Ajattelin tässä kysäistä, että onko muilla samanlaisia kokemuksia odotusaikana...
Minulla RV 9 3 ja ensimmäisellä lääkärikäynnillä n. 2 viikkoa sitten lääkäri totesi pikaisen tutkimuksen jälkeen, että kohtu kasvanut. Raskausajan ensimmäiset kaksi viikkoa väsytti aivan mahdottomasti ja sen jälkeen pirteä kuin peipponen. Rinnat alkoi heti alussa pingottumaan ja aristivat niin ettei vatsallaan voinut nukkua. Pahoinvointia ei ole ollut koko aikana. Nyt viikon verran rinnat melkein normaalit, ei tunnu kipeiltä ollenkaan. Muutaman kerran tullut ihan vähän rusehtavaa vuotoa alapäästä.. Mitään mielitekoja "outojen" syömisten suhteen ei ole ollut. Siis aivan normaali olo.
Nyt alkaa mietityttämään, että olisiko kyseessä kenties tuulimunaraskaus... Jotenkin vaan on sellainen tuntemus, että ketään ei siellä olekaan kasvamassa...
Ultran tilasin yksityiseltä, kun en jaksa odottaa viikolle 12 neuvolan ultraa.
Mutta tässä ultraa odotellessa, ajattelin jos täällä olisi saman kokeneita ja miten lopputuloksen kanssa on käynyt. :)
Minulla RV 9 3 ja ensimmäisellä lääkärikäynnillä n. 2 viikkoa sitten lääkäri totesi pikaisen tutkimuksen jälkeen, että kohtu kasvanut. Raskausajan ensimmäiset kaksi viikkoa väsytti aivan mahdottomasti ja sen jälkeen pirteä kuin peipponen. Rinnat alkoi heti alussa pingottumaan ja aristivat niin ettei vatsallaan voinut nukkua. Pahoinvointia ei ole ollut koko aikana. Nyt viikon verran rinnat melkein normaalit, ei tunnu kipeiltä ollenkaan. Muutaman kerran tullut ihan vähän rusehtavaa vuotoa alapäästä.. Mitään mielitekoja "outojen" syömisten suhteen ei ole ollut. Siis aivan normaali olo.
Nyt alkaa mietityttämään, että olisiko kyseessä kenties tuulimunaraskaus... Jotenkin vaan on sellainen tuntemus, että ketään ei siellä olekaan kasvamassa...
Ultran tilasin yksityiseltä, kun en jaksa odottaa viikolle 12 neuvolan ultraa.
Mutta tässä ultraa odotellessa, ajattelin jos täällä olisi saman kokeneita ja miten lopputuloksen kanssa on käynyt. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
sitähän se on, kun epäilee ihan kaikkea. Itsekin samaan syyllistyin, oli kaikki mahdolliset muut jutut, mutta raskaus huh, huh. Kunnes sitten joku viisas mulle sanoi, että kerkeät tuota murehtimaan tuulimunia ja kohdunulkoisia sitten, jos semmoinen todetaan. Miksi ihmeessä tuhlata koko raskausaika murehtimiseen. Ja sitten sitä "relasi" ja hyvin on mennyt.
Se vuoto voi olla esim. kohdunsuulle tulevasta istukasta, jos se on vähäistä ja rusehtavaa älä hermostu. Ja nuo "oireet" on ihan yksilöllisiä. Jotku voi pahoin, väsyy jne, toiset ei. Ei raskautta voi sillä diagnosoida.
Ole vain nyt raskaana rauhassa, pianhan sulla on ultra ja siellä näet pienen kaverisi! Ja oikeasti se on hyvä neuvo, ettei tulevaa kannata murehtia jos ei mitään syytä kerran ole! Ajattele vaikka ihan prosentuaalisesti kuinka moni nainen sadasta kokee tuulimunaraskauden, keskenmenon jne... Kannattaako niin pienillä prosenteilla ennemmin nauttia vai murehtia?