Miten te prosessin läpikäyneet puhutte menneisyydestänne? Itse käytän neutraaleja sanoja kuten "koululaisena", "pienenä" tai "opiskelijana". En siis "koulutyttönä / -poikana" jne. Kiusaus on kyllä joskus suuri sanoa "pikkujätkänä / pikkulikkana", mutta olen tähän asti voittanut kiusauksen.
neutraalit ilmaukset
menneisyydenhallinta
321432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tähän kyllä törmää jokainen jossain vaiheessa. Usein tilanne on sellainen, että kokousporukan tai muun puolitutun joukon kanssa menee kokouksen jälkeen small talkiksi. Silloin on tosin yhdentekevää, käyttääkö neutraaleja vai sukupuolitettuja sanoja, kunhan sukupuolitettu sana ei ole ristiriidassa puhujan oman sukupuolen kanssa. En pidä "omatuntoasiaa" tässä kovin tärkeänä. Koska en itse koe valehtelevani, jos puhun menneisyydestäni "koulutyttönä". Koska oikeastihan OLIN tyttö koko ajan.
Opin melkoisen nopeasti käyttämään neutraaleja nimityksiä. Nuoruudesta en korosta erityisemmin sukupuolta mitenkään. Vaimosta käytän nimitystä puoliso tai exä. Kanssaihmiset tekevät omat oletuksensa ja itse teen "Korhoset" enkä oikaise oletuksia (olettavat siis exäni mieheksi). Jos puheet alkavat mennä vaarallisille linjoille, esimerkiksi lasten synnyttämiseen, vältän puheenaiheen ettei tarvitse selitellä etten olekaan synnyttänyt lapsiani vaan siittänyt heidät.
Pyrin käyttämään mahdollisimman vähän sukupuolitettuja ilmaisuja, koska en pidä seksismistä. Kenelle se kuuluu mikä olen ollut koulussa 70-luvulla? Mielestäni tieto että olin koululainen riittää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Seksismi
puhua seksismistä, jos sanoo olleensa joskus koulutyttö. Varsinkin, kun puhuu itsestään eikä edes muista. En klikannut tota.
enkä kerro, että olen käynyt kouluja.
En käytä mitenkään erityisen neutraaleja ilmaisuja lapsuudestani. Toisinaan kyllä, varsinkin puhuessani äidin tai jonkun muun kanssa, joka taustani tietää. Muuten käytän ihan huoletta sukupuolitettuja ilmauksia, etenkin sanaa pikkutyttönä.
Loppupeleissä on tuloksen kannalta ihan samantekevää sanooko ollensa koulutyttö vai koululainen. Kuulija kuvittelee molemmissa tapauksissa naispuolisen kertojan koulutytöksi mielessään. Ei sanavalinta muuta vaikutusta mihinkään. Paitsi jos sanookin olleensa koulupoika.
Ja jos transmies sanoo 'Minä sillon pienenä tyttönä...' niin kaikki miehet rupeavat nauramaan. Sitä pidetään vitsinä.
Juuri näin. Omaan ilmaisuuni sopii paremmin hieman runollisemmat ilmaukset, kuten pikkutyttönä sen sijaan, että sanoisin lapsena. Siksi yltiöneutraalit ilmaukset voisivat jopa kuulostaa hassulta minun suustani. :)
taustani, mutta vähän aikaa sitten meinasin selittää jotain entisestä liikunnanopettajastani, mutta sensuroinkin sen ja puhuin vaan opettajasta. Liikunnanopettajan sukupuoli olis saattanut herättää kummastusta. Yleensä noin muuten sanon "lapsena". Ennen välttelin aina sukupuolisidonnaisia sanoja.
Voihan liikunnanopettaja olla kumpaa sukupuolta tahansa. Ei se ole sidottu opetettavien sukupuoleen.
Kummallista on se, että nekin, jotka tietää, tavallaan unohtaa asian ja voi kysyä yhtäkkiä jotain vaikkapa kuukautisista. Tavisten on vaikea pitää mielessään asioita "erillään" ja kun naiset on hyväksyneet jonkun naiseksi porukkaan, niin sitä on sitten heidän mielessään 100% nainen. Olisi tavallaan rasittavaakin pitää koko ajan mielessään, että joku on nainen, paitsi sitä ja sitä ominaisuutta tai asiaa.
Tällainen taustan "unohtaminen" on varmin merkki sekä läpimenosta että integroitumisesta omaan sukupuoleen.
voikkamaikat olivat kaikki miehiä ja koulussa tyttöjen ryhmiä ohjasivat naispuoliset voikkamaikat. Homma oli hyvin sukupuolitettua.
Juu ja vanhassa kansiksessa oli poikien ja tyttöjen käsityöt erikseen. Ja opet oli vastaavasti sukupuolitettu.
Suhtautuminen naisiin ja miehiin liittyy sisäistettyihin käytöskoodeihimme ja ne ovat osa paikalliskulttuuria. Eli vaihtelevat kyllä eri puolilla maapalloa. Koodeissa ei ole mukana sukupuolettomaan suhtautumista ja siksi ihmisiä kiusaa niin kovasti se, jolleivat pysty luokittamaan jotain ihmistä sukupuoleen. Ja kun ihminen on sijoitettu sukupuoleensa, häneen suhtaudutaan sen mukaisesti: nainen päästetään ovesta ensin, vaikka tiedettäisiin hänen transtaustansa. Ja miesporukka läiskii transtaustaista miestä selkään, siinä missä muitakin miehiä.
ensimmäisillä luokilla on yleensä sekaryhmät ja opettajana oma luokanopettaja, joka on usein nainen. Sitä vanhemmilla on käytännössä aina erillinen liikunnanopettaja, joka on samaa sukupuolta kuin itse.
ole tyttöjen ja poikien käsitöitä, mutta käytännössä se menee niin. Ite en kehdannut valita "väärää" ryhmää, mutta jotkut valitsi ja kaikilla niillä oli ongelmia sukupuolensa/seksuaalisuutensa kanssa. Rättikäsityön opettaja olis hyvinkin voinut olla mies, ei sille mitään estettä olis ollut, mutta harva mies siihen ammattiin hakeutuu. Pitkän matikan, fysiikan ja kemian opettajana mulla oli aina naisia, mikä on kai harvinaista. Yks niistä olikin lesbo.
Puhun menneisyydestäni ilmauksilla koulussa, lapsena, nuorena. Vältän sukupuolitettuja ilmauksia, koska en ole elänyt nuoren tytön elämää, enkä nykyäänkään tee numeroa omasta enkä muidenkaan sukupuolesta. Ihmiset odottavat minun, raisun ja omapäisen lepakon, olleen poikamainen menneisyydessäni, joten uskallan puhua uusienkin ystävieni kanssa lapsuudestani.
Olen saanut syntyä sukupuoleeni vasta nelikymppisenä. En koe tarvetta parannella historiaani tai järjestää ihmisille jonkin sortin imitaatiota.
Olen rohkeasti oma itseni eikä menneisyyteni ole mikään hirveä salaisuus. Sitä paitsi menneisyyteni selittää nykyisyyttäni. Olenhan sotilaskoulutuksen saanut nainen. Jos naiset näpräävät gordionin solmunsa kimpussa, minä vapaana tyttöjen ehdollistavasta kasvatuksesta sipaisen miekallani solmut auki.
naisellisia, mutta sinä kuljet miekan kanssa. Mistä se kertoo?
ei ole mitään epänaisellista.
Mitä se kertoo sinusta?
transmiehenä ei ikinä ostettu miekkaa eikä mitään "epänaisellista". Siis leikkimiekkaa. Muille pojille ostettiin. Tietysti jos miekkaa ei epänaisellisena pidettäis, en olisi sitä halunnutkaan.
http://www.ejumpcut.org/archive/jc48.2006/womenWarriors/images2/xena.jpg
lesbojen suosikki, koska on hieman miesmäinen ja rikkoo tiettyjä rajoja. Tavallisilla naisilla ei ole tarvetta rikkoa näitä rajoja, ei niitä kiinnosta. Miekan kanssa heiluva nainen jää aika äkkiä ilman miestä. Lesbon ei tartte välittää siitä.
mutta kyllä minulla silmää on miehillekin. Ja totta on että jos on naisen kanssa suhteessa, joutuu olemaan vahvempi
täytyy olla vahvempi?
Minä olen kokenut millaista on elää alistavan naisen kanssa.
Naisena koen, ettei mun tarvitse skabata mieheni kanssa. Annan hänen tehdä aloitteita ja myös päättää asioita. Mutta rahalliseen alistamiseen ja väkivaltaan (jonka koin naisen taholta) en enää ala.
haluaa olla miesten orjia ja suostuu mielellään alistettavaksi. Eli samaa sukupuolta olevien suhde ei aina ole tasa-arvoinen.
Ajattelepa vaikka urheilijanaisia: Jokainen heistä haluaa rikkoa rajoja, eli parantaa ennätyksiään. Usein he ovat urheilullisia amatsoneja. Kukaan urheilijanainen ei ole silti jäänyt ilman miestä. Ei se ole naisen vahva persoona joka karkoittaa miehet, vaan sen puuttuminen. Hiirulaiset kiinnostavat vain toisia hiirulaisia.
ilman miestä, mutta... Kyllä ne tasokkaammat miehet mieluummin ottaa kauniin ja meikkaavan naisen kuin itseään lihaksikkaamman ja hikoilevan. Miehet usein vitsailee, että urheilijanaiset ovat lesboja, mutta on siinä osa tottakin.
Tiedät miten pyydystät kaltaisesi kuivakan, hikoilemattoman miehen. Älkää vain harrastako seksiä, sillä siinä sinulle tulee hiki ja miehesi näkee sinut hikisenä ja meikit tahriutuneena.
miehistä. Ja joskus jopa hikoilen.