Eksyin tänään eka kertaa tälle palstalle ja tuli mieleen kysellä onko muilla tätä ongelmaa. En ole ujo, mutta mistään esiintymisistä en tykkää, tai en pysty mitään puheita pitään, olen 58v,nainen. On kaikki mummutaudit,luulotaudit ja kaikki mahdolliset jännitykset ja pelkotilat joiden kanssa olen aina jotenkin tullut toimeen. Muutaman kerran olen käynyt päivystyksessä kun sydän hakkaa välillä miljoonaa ja aina enemmän hakkaa kun hermoilen. Tämä oli alustus, nuorempana muistan, kun punastelin poskistani, mutta nykyään kun on hiukankin oudompi tilanne jota en edes tiedosta jännitäväni niin sitten kun tilanne on ohi niin huomaan olevani kaulastani aivan tulipunainen ja kyllä se siitä leviää ylemmäksikin ja tokihan sen kuumotuksen tuntee, suoriudun kulloisestakin tilanteesta ihan hyvin en änkytä enkä tee muutakaan hölmöä, se olotila tulee jopa puhelinkeskustelussa,kun asia vaan sattuu olemaan joku virallisempi.Voikohan tälle jotain tehdä? Neuvokaa sitten vielä joku kikka jos sellaista on olemassa, miten saan verenpaineen mitattua, lääkärissä se on täysin mahdotonta kun näen mittarin niin sydän yrittää tulla rinnasta ulos ja paineet nousee pilviin. Ostin mittarin kotiin ja kaikki meni jonkun aikaa ihan hyvin, mutta nyt se paniikki iskee jo kotonakin, vaikka on kuinka rauhallinen olo niin siinä vaihessa kun laitan sen kiristimen käsivarteen, silloin alkaa jumpsutus.Olen miettinyt auttaisko Propal siihen, että pysys rauhallisempana? Jos joku jaksaa lukea niin hyvä, jos jotakuta koskettaa niin olkaa kilttejä ja kirjoitelkaa.
Punakaula
Jännittäjä
2458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen kohtä 19 vuotta täyttävä nuori nainen. Olen kärsinyt myös punastelusta, joka alkoi 3 luokalla huonosti menneen esitelmän takia. Itsetunto oli tuolloin pohjassa ja alkava murrosikäkin toi epävarmuutta.
Vielä nykyäänkin mietin, että mitä jos punastun. Esim. esitelmätilanteissa tai ns. virallisissa tilanteissa. Mutta en jaksa antaa asialle valtaa. Ennen menin täysin paniikkiin kun totesin punastuvani ja asia vain paheni. Nyt mietin, että mitä väliä sillä on jos punastun. Tuon ajattelun johdosta olen päässyt siitä lähes kokonaan eroon. En edes jaksa miettiä omia reaktioitani enää.
Todellisuudessa, pääseminen eroon oli kovan työn takana: Itsetunnon kohotus vaati omistautumista. Esim. jokapäivä pohdin itsessäni hyviä asioita, en saanut kehuja muilta, vaan itseltäni. Nyt olen rakentanut sisäisäistä itsevarmuutta, joka on helpottanut elämääni suuresti. Vielä sinullekaan ei ole myöhäistä vahvistaa itsetuntoasi. Se auttaa todella, "virallisissa tilanteissa" et enää keskity itseesi, kun ei oikeastaan tarvitse.
Tämä verenpaineen mittaus on ollu ongelma myös itselleni. Usein terveydenhoitajalla on tullut lukuja 160/65. Yläpaine siis katossa. Nykyään on sama ongelma tallella, mutta onneksi hieman lievempänä. "Ei verenpaineen mittauksessa ole mitään ihmeellistä. Jos paineet on katossa niin So What.. lääkkeet on keksitty" - ajattelu rauhoittaa. Ainakin hieman. Tosin olen vasta 18, joten verenpainetauti ei ole itselleni kovinkaan ajankohtainen.
Mielestäni kaikki on siis kiinni itsetuntemuksesta. Kuulostele itseäsi: miksi todella pelkäät niin kovasti verenpaineen mittausta? Pohdi vastauksia siihen.. Tämä lisää juuri sitä itsetuntemusta, joka on mielestäni hyvin tärkeä osa siinä, että osaa rentoutua.
Olen kymmenisen vuotta nuorempi ja minulla on aivan samat oireet kuin sinulla. Tilanne on parantunut jonkin verran vuosien varrella, mutta tuskin pystyn koskaan olemaan viilipytty. En halua käyttää rauhoittavia lääkkeitä. Ainoa keino lienee hyväksyä punastumisensa ja jännittämisensä ja olla armeliaampi itseään kohtaan.