmistä vaivaa?
Mikä tätä ihmistä vaivaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kempä tietäis sen..
Kai silloinkin jolloin minä olin lapsi oli jonkinmoinen pula-aika, ainakin meillä oli puutetta kaikenlaisesta. Minäkin säästän kaikki lasipurkit, niihin on hyvä laittaa omenahilloa sun muuta. Tulisi aika kalliiksi ostaa joka purnukka erikseen. Meilläkin on kymmenkunta omenapuuta, tulee aika paljon omenasosetta vaikken kaikkia käytäkään.
Ja vielä minuakin vanhemmat ihmiset , varsinkin naiset ovat kyllä aika säästäväistä porukkaa, kaikki säästetään. Sellaisetkin jotka nykyihmiset lennättää kiireesti roskiin, laitetaan talteen odottamaan "huonompia aikoja"
Voipi olla kyllä niin että muisti on tältä henkilöltäsi huonontunut, joten hän ei muista ostaneensa / säästäneensä mitään ja ostaa aina lisää siintä syystä.
Puhuminen on yhtä tyhjän kanssa, kun ei muista niin ei muista.
Tarjoudu viemään roskat ja samalla heitä pois sitä liikatavaraa. Ei kai hän aina ole samassa huoneessa vahtimassa? Ota mukaan toinenkin, yksi kokoaa roskia, toinen pitää seuraa tädille.
Mun isä on ihan samanlainen, mutta hänellä on mania. Esim. maanisdepressiiviset saattavat ostaa esim. kymmnenen digiboxia ym. tarpeetonta mitä eivät tarvitse.
Esiintyykö hänellä itsemurha ajatuksia tai raivokohtauksia myös?
Voihan olla että hän vaan keräilee jos on vanha ihminen tai muuta. Mutta omalla isälläni kyse on sairaudesta.
Hän on todella rauhallinen ylikiltti ihminen, ehkä masentunut, koska ei mistään välitä. Sotkuisuuteen hän keksii selityksiä, kuten pitäisi ostaa lisää kaappeja, vaikka se ei ratkaise mitään, vaan asian ratkaisisi tavarasta luopuminen ja siivoaminen. Mitään kaappeja hän ei kuitenkaan osta, vaan lisää käyttötavaraa. Vaikea uskoa, että alle 70-vuotiaalla ihmisellä olisi dementiakaan. Tätä on jatkunut jo 20-vuotta ja tilanne on vain pahentunut. Sukulaiset ovat joutuneet muuttamaan pois hänen luotaan tämän asian takia. Silti tämä asia ei kuulemma kuulu toisille, hän ei pyydä apua, eikä halua sitä.
Ulkomailla hänellä on ollut sellaisia oireita, että on puhunut ulkomaalaisille ihmisille suomea, vaikka muut ovat jatkuvasti sanoneet hänelle, että eivät ne ymmärrä, mitä hän puhuu. Hän on kyllä opetellut koulussa kieliä. Siis hänellä on ollut aivan tolkuton puheripuli ja pakonomainen tarve puhua suomea, mikä on vaikuttanut aivan kummalliselta. Suomessa ollessaan hän höpöttää yleensä jatkuvasti, kun tapaa tuttuja, vaikka ihmiset olisivat toivoneet, että hän olisi ihan rauhallisesti höpöttämättä. Hän hermostuttaa ihmiset jatkuvalla höpöttämisellään, tekstiä tulee vaikka mistä aiheesta ilman logiikkaa tai fiksuutta. Lauseet myös pätkivät niin, että asiasta ei saa selvää ilman kysymistä, kun ajatus siirtyy jo seuraavaan lauseeseen ja juuri se olennainen asia jäi kertomatta edellisestä lauseesta. Lääkäriin hän ei suostu menemään, mutta ei hän silti väitä olevansa terve.
Hei! Johonkin asti tajuan tätä ihmistä, sillä itselläni taipumus jäädä jokin pakkausrasia, purnukka, boxi, kääre kädessä miettimään, että mitähän muuta tällä voisin tehdä, mihin käyttää. Pidän käsissäni ja muka ideoin. Tulos on, etten millään raaski heittää roskiin. Olen tiedostanut, että tästä voisi tulla keräilemisen pakkomielle ja siksi pakotan itseni laittaa heti tyhjän rasian, boxin, purnukan jne. lattialle roskiksen viereen. Annan itseni sitten 'ihailla' sitä siinä siihen asti, kunnes seuraavan kerran vien roskiksen ulos. Yksineläjänä roskia ei tule kauheaa vauhtia, jolloin mulle jää aikaa ihastella ja olla kiintynyt (!) tuohon pakkausmateriaaliin jonkin aikaa. Sitten laitan sen roskiin. Aikoinaan tämä oli pahempana, kun todella luulin käyttäväni esim. rasioia johonkin. Olen ottanut järjen käteen ja huutanut itselleni, että minä en käytä mihinkään uudelleen. Asia hoituu nyt.
Sinä, joka todella tarviit rasioita ja lasipurkkeja säilömiseen ja pakastamiseen, olet ihan terveillä jäljillä, ei se ole neuroottista.
Pakkoneuroosikirjasta olen lukenut, että on olemassa keräilemisen pakkomielle, just niin, että mitään ei saa hävittää. Olen joskus tv:stä nähnyt, miten ihmisellä ei kotonaan ole enää kuin polkuja kiemurtelemassa kaiken tavaran ja roinan lomassa, hushålli tulee niin täisi.
Tämä ihminen tarvitsisi ehdottomasti apua. Se voi ahdistaa, kun heitetään pois turhaa kamaa, mutta sen ahdistuksen voittaa ja sitten helpottaa; näin olen kuullut.
Minulla ei ole ostovimmaa, mutta toisten kautta siitäkin tiedän, että tuottaa ihan hetken mielihyvää just se ostamistilanne. Mutta seuraukset ja rahanmeno onkin sitten ongelma!
Äitini joka oli syntynyt 1913 keräili kauheasti kaikki voi- ja margariinirasiat (pesi ensin) sekä muut kivat rasiat talteen. Häntä ymmärsin, että hänen eläessään aika muuttui tämmöiseksi pakkausta pakkauksen päällä -kulutustyyliksi. Kauhean hyviä pakkauksia ostetaan ruuan ja tavaroiden mukana kaupasta ja nekö sitten roskiin. Se on tuon ajan ihmisille todella ihan kärsimys ja kummajainen. Eikä ihme! He, jos kuka, tuhlauksen ja kulutushysterian huomaavat. Äitini jotenkin myös kärsi noista hyvistä pakkauksista ja jos/kun niille ei ollut käyttöä. Hän tosin virkeinä vuosinaan pakasti ja säilöi paljonkin ja mielellään, jolloin uskon, että tämä kaikki oli suuri ilo ja kivaa näperrystä. Vain noin niistä rasioista yms. voi jotenkin iloitakin.
Mielestäni se kuuluu pula-ajan ihmisten luontaiseen tapaan säästää asioita, 'jos tulee vielä sota'. Lapsuudessani käytetyt kengätkin säilöttiin vinttiin siltä varalta, että jos vielä tulee sota, niin on jotakin kenkää laittaa.
Eiköhän nykyajan ihmiselle tuo tavaran keräily edusta jotakin turvan hakemista. Itsenikin kautta näin luulen. Minulla myös inhottava tyyli kuin hamstrata, ostaa varalle, että jospa joskus sitten en saakaan mitään. Tapahtuu jotakin ja kaikki rahat loppu. Hätä, hätä.
http://www.mtkl.fi/liiton_toiminta/vaikuttamistoiminta/vetoomus/#anchor-362113
nykyajan maailmassahan on just toi ostovimma.Toiset vaan ostaa ja heittää weg,kun toiset säästää kaikki.Siinä se.Molemmat ovat tavallaan rahan tuhlareita.Ei säästä rahojaan tuokaan,jonka koti täyttyy kaikella kamalla ja homehtuneilla ruokasäkeillä.
Ihminen on laumasielu ja niin kaikki tavalliset laumaan kuuluvat juoksevat(oho,siis tarkoitan ajavat) liikekeskuksiin ja kahmivat kärryt täyteen ruokaa ja kaikenlaista turhaa kamaa.Ja sitten ollaan niin niiiin onnellisia,kun ajellaan auton peräkontti ja takaistuin täynnä sitä ostettua HYVÄÄ.Mainostettuja KAMOJA.
Huh,huh,sanon minä.Milloinkohan ihmiset tajuaa sen tosiasian,että jokainen ostos on rahan antamista jollekin toiselle.Kyllä nykyajan ihmiset ovat todellakin avokätisiä.Mikä tahansa rihkama liukuhihnalta,niin pitää saada.Huh.Jotta ja jotta.Psykiatreilla olisi todella hurjasti hommia,mutta milläs tuon yleisen ostovimman ja tavaroiden hamuamisen lopettaa,jos ihmiset itse eivät huomaa sairauttaan ja mene hoitoon.Ostakoot sitten rihkamia ja lihottakoot itsensä possuiksi.
Kuulostaa tutulta. Äitini on samankaltainen. Koko talo on sekaisin ja haisee homeelle. Mitään ei tunnuta siivoavan, ainoastaa ihan välttämättömimmät tavarat siirretään pois edestä. Autotalli ja varasto on täynnä roskaa ja rojua. Vanhoja lehtiä ja mainoksia on aivan jumalattomasti joka puolella. Kysyin kerran että eikö näitä puolisen vuotta vanhoja Anttilan mainoksia voisi jo heittää pois. Mutta ei, hän kuulemma lukee niitä myöhemmin. Tänään koitin käydä varastosta etsimässä jotain, niin eihän siellä mahdu liikkumaan. Pahvilaatikoissa on jotain vahoja rikkinäisiä menokkaita ja suksia. Sanoin että jokupäivä voin tilata siirtolavan että voidaan siivota. Sanoi vihaisesti että mitään ei heitetä pois! Hän vie ne sitten kirpparille. Epäilen että vasemman jalan vm. -82 Jalaksen monolle on hirveästi kysyntää...
No piha on puoliksi villiintynyt. Autolla on paha ajaa pihalle kun männyt raapivat autoa ja kuolleet oksat osuvat silmiin. Kysyin iskältä että voisiko näitä leikata pois. Hän ei sanonut asiaan mitään, käski odottaa että äiti tulee töistä. Iskä on kokonaan ilmeisesti luovuttanut eikä enää yritäkään, ainoastaan "on" tilanteessa. Hain sahan ja leikkasin kuolleita oksia ja muita karmeuksia pois. Ajattelin että äiskä varmaan hermostuu nyt. Ja niin teki. Tuli kotiin töistä, huomasi tilanteen ja alkoi itkemään hysteerisesti. Sanoi että piha on pilalla, talo on pilalla. Valitti ettei kotona saa elää, soittaa poliisit paikalle. Ilmoitin että jotain on jonkun pakko tehdä, puut ovat ihan hirveitä jo. Pakko leikata vaikka sattuisikin. Mutta ei, ilman lupaa ei saa leikata mitään, pitää suunnitella ensin (aina suunnitellaan, ikinä ei tehdä mitään). Puut olivat kuulemma symmetrisiä ja peittivät hyvin taloa. Ihmettelin että miksi helvetissä pitää koko piha olla varjossa eikä liikkumaan pääse. No syy on se että silloin kukaan ei näe talolle! Ei ole kellään mitään asiaa tänne katsella. Toinen valituksen aihe oli kun purin rappurallin. Puusta tehty, 35v vanha hökötys. Osin maatunut, valkoisessa homeessa ja haisi mullalle. Sanoin että purin sen pois, huomenna rakennan kestopuusta uuden. Alkoi taas itkemään. Ihan on elämä pilalla. Ja ne rappulankutkin menin sahaamaan, tarvetta olisi ollut niille. Sanoin että haen huomenna sitten vaikka 100m uutta pattinkia kaupasta, mutta ei, maksaa kuulemma hirveästi. Ihan hyvin voisi homeisia lahjoja lankkuja kuljettaa vaikka mökille ja tehdä niistä jotain lattiaa (kun sitä ei kukaan näe niin voi olla vähän homeistakin!) Ja että taas olisi pitänyt suunnitella eikä tehdä. Itki vielä että aina häntä kiusataan, kaikki.
Tajusin että sairashan hän on. Joku pakonomainen tarrautuminen vanhaan paskaan. Eniten minua ärsyttää siivottomuus. Ostin taloon uuden rullan viledaa ja pesuainetta vuosi sitten (asun siis itse toisella paikkakunnalla). No tulin nyt kesällä taas käymään niin avaamattomana oli kummatkin paketit. Ruskeanharmaa limainen tiskiharja on paskaisessa pesualtaassa, maitolaseja ja muuta iljettävää pöydillä. Kaikkea vain siirrellään kunnes välillä on pakko jotain pestä. Ja sitten taas jatketaan...
Nuorempana häpesin kotia. Nyt olen onneksi päässyt omaan kotiin ja omaan siivottomuuteeni ;) Mutta vierailu on vaikeaa. Ei voi olla kivaa kun koko ajan ällöttää. Ruokailun jälkeenkin vanhemmat vain poistuvat pöydästä. Ruoat ym. saavat olla yöhön asti siinä kunnes äiti sitten kerää niitä pois. Nykyään kerään itse tosin. Jos kysyn että mihin esim. joku likainen lautanen pannaan niin vastaus on: jätä se siihen pöydän kulmalle. Sama roskien ym. kanssa.
Mutta ei kai tälle mitään voi. Ei ihmistä voi pakottaa hakemaan apua. Jos ehdottaisinkaan mistään psykologista tai kotiavusta ym. niin huutoa ja itkua tulee. Kyseessä on varmaan joku pohjaton ja lamauttava itsehäpeä ja vanhoissa jutuissa roikkuminen. Ehkä luulee että ennen oli paremmin ja siksi säilyttää rojua.
Nyt olen itse kuitenkin jo sen verran vanha ja vieraantunut, etten häpeä enää vanhaa kotia enkä vanhempia. Jos joku kysyy niin kerron miten asiat ovat. Jos äiti ei siitä pidä, niin oma on häpeä. Ei minun.
Juuri tällaista tämän alkuperäisen henkilön elämä on. Hän ei voinut leikata puita ja pensaita, että posteljooni olisi päässyt tuomaan postit ilman puihin ja pensaisiin koskemista. Leikkasi vasta kauan sen jälkeen kun posteljooni alkoi jo mainitsemaan puiden leikkaamisesta. Sama kaaos on koko pihalla. Mutta pahin kaaos on sisällä. Kun joku muu tulee siivoamaan, niin päälle saa aina vaan haukut. Nämä ihmiset eivät ymmärrä, että heidän elämäänsä parannetaan siivoamalla.
Ärsyttävintä on, että nämä ihmiset syyllistävät toisia epäsiisteydestään esim. kuinka toiset häiritsevät heitä, että he eivät voi siivota tai toiset ovat sotkeneet, vaikka näillä ihmisillä ei käy vieraita. Puolisot ja lapset muuttavat pois. Sellainen on todella epäreilua, kun esimerkiksi vanhempi puhuu tällaista lapselleen, niin lapsi voi mennä sekaisin ja alkaa syyttää itseään.
Olen nyt ottanut selvää, että tämä on pakko-oireinen häiriö liittyen keräilyyn. Neloselta tuli tästä dokumentti vähän aikaa sitten. Pahimmillaan ihminen voi keräillä virtsaa tai ulostetta, kuten tässä dokumentissa. Joku tieteellinen nimityskin tälla taudilla oli, jota en muista.
Tavallista psyykenlääkkeidenkäyttäjillä.
Meillä vaimolle tuli tosi pahat pakko-oireet kun vauva aloitti ryömimisen eikä enää ollut kiltisti paikoillaan. oli kova pelko siitä että vaavi syö jotain vaarallista. Jotta voi varmistua että näin ei käy piti ensin imuroida usein, sitten varominen eteni ja vaimoni rupesi tarkistamaan että mistään ei puutu mitään: eli että kaikki pakkaukset ja muut ovat kokonaisia, jos joku muovikelmu on revitty paketin ympäriltä pois niin ennen kuin sen sai viedä pois, kokosi hän sen kuin palapelin. Tämä jotta olisi varma että mikään osa ei jotenkin ole mennyt vauvan suuhun. Erityistä huolta aiheuttivat ostetuissa vaatteissa olevat liput, laput, varanapit ym jutut. Niitä oli loppuviimein varastoituna niin paljon kaikilla hyllynkulmilla että väkisinkin välillä jjoku putosi lattialle ja hävisi sitä kautta imuriin. Sitten ei enää voinut tarkistaa kun tiesi että aina jotain puuttuu mutta ei niitä saanut poiskaan heittää (seurauksena silmittömiä raivokohtauksia).
Lehtiä ei voinut viedä kierrätykseen kun spurgut dyykkaavat keräysastioita ja koskevat niihin likaisilla käsillään. Tulisi baktereita kotiin. Muitakin pelkoja löytyi ja lopputulos oli että talo oli tosi täynnä kaikkea kamaa mitä piti sitten salaa kuljettaa pois ja pitää romun määrä tasapainossa
joskus sanottiin että roskien keräily on skitsofrenian oire. googlettamalla löytyy lisää asiasta. ainaki on löytynyt
Kuulostaa mun mielestä kun suoraan siltä kuvaukselta pakko-oireisestä keräilyhäiriöstä, minkä luin kirjasta "Kerrasta poikki". Just se, että kerätään toisten mielestä tarpeetonta tavaraa eikä välttämättä elämäntapa itseään ollenkaan häiritse, mutta ahdistuu kuitenkin suuresti, jos jotain joku heittää pois tai saattaa kokoelmat epäjärjestykseen. En tietenkään voi antaa mitään diagnoosia, koska en ole lääkäri, mutta ei hoidosta varmasti haittaakaan olisi...