Eräs kaverini on kihloissa ja hän haluaisi kovasti myös häitä. Miehen mielipiteestä en ole täyttä selvyyttä saanut. Suurimpana ongelmana näyttää olevan se, että kaverini odottaa vielä miehen "kosintaa" (mutta eivät ole tiettävästi puhuneet asiasta, siis kaverini ei ole kertonut ajatuksistaan miehelle).
Kihloissa mutta ei kosittu... ?
vaimo -01
27
7309
Vastaukset
- vaimo -01
Eli siis kaverini ei näytä tajuavan kihlauksen merkitystä. Silloinhan ollaan jo kosittu...
- Minna
olisi ihan kiva tietää, miten kaverisi on päässyt kihloihin, jos häntä ei ole kosittu! Se on jo aika saavutus. :)
- vaimo -01
No ilmeisesti hänen mielestään he menivät silloin "vain kihloihin" (mies taisi kysyä "mennäänkö kihloihin") ja nyt kaverini odottaa sitä "tuletko vaimokseni" -kosintaa... tai jotain... ota siitä selvää...
- Poppanen
vaimo -01 kirjoitti:
No ilmeisesti hänen mielestään he menivät silloin "vain kihloihin" (mies taisi kysyä "mennäänkö kihloihin") ja nyt kaverini odottaa sitä "tuletko vaimokseni" -kosintaa... tai jotain... ota siitä selvää...
tylyltä..
Mutta minkäs ikäinen tämä ystäväsi/hänen miehensä ovat? - vaimo -01
Poppanen kirjoitti:
tylyltä..
Mutta minkäs ikäinen tämä ystäväsi/hänen miehensä ovat?.
- rsu
vaimo -01 kirjoitti:
No ilmeisesti hänen mielestään he menivät silloin "vain kihloihin" (mies taisi kysyä "mennäänkö kihloihin") ja nyt kaverini odottaa sitä "tuletko vaimokseni" -kosintaa... tai jotain... ota siitä selvää...
miksei PERIAATTEESSA vois olla kihloissa ilman varsinaista kosintaa. Jos se on vaa pikkuhiljaa sovittu juttu...mutta sitteki...pakkohan siinä on olla jonkunäkönen kosinta...
- vain kihloissa
Silläkin edellytyksellä vastaan että viimeinen kirjoittaja minua ennen kyseli ystäviesi ikää siihen sävyyn että pitää heitä nuorina...
Itse voisin lukeutua tällaiseksi tapaukseksi, siis vain kihloissa -enkä tosiaan ole mikään teini. Meillä kihlaus oli yhteinen päätös ja tosiaan minulta kysyttiin, menenkö kihloihin, ei menenkö naimisiin. Voi tietysti olla poikaystävän hölmöyttä mutta näin siinä sillä hetkellä kävi. Tottakai tarkoituksenamme on mennä joskus naimisiin, aika sitten näyttää tuleeko uutta varsinaista kosintaa vai sovitaanko siitäkin vaan.
Toiset ovat enemmän kiinni perinteissä, toiset ei. Ja itselleni ainakin kihlaus oli suurin askel, en välttämättä kaipaa naimisiinmenoa lähiaikoina. Koska se ei muuta suhteessa mitään muuta kuin tuo lisää turvaa vielä.- vaimo -01
Jos kihloissa ollaan, niin ei sitä tarvitse mitään kosintaa enää odottaa, vaan silloin voitaisi vaan yhdessä joskus jutustellessa miettiä tarkemmin että millonkas sitä mentäisi naimisiin.
Tuntuu vaan niin hassulle, että ystäväni odottaa miehensä polvistuvan eteensä joku kaunis päivä ja kysyvän "tuletko vaimokseni".. Olennaista ei ole millä sanoilla aikoinaan on kosittu (vaikka sitten "mennäänkö kihloihin"), kihloissa kuitenkin ollaan, eli kosinnat on kosittu... :)
- ...
Hei!
Itse menin viime kesänä kihloihin nyt jo nykyisen aviomieheni kanssa. Meillä homma meni niin, että mies kysyiu, että mennäänkö kihloihin, ja seuraava kysymys sitten myöntävän jälkeen olikin, että menetkö kanssani naimisiin? Molempiin kysymyksiin myöntävä vastaus ja nyt jo kolme kuukautta onnellisesti aviossa ;-)- päätös???
Kuuluuko mielestänne kihlaukseen yhteinen päätös/keskustelu asiasta vai onko se miehen tehtävä päätellä milloin on sopiva aika mennä kihloihin ja kosia naista, jonka jälkeen toivoa että nainen suostuu ettei koko suhde kariudu siihen.
Itse olen aina ajatellut että kihlaus on tavallaan yhteinen päätös, eli asiasta jollain tavoin keskustellaan, että tiedetään sen olevan jotain mitä molemmat haluavat. Tämän jälkeen tapahtuu itse kosinta, joka on tavallaan vain muodollisuus.
Tyttöystäväni mielestä on miehen tehtävä kosia ja sen jälkeen tyytyä kohtaloon mikä naisen päätöksestä seuraa oli se sitten hyvä tai huono. Olemme nyt seurustelleet ~8 vuotta ja ostin rakkaalleni lahjaksi sormuksen. Ei mitään kihlasormusta muistuttavaa sileätä vaan ihan "tavallinen" sormus mitä näkee naisilla milloin missäkin sormessa. Hän on myös sanonut pitävänsä koruista. Annoin lahjan hänelle ja hän ilahtui siitä aluksi, mutta muutavan päivän kuluttua hän ilmoitti että oli luullut sitä kihlasormukseksi ja pitänyt sitä todella törkeänä/loukkaavana tekona että olin ostanut hänelle tavallisen sormuksen näin pitkän seurustelun jälkeen.
Tästä seuranneen riidan yhteydessä minulle selvisi että hänelle häät ja kihlat ovat todella tärkeitä. Tämä tuli minulle pienenä yllätyksenä sillä olemme joskus pohtineet kuinka paljon nykyään erotaan ja miten usein mennään vaan kihloihin enempää ajattelematta. Itselleni kihlaus ja avioliitto eivät merkitse läheskään niin paljoa (johtuu ehkä sukulaisteni avioeroista), vaan lähinnä se on mielestäni osoitus muille että aiomme elää yhdessä nyt ja aina. Olen jo tällä hetkellä häneen täysin sitoutunut ja toivon että voimme olla yhdessä aina, joten omalta kohdalta kihlaus ei asioita muuta mitenkään.
Olen täysin valmis hänen kanssaan kihlautumaan, sekä avioitumaan, mutta en ole pitänyt sitä vielä ajankohtaisena, koska mitään keskustelua asiasta ei ole ollut.
Nyt riidan jälkeen tuntuu mahdottomalta enää kosia häntä ilman, että tulee sellaista vaikutelmaa, että kosin häntä pakosta tai painostuksesta. Tuntuu ettei tämän asian yli ole pääsyä ja vakuuttelut siitä että haluan hänen kanssaan naimisiin, sekä viettää loppuelämän yhdessä ei tunnu auttavan....Mikä siis neuvoksi??? - vaimoke
päätös??? kirjoitti:
Kuuluuko mielestänne kihlaukseen yhteinen päätös/keskustelu asiasta vai onko se miehen tehtävä päätellä milloin on sopiva aika mennä kihloihin ja kosia naista, jonka jälkeen toivoa että nainen suostuu ettei koko suhde kariudu siihen.
Itse olen aina ajatellut että kihlaus on tavallaan yhteinen päätös, eli asiasta jollain tavoin keskustellaan, että tiedetään sen olevan jotain mitä molemmat haluavat. Tämän jälkeen tapahtuu itse kosinta, joka on tavallaan vain muodollisuus.
Tyttöystäväni mielestä on miehen tehtävä kosia ja sen jälkeen tyytyä kohtaloon mikä naisen päätöksestä seuraa oli se sitten hyvä tai huono. Olemme nyt seurustelleet ~8 vuotta ja ostin rakkaalleni lahjaksi sormuksen. Ei mitään kihlasormusta muistuttavaa sileätä vaan ihan "tavallinen" sormus mitä näkee naisilla milloin missäkin sormessa. Hän on myös sanonut pitävänsä koruista. Annoin lahjan hänelle ja hän ilahtui siitä aluksi, mutta muutavan päivän kuluttua hän ilmoitti että oli luullut sitä kihlasormukseksi ja pitänyt sitä todella törkeänä/loukkaavana tekona että olin ostanut hänelle tavallisen sormuksen näin pitkän seurustelun jälkeen.
Tästä seuranneen riidan yhteydessä minulle selvisi että hänelle häät ja kihlat ovat todella tärkeitä. Tämä tuli minulle pienenä yllätyksenä sillä olemme joskus pohtineet kuinka paljon nykyään erotaan ja miten usein mennään vaan kihloihin enempää ajattelematta. Itselleni kihlaus ja avioliitto eivät merkitse läheskään niin paljoa (johtuu ehkä sukulaisteni avioeroista), vaan lähinnä se on mielestäni osoitus muille että aiomme elää yhdessä nyt ja aina. Olen jo tällä hetkellä häneen täysin sitoutunut ja toivon että voimme olla yhdessä aina, joten omalta kohdalta kihlaus ei asioita muuta mitenkään.
Olen täysin valmis hänen kanssaan kihlautumaan, sekä avioitumaan, mutta en ole pitänyt sitä vielä ajankohtaisena, koska mitään keskustelua asiasta ei ole ollut.
Nyt riidan jälkeen tuntuu mahdottomalta enää kosia häntä ilman, että tulee sellaista vaikutelmaa, että kosin häntä pakosta tai painostuksesta. Tuntuu ettei tämän asian yli ole pääsyä ja vakuuttelut siitä että haluan hänen kanssaan naimisiin, sekä viettää loppuelämän yhdessä ei tunnu auttavan....Mikä siis neuvoksi???Kerro tämä kaikki tyttöystävällesi.
- Cindy
Mielestäni kaverisi ei ole kihloissa. Kihlaushan on lupaus avioliitosta. Pelkkä sormuksien vaihto ei ole kihlaus, vaikka monet niin tuntuvat nykyisin ajattelevan. Kihlaus tapahtuu silloin, kun toinen kosii ja toinen vastaa myöntävästi, tai sitten vaan yhdessä sovitaan naimisiin menosta ilman sen kummempaa kosinta-seremoniaa.
Tuntuu hassulta, että joku odottaa kosintaa, vaikka katsoo jo olevansa kihloissa.- kissa
mä olen samaa mieltä sun kans...
mun hyvä ystävä meni kans kihloihin "kolkolla" tavalla, sormukset oli olleet vain pöydällä hänen mennessä kotiin ja se oli siinä. mutta luulenpa vain että sen jätkän piti vain kihlata ystäväni kun hän on raskaana ja jätkällä kovat paineet näyttää vanhemmilleen, vaikka jätkän ja ystäväni suhde onkin kylmä ja ihmeellinen.
mut kukin tallaa tavallaan..
- Nainen81
Kyllä mun mielestä kihloihin meneminen tarkoittaa myös sitä, että mennään naimisiin jossain vaiheessa. Kihlaushan on avioliittolupaus, ja jos kuitenkin kaverisi mies on kysynyt, että "mennäänkö kihloihin?" niin eikö hän silloin jo ole kosinut??
itseäni mies kosi kysymällä, " tuletko vaimokseni?" kävimme ostamassa sormukset yhdessä kosinnasta muutaman päivän päästä. Itse en ainakaan odota enää uutta kosintaa naimisiin menoa odotellessa, sovimme jossain vaiheessa yhdessä siitä sitten, koska häät pidetään. - Yksi monista
Laittoi tuo sun kirjoitukses munkin aivonystyrät sauhuamaan..heh.. Olen itse myös kihloissa ja menossa naimisiin puolen vuoden päästä. Aikoinaan (1997) minua myös pyydettiin kihloihin ja silloin oli puhetta toki, että joskus mennään naimisiin. Pitkän yhdessä olon jälkeen kuitenkin sitä odottaa "kosintaa". Tiedän, että jos nyt vasta menisin kihloihin kysymys kuuluisi "tuletko vaimokseni". Onhan se ikävää kuunnella romanttisia kosintapuheita ystäviltä, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että arki se on joka kannattaa elämässä...
- CCR
sama juttu..ei kosittu mutta kuitenkin kihloissa
- Mette
Itse menin vuosi sitten naimisiin ja kuuntelen huvittuneena ystäväpariskuntiani, jotka ovat 22-26 vuotiaita ja kihloissa ovat olleet jo useita vuosia. He julistavat usein "me ei mennä ikinä naimisiin" ja "naimisiinmeno on turhaa". He ovat vihaisia sukulaisille ja vanhemmille, jotka aika ajoin utelevat häiden ajankohdasta, mikä on aivan normaalia jos yhdessä on asuttu esim. viisi vuotta ja kihloissa oltu yhtä kauan. Minkä takia ihmiset sitten kihlautuvat jos eivät kerran edes aio naimisiin? Kihlaus on avioliittolupaus ja silloin on turha olla vihainen siitä jos häiden ajankohdasta joskus udellaan. Tällaiset parit voisivat mielestäni ostaa kihlasormuksien sijaan esim. samanlaiset kaulaketjut tai sormukset, joita pidettäisiin jossakin muussa sormessa kuin vasemman nimettömässä. Sitten ei tarvitsisi kyllästyä ainaisiin hääuteluihin, ainakaan ehkä niin paljoa...
- vain kihloissa
Ymmärrän kyllä että tuo on hämmentävää. Mutta ymmärrän myös, että jotkut hankkivat vain yhdet sormukset; mikä siihen sitten kenelläkin on syynä, vaihtelee. Joku haluaa näyttää ulospäin varatulta, jollekin parille sormus merkitsee voimakkaampaa sitoutumista vaikkei naimisiin aikoisikaan. Tietysti sen sormuksen voisi laittaa muuhunkin sormeen, mutta uskon että siinä on taustalla myös se, että halutaan kaikkien tietävän sitoutumisesta, muusta sormestahan sitä ei muut huomaa.
Sitä vielä, että kun monet ovat täällä sitä mieltä ettei voi olla kihloissa jos ei ole kosittu. Siis sehän on täysin ihmisten sopima asia, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Tottakai suurin osa myös edelleen käsittää kihlauksen näin, mutta eihän sitä missään ole määrätty. Kyllä joku voi haluta olla vain kihloissa, joka on vaikka sitoutumismuoto seurustelun ja avioliiton väliltä. Ei sitä mielestäni voi tuomita sanomalla, että hei, kihlaushan on sopimus avioliitosta. Kihlaus voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, vaikka suurimmalle osalle se onkin noin. Ja jos on yhdessä sovittu että mennään kihloihin, ei sitä kosintaa välttämättä tule. - Katja
vain kihloissa kirjoitti:
Ymmärrän kyllä että tuo on hämmentävää. Mutta ymmärrän myös, että jotkut hankkivat vain yhdet sormukset; mikä siihen sitten kenelläkin on syynä, vaihtelee. Joku haluaa näyttää ulospäin varatulta, jollekin parille sormus merkitsee voimakkaampaa sitoutumista vaikkei naimisiin aikoisikaan. Tietysti sen sormuksen voisi laittaa muuhunkin sormeen, mutta uskon että siinä on taustalla myös se, että halutaan kaikkien tietävän sitoutumisesta, muusta sormestahan sitä ei muut huomaa.
Sitä vielä, että kun monet ovat täällä sitä mieltä ettei voi olla kihloissa jos ei ole kosittu. Siis sehän on täysin ihmisten sopima asia, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Tottakai suurin osa myös edelleen käsittää kihlauksen näin, mutta eihän sitä missään ole määrätty. Kyllä joku voi haluta olla vain kihloissa, joka on vaikka sitoutumismuoto seurustelun ja avioliiton väliltä. Ei sitä mielestäni voi tuomita sanomalla, että hei, kihlaushan on sopimus avioliitosta. Kihlaus voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, vaikka suurimmalle osalle se onkin noin. Ja jos on yhdessä sovittu että mennään kihloihin, ei sitä kosintaa välttämättä tule."Siis sehän on täysin ihmisten sopima asia, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Tottakai suurin osa myös edelleen käsittää kihlauksen näin, mutta eihän sitä missään ole määrätty."
Tarkistapa kuule avioliittolain ensimmäinen artikla ennen kuin tulet väittämään, ettei kihlautumisen merkitystä ja edellytyksiä ole missään määrätty. - vain kihloissa
Katja kirjoitti:
"Siis sehän on täysin ihmisten sopima asia, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Tottakai suurin osa myös edelleen käsittää kihlauksen näin, mutta eihän sitä missään ole määrätty."
Tarkistapa kuule avioliittolain ensimmäinen artikla ennen kuin tulet väittämään, ettei kihlautumisen merkitystä ja edellytyksiä ole missään määrätty.Selvä, en ole sitä lakia lukenut, mutta tietääkseni kihlauksesta ei silti ole mitään virallista määräystä. Siis sillä lailla että se ei ole pakollista, eikä myöskään tuo perimäoikeutta yms. lain voimaa vaikka laissa mainitaankin.
- Kosija
Mitä mieltä olette voiko nainen kosia ja miten sen tulisi tapahtua? Onko kellään omia kokemuksia? Tuntuu naisena hassulta polvistua eteen ja kysyä mennäänkö naimisiin...Voiko nainen ostaa sormukset valmiiksi? Kommentteja?
- Misu
Totta kai voi. Mikä miesten yksinoikeus se muka olisi? Usein tietysti varta vasten halutaan, että mies kosii ja sehän on sitten tietysti eri asia.
- Rouva A
... nythän on karkausvuosi ja eikös se jotenkin niin mene, että karkauspäivänä nainen voi kosia ja mikäli mies ei vastaa myöntävästi, joutuu hän ostamaan hamekankaan naiselle =) Heh!
Ei vaan, tokihan nainen muutoinkin voi kosia, mutta usein tosiaan on, kuten edellinen kirjoittaja totesi, että nimenomaan miehen halutaan kosivan. Eihän se polvistuminen mikään pakko ole, hyvinhän kosiminen onnistuu muullakin tavoin. Mielikuvitusta käyttöön! - Kosija
Rouva A kirjoitti:
... nythän on karkausvuosi ja eikös se jotenkin niin mene, että karkauspäivänä nainen voi kosia ja mikäli mies ei vastaa myöntävästi, joutuu hän ostamaan hamekankaan naiselle =) Heh!
Ei vaan, tokihan nainen muutoinkin voi kosia, mutta usein tosiaan on, kuten edellinen kirjoittaja totesi, että nimenomaan miehen halutaan kosivan. Eihän se polvistuminen mikään pakko ole, hyvinhän kosiminen onnistuu muullakin tavoin. Mielikuvitusta käyttöön!Kiitos vinkistä Rouva A. Enpä muistanutkaan tuota sanontaa, taidan toteuttaa idean karkauspäivänä. Satutaan olemaan vielä talvilomareissulla silloin, joten sopii tunnelmaan kosaista. Se vielä mietityttää että kannattaako ostaa sormukset jo etukäteen vai käydäänkö sitten yhdessä myöhemmin...Jotenkin kosinta tuntuu enemmän tosissaan tehdyltä kun on valmiiksi sormukset, täytyy varmaan hankkia ne palautusoikeudella jos tuleekin pakit ;-).
- Rouva A
Kosija kirjoitti:
Kiitos vinkistä Rouva A. Enpä muistanutkaan tuota sanontaa, taidan toteuttaa idean karkauspäivänä. Satutaan olemaan vielä talvilomareissulla silloin, joten sopii tunnelmaan kosaista. Se vielä mietityttää että kannattaako ostaa sormukset jo etukäteen vai käydäänkö sitten yhdessä myöhemmin...Jotenkin kosinta tuntuu enemmän tosissaan tehdyltä kun on valmiiksi sormukset, täytyy varmaan hankkia ne palautusoikeudella jos tuleekin pakit ;-).
Meillä meni niin, että mies kosi ilman sormuksia ja yhdessä käytiin ne sitten jälkikäteen ostamassa. Ei minusta millään lailla hälventänyt kosinnan "totisuutta", ts. en ole samaa mieltä siitä, että kosinta tuntuisi "enemmän tosissaan tehdyltä kun on valmiiksi sormukset", kuten kirjoitit. Ja saatiinpa sitten ainakin sellaiset sormukset, jotka ovat molemmille mieluisat.
Mutta kukin tietenkin tavallaan. - ...
Rouva A kirjoitti:
Meillä meni niin, että mies kosi ilman sormuksia ja yhdessä käytiin ne sitten jälkikäteen ostamassa. Ei minusta millään lailla hälventänyt kosinnan "totisuutta", ts. en ole samaa mieltä siitä, että kosinta tuntuisi "enemmän tosissaan tehdyltä kun on valmiiksi sormukset", kuten kirjoitit. Ja saatiinpa sitten ainakin sellaiset sormukset, jotka ovat molemmille mieluisat.
Mutta kukin tietenkin tavallaan.Meillä mies kysyi kihloihin ja naimisiin. Sitten yhdessä parin päviän kuluttua ajan kanssa sormuskauppaan ostamaan sormukset. Saatiin molempia tyydyttävät sormukset ja kerralla oikean kokoiset. Eikö tunnelma mennyt pilalle, vaikkei sormuksia valmiina ollutkaan.
Mutta jokainen tyylillään...
- Eila
...kysyi mieheni. Siinä vaiheessa totesin, että minulle kihlaus on lupaus avioliitosta ja tiedustelin, tarkoittaako hän sitä. Vastaus oli kyllä, joten kihloihin mentiin. :) Ja 5 kk sen jälkeen naimisiin. Viime syksynä tuli 14 avioliittovuotta täyteen. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Useita puukotettu Tampereella
Mikäs homma tämä nyt taas on? "Useaa henkilöä on puukotettu Tampereen keskustassa kauppakeskus Ratinan lähistöllä." ht2434629Kuka rääkkää eläimiä Puolangalla?
Poliisi ampui toistakymmentä nälkiintynyttä eläintä Puolangalla Tilalta oli ollut karkuteillä lähes viisikymmentä nälkii763065- 472473
Meneeköhän sulla
oikeasti pinnan alla yhtä huonosti kuin mulla? Tai yhtä huonosti mutta jollain eri tyylillä? Ei olisi pitänyt jättää sua451777- 281753
- 801456
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘851285PS uusimman gallupin rakettimainen nousija
https://yle.fi/a/74-20170641 Aivan ylivoimaisesti suurin kannatuksen nousu PS:lle. Nousu on alkanut ja jatkuu 2 vuoden143965- 69948
Sellainen tunne sydämessä
Että nainen olet kaivannut minua. Tai sanonko että oikeastaan koet sitä samaa nostalgiaa, kaipuuta ja mukavia muistoja,86894