Tulin tässä juuri neljänkympin rajapyykille ja yllättäen sain ensimmäisen paniikkihäiriökohtaukseni. Oli muuten todella pelottava kokemus... Mulla ei ole ollut aiemmin minkäänlaista ongelmaa "pääni" kanssa ja siksi tämä tuntuu jotenkin käsittämättömältä. Olen toki ollut todella stressaantunut töistä ja kohtaus tulikin heti sen jälkeen kun stressi alkoi helpottaa eli lukemani mukaan juuri "oikeaan aikaan". Onko muilla vastaavia kokemuksia näin nelikymppisenä? Erityisesti naisilta kysyisin siksi, että estrogeenin lasku saattaa kuulemma aiheuttaa - myös - tuollaista.
Häiriöitä?
Mitenkäs muilla?
2174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla oli vuosia aamusta iltaan paniikkikohtauksia, siis ihan kohtauksia kaikkine mukavine lisineen, sydän hakkasi, happea en saanut, tärisin, pelkäsin, luulin oikeastaan kuolevani sydänvikaan..
Söin xanoria 4mg päivä jolla selvisin kohtauksista järjissäni..
Aluksi en tiennyt mistä nämä jatkuvat voimakkaat kohtaukset saivat alkunsa, en voinut ajaa edes autoa kun kesken ajon sain varmasti kohtauksen, minun oli niin vaikea hengittää joka laukaisi tuon kohtauksen.
Lopulta syykin selvisi, en voinut hengittää koska asuttiin myrkyllisessä asunnossa, homeet, hiivat ja sädesienet veivät terveyden aivan täysin, olin lopulta kuin kuoleva syöpäpotilas.
Päästiin kovan taistelun jälkeen pois tuosta asunnosta, kuukausien jälkeen huomasin että hengitän jo normaalisti, parantuminen kesti eikä vieläkään kaikki oireet ole poistuneet.
Olen kuitenkin todella onnellinen että nuo hirveät paniikkikohtaukset ovat poistuneet melkein täysin kokonaan, uskallan lähteä ajamaan autoa ja olla lapseni kanssa kahdestaan.
Nuo paniikkikohtaukset rajoittivat vuosia valtavasti elämääni, ensimmäinen kohtaus tuli autolla ajaessa, ajaessa alkoi happi loppua ja sydän hakata, paniikissa hengitinkin aivan väärin ja pahensin tilannetta, kotiin kun pääsin ja istuin syömään, sydän alkoi hakata niin kovaa että luulin kuolevani, huusin miehelleni että tilaa nyt ambulanssi en voi olla enää..
Mieheni toi rauhoittavan ja paperipussin johon hengittää, tuon pussiin hengittäminen auttoi aina kohtauksen tullessa voimakkaana, samoin oikea hengitys ja toisen ihmisen läheisyys.
Tuon vajaanhapen takia lähdin useita kertoja ambulanssilla, syytä en silloin saanut selville.
Ensimmäisen kohtauksen jälkeen aloin pelätä seuraavaa joka varmasti tuli kun sitä odotti, tätä jatkui aina uuden kohtauksen tullessa vuosia, pelkäsin vielä enemmän kun en tiennyt mistä kaikki johtuu ja kuolemanpelko vahvistui jokaisen kohtauksen jälkeen.
Kiitos vastauksesta. Ikävää, että olet joutunut kokemaan samoja kauhun hetkiä kuin minäkin. Mukavaa sen sijaan oli kuulla, että olet päässyt niistä eroon :) Toivon tosissaan itsekin pääseväni...
Mukavaa kevään jatkoa sinulle!