..Empaattisen ja kokeneen näkijän joka saisi tilanteestani tämän kautta kiinni..? Olen niin tienristeyksessä elämässäni kuin olla ja voin.. Nyt on jo korkea aika päättää kumpaan suuntaan mennä.. Olen keskustellut erosta mieheni kanssa ja ollut todella helpottunut sen ääneen sanomisesta.. Pelottaa kuitenkin mitä tuleva tuo.. Saisinko tähän kauttasi jotakin viestiä/sanomaa?
Tavottaisinkohan…
Alan ymmärtää..
2127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viestistäsi säteilee niin myönteinen energia, että vastaan.
Olette olleet toisillenne suuria opettajia. Kaikki nämä yhteiset kokemukset on tarvittu siihen, että olette nyt niitä ihmisiä, kuin olette. Henkistä kasvua on tapahtunut ja tästä eteenpäin kasvu vain kiihtyy ja edessä on paljon hyviä vuosia.
Ei ole ratkaisevaa, pysyttekö edelleen yhdessä, vai eroavatko tienne. Voit ihmetellä, miksi näin sanon, mutta asialla todellakaan ei ole väliä. Joka tapauksessa tulette olemaan toistenne elämässä jollain syvemmällä tasolla läsnä koko tämän elämän ja myös tulevassa. Teillä molemmilla on puutteenne arjessa, maa painaa parrelleen, niin kuin sanotaan. Mutta teillä molemmilla on myös kyky nousta arjen yläpuolelle ja katsoa elämää ikään kuin lintuperspektiivistä, jolloin huomaatte että monet ylämäet joita luulette vuoriksi ovat tuskin korkeampia, kuin myyränmättäät keväisillä pelloilla.
Ei ole hyvä aika tehdä juuri nyt nopeita ratkaisuja, vaan jatkaa tästä hyvästä alusta kohti aikaisempaa suurempaa avoimmuutta suhteessa, eli keskustella, luottaa toiseen ja kertoa omista unelmista, toiveista, peloista ja muusta tärkeästä. Molemmissa on jäljellä paljon hyvää tahtoa, jonka varassa suhde voi jatkua.
Pieni välierätauko vain on paikallaan, ihanteellista olisi jos voisitte viettää viikon erossa toisistanne, niin huomaatte mitä tarkoitan.
Valoa näen tielläsi, kasvua ja eheytymistä.
..Ajastasi ja katsannosta! :) Tuli sellainen helpottunut olo tästä tulkinnastasi, niin oikeita sanoja juuri tähän elämäntilanteeseeni, vaikka vaikea hetki tässä on menossa.
Mieheni on kyllä joutunut pohtiman omia "valintojaan" ja virheitä elämässään joista on seurannut paljon pahaa mieltä meille molemmille.. Emme varmastikaan olisi tällaisia ihmisiä kuin nyt olemme, niin kova koulu tässä on ollut. Menneisyys on suurin ahdistusta aiheuttava tekijä nyt suhteessamme. Tämä tilanne on vain nyt jotenkin selvitettävä ja ehdottomasti haluan välttää tekemästä hätiköityjä päätöksiä!
Tämä antaa uskoa ja luottamusta vielä parempaan tulevaan.. :) Tuo pieni ero olisi kyllä hyvä tehdä tässä, etäisyyden ottaminen, jolloin todella näkisi, että sitäkö haluamme. Haluan tuntea itseni ehjäksi ja onnelliseksi, niin varmasti miehenikin.
Kaunista kevään jatkoa toivottelen hymy huulillani sinulle. :)