Keski-ikäisten kerho

Sinulla taitaa olla väärennetyt paperit. En saa selvää iästäsi. No, en ole niin tarkka. En oikeastaan ole yli 40. Kymmenen vuotta sinne tai tänne.

kuunteluoppilaana. Mutta jos et ole oikeasti yli 40, niin sinä et saa nyt kirjoittaa tähän enempää. Lepää sinäkin välillä.

Minulla ainakin on ihan erilainen olo kuin kolmekymppisenä. Silloin elämä oli tavallaan vielä edessä ja kaikki mahdollista. Nyt on kaikki valinnat jo tehty, ja mitä ei ole tehty, on liian myöhäistä.

Olen älyttömän väsynyt. Kuntokin on huono. Päähän koskee. Ruoka ei maistu. En jaksa opetella digikameran käyttöä omin päin.

Täällä keski-ikäisten kerhossa voitaisiin jutella kaikista kivoista asioista, jotka kiinnostavat tämän ikäisiä naisia, kuten pussaamisesta.

Miksi oletetaan, että keski-ikäiset olisivat henkisesti kypsempiä? Se taitaa olla totta, että ihminen voi tuntea itsensä nuoreksi vaikka olisi vanha. Nuorempana en tosin tuntenut itseäni satavuotiaaksi, kuten joskus nykyään.

Keski-ikäisenä olo on vähän rasittavaa, kun tuntee olevansa vastuussa vähän kaikista, nuoremmista ja vanhemmista. Ehkä me olemme vastuussa toisistammekin, muista samanikäisistä? Ehkä me olemme vastuussa kaikesta maapallolla, vai menisikö tuo vastuu enemmänkin miesten puolelle?

Olenkohan minä sittenkään vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni?

Klaudia kirjoitti:

Minulla ainakin on ihan erilainen olo kuin kolmekymppisenä. Silloin elämä oli tavallaan vielä edessä ja kaikki mahdollista. Nyt on kaikki valinnat jo tehty, ja mitä ei ole tehty, on liian myöhäistä.

Olen älyttömän väsynyt. Kuntokin on huono. Päähän koskee. Ruoka ei maistu. En jaksa opetella digikameran käyttöä omin päin.

Täällä keski-ikäisten kerhossa voitaisiin jutella kaikista kivoista asioista, jotka kiinnostavat tämän ikäisiä naisia, kuten pussaamisesta.

Miksi oletetaan, että keski-ikäiset olisivat henkisesti kypsempiä? Se taitaa olla totta, että ihminen voi tuntea itsensä nuoreksi vaikka olisi vanha. Nuorempana en tosin tuntenut itseäni satavuotiaaksi, kuten joskus nykyään.

Keski-ikäisenä olo on vähän rasittavaa, kun tuntee olevansa vastuussa vähän kaikista, nuoremmista ja vanhemmista. Ehkä me olemme vastuussa toisistammekin, muista samanikäisistä? Ehkä me olemme vastuussa kaikesta maapallolla, vai menisikö tuo vastuu enemmänkin miesten puolelle?

Olenkohan minä sittenkään vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni?

...sen selittäisin, mutta sanoin kaiken täysin tosissani. Ei mitään hymistelyä. Tuo ikä ON upea, edessä on hyvää aikaa.

Kuvaamasi oireet kuulostavat väsymykseltä. En ole noita iki-ihania hoitsuja, joten puhun nyt omasta kokemuksesta. Menen tuollaiseen kuntoon, jos en kävele ulkona riittävästi - tai edes hieman. Marraskuussa viimeistään olen rättiväsynyt. Joten pakottaudun ulos (tylsää, mutta elvyttää), syön vitamiineja (mm. Berocca tuntuu tepsivältä, Gerimax myös), työvelvollisuuksia ei voi paeta, mutta kotiorjuutta voi laistaa. Tehdä sellaista, mistä pitää.

Miten sinulle kävisi tanssi harrastemielessä, sinähän pidät siitä?

Mainitset, että keski-ikäisenä tuntee olevansa vastuussa kaikesta mahdollisesta. Huvittavaa kyllä, minulle on käynyt päinvastoin. Nuorempana tunsin raivoa ja tuskaa maailman vääryyksistä. Eikä vain maapallon, ei, olin huolestunut koko universumista (avaruuden saastuminen yms.). Voi hyvänen aika :D, nyt on paljon helpompaa.

Klaudia kirjoitti:

Minulla ainakin on ihan erilainen olo kuin kolmekymppisenä. Silloin elämä oli tavallaan vielä edessä ja kaikki mahdollista. Nyt on kaikki valinnat jo tehty, ja mitä ei ole tehty, on liian myöhäistä.

Olen älyttömän väsynyt. Kuntokin on huono. Päähän koskee. Ruoka ei maistu. En jaksa opetella digikameran käyttöä omin päin.

Täällä keski-ikäisten kerhossa voitaisiin jutella kaikista kivoista asioista, jotka kiinnostavat tämän ikäisiä naisia, kuten pussaamisesta.

Miksi oletetaan, että keski-ikäiset olisivat henkisesti kypsempiä? Se taitaa olla totta, että ihminen voi tuntea itsensä nuoreksi vaikka olisi vanha. Nuorempana en tosin tuntenut itseäni satavuotiaaksi, kuten joskus nykyään.

Keski-ikäisenä olo on vähän rasittavaa, kun tuntee olevansa vastuussa vähän kaikista, nuoremmista ja vanhemmista. Ehkä me olemme vastuussa toisistammekin, muista samanikäisistä? Ehkä me olemme vastuussa kaikesta maapallolla, vai menisikö tuo vastuu enemmänkin miesten puolelle?

Olenkohan minä sittenkään vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni?

madaltaa ikärajaa muutamalla vuodella..ees muutamaks vuodeks :)

Tai sitten välikausi-ikäryhmä erikseen..

Muuten täytin kyllä melkein kaikki kriteerit:

-TUNNEN itseni satavuotiaaksi, mutta se on kestänyt jo kohta 40 vuotta..

-Henkisesti taatusti yhtä epäkypsä kun ennenkin eikä paljon toivoa paranemisesta..

Tykkään pussaamisesta ja siitä puhumisesta..

-Vastuukysymys painaa kyllä,mutta on painanut jo kohta sen 40 vuotta, joten koitan opetella uusia toimintatapoja..

-Vastuu koko maailmasta ei tosin kauheesti paina..mutta jos ennätän, pelastan osan maailmankaikkeutta kuten se telkkarisarjojen viemäristä rynnivä vihreä alkulima,joka lopussa paljastuukin supersankariksi(sittenpähän näette..)

-Lisäksi olen tullut tädiksi, henkiseksi tädiksi,joka ei tosin itseäni kauheesti ilahduta. Varsinaisesti olo ei ole sen tädimpi kun ennenikään,mutta sosiaalinen asema näyttäisi olevan ainakin kottaraisten keskuudessa toinen:kokenut,seesteinen täti. No mitäpä tuosta:tätinä olemisen suojissa voi paneutua harrastuksiin, jotka eivät kestä päivänvaloa :)

Sara kirjoitti:

madaltaa ikärajaa muutamalla vuodella..ees muutamaks vuodeks :)

Tai sitten välikausi-ikäryhmä erikseen..

Muuten täytin kyllä melkein kaikki kriteerit:

-TUNNEN itseni satavuotiaaksi, mutta se on kestänyt jo kohta 40 vuotta..

-Henkisesti taatusti yhtä epäkypsä kun ennenkin eikä paljon toivoa paranemisesta..

Tykkään pussaamisesta ja siitä puhumisesta..

-Vastuukysymys painaa kyllä,mutta on painanut jo kohta sen 40 vuotta, joten koitan opetella uusia toimintatapoja..

-Vastuu koko maailmasta ei tosin kauheesti paina..mutta jos ennätän, pelastan osan maailmankaikkeutta kuten se telkkarisarjojen viemäristä rynnivä vihreä alkulima,joka lopussa paljastuukin supersankariksi(sittenpähän näette..)

-Lisäksi olen tullut tädiksi, henkiseksi tädiksi,joka ei tosin itseäni kauheesti ilahduta. Varsinaisesti olo ei ole sen tädimpi kun ennenikään,mutta sosiaalinen asema näyttäisi olevan ainakin kottaraisten keskuudessa toinen:kokenut,seesteinen täti. No mitäpä tuosta:tätinä olemisen suojissa voi paneutua harrastuksiin, jotka eivät kestä päivänvaloa :)

kun hypin (vaikka en oo nyt ihan varma, sopiiko keski-ikästen hypähdellä.)

Pir kirjoitti:

...sen selittäisin, mutta sanoin kaiken täysin tosissani. Ei mitään hymistelyä. Tuo ikä ON upea, edessä on hyvää aikaa.

Kuvaamasi oireet kuulostavat väsymykseltä. En ole noita iki-ihania hoitsuja, joten puhun nyt omasta kokemuksesta. Menen tuollaiseen kuntoon, jos en kävele ulkona riittävästi - tai edes hieman. Marraskuussa viimeistään olen rättiväsynyt. Joten pakottaudun ulos (tylsää, mutta elvyttää), syön vitamiineja (mm. Berocca tuntuu tepsivältä, Gerimax myös), työvelvollisuuksia ei voi paeta, mutta kotiorjuutta voi laistaa. Tehdä sellaista, mistä pitää.

Miten sinulle kävisi tanssi harrastemielessä, sinähän pidät siitä?

Mainitset, että keski-ikäisenä tuntee olevansa vastuussa kaikesta mahdollisesta. Huvittavaa kyllä, minulle on käynyt päinvastoin. Nuorempana tunsin raivoa ja tuskaa maailman vääryyksistä. Eikä vain maapallon, ei, olin huolestunut koko universumista (avaruuden saastuminen yms.). Voi hyvänen aika :D, nyt on paljon helpompaa.

Minä kävelin eilen varmasti yli 10 km. Hitaasti, mikäs kiire minulla. Kukaan ei odota minua missään. Minä en syö vitamiinilisiä purkista. Uskoakseni veriarvoni ovat kohdallaan. Verenpainekin on varmasti normaali, ja terveydentila muutenkin.

Ehkä se on tämä pimeys. Ihmisillä on jo jouluvaloja pihoissa, ikkunoissa ja parvekkeilla. Omat jouluvaloni ovat vielä kellarikomerossa. Pitäisköhän jo hakea ja laittaa palamaan? En vaan ole halunnut aloittaa joulunviettoa liian aikaisin. Voisihan sitä polttaa edes kynttilöitä iltaisin.

Tanssikaveria ei ole, sitä paitsi sen pitäisi olla nainen. Pitäisinkin ehkä enemmän laulamisesta. Olen harkinnut palaamista kuoroharrastukseeni. Sekakuoroon en enää lähtisi mutta seurakunnan kirkkokuoroissa tapaa mukavia ihmisiä. Jotenkin vaan silti tuntuu turhalta tällainen harrastus, kun ei siitä ole varsinaisesti niin suurta hyötyä kenellekään, iloa kyllä. Yksi ongelma on: lauluharjoitukset menevät hyvin, mutta minulla on esiitymispelkoa.

Nuorena luulin, että elämä maapallolla on tuhoontuomittu ihmisen aiheuttaman luonnonsaastumisen takia ja olin ihan epätoivoinen! Saastuminen ei enää huoleta minua siten kuin ennen, sillä uskon, että ihmiset ovat vihdoin tulleet järkiinsä ja että saastumisen ehkäisemiseksi tehdään kaikki mahdollinen. Mutta ei kai vieläkään ole aihetta huokaista helpotuksesta tai jäädä laakereilleen lepäämään.

Onhan niitä isojakin ongelmia vielä ratkaisematta. Tuntuu, ettei niitä jaksa edes miettiä. Voi ei...

Sara kirjoitti:

madaltaa ikärajaa muutamalla vuodella..ees muutamaks vuodeks :)

Tai sitten välikausi-ikäryhmä erikseen..

Muuten täytin kyllä melkein kaikki kriteerit:

-TUNNEN itseni satavuotiaaksi, mutta se on kestänyt jo kohta 40 vuotta..

-Henkisesti taatusti yhtä epäkypsä kun ennenkin eikä paljon toivoa paranemisesta..

Tykkään pussaamisesta ja siitä puhumisesta..

-Vastuukysymys painaa kyllä,mutta on painanut jo kohta sen 40 vuotta, joten koitan opetella uusia toimintatapoja..

-Vastuu koko maailmasta ei tosin kauheesti paina..mutta jos ennätän, pelastan osan maailmankaikkeutta kuten se telkkarisarjojen viemäristä rynnivä vihreä alkulima,joka lopussa paljastuukin supersankariksi(sittenpähän näette..)

-Lisäksi olen tullut tädiksi, henkiseksi tädiksi,joka ei tosin itseäni kauheesti ilahduta. Varsinaisesti olo ei ole sen tädimpi kun ennenikään,mutta sosiaalinen asema näyttäisi olevan ainakin kottaraisten keskuudessa toinen:kokenut,seesteinen täti. No mitäpä tuosta:tätinä olemisen suojissa voi paneutua harrastuksiin, jotka eivät kestä päivänvaloa :)

Minusta ei taida olla kerhotädiksi. Ota sinä tämä homma, kun sinulla on tuota kokemustakin.

Klaudia kirjoitti:

Minusta ei taida olla kerhotädiksi. Ota sinä tämä homma, kun sinulla on tuota kokemustakin.

Ai kerhotädeistä?? Hankkisin mielelläni lisääkin jos vaan pari mukavaa tätiä ilmoittautuisi :)

Klaudia kirjoitti:

Minä kävelin eilen varmasti yli 10 km. Hitaasti, mikäs kiire minulla. Kukaan ei odota minua missään. Minä en syö vitamiinilisiä purkista. Uskoakseni veriarvoni ovat kohdallaan. Verenpainekin on varmasti normaali, ja terveydentila muutenkin.

Ehkä se on tämä pimeys. Ihmisillä on jo jouluvaloja pihoissa, ikkunoissa ja parvekkeilla. Omat jouluvaloni ovat vielä kellarikomerossa. Pitäisköhän jo hakea ja laittaa palamaan? En vaan ole halunnut aloittaa joulunviettoa liian aikaisin. Voisihan sitä polttaa edes kynttilöitä iltaisin.

Tanssikaveria ei ole, sitä paitsi sen pitäisi olla nainen. Pitäisinkin ehkä enemmän laulamisesta. Olen harkinnut palaamista kuoroharrastukseeni. Sekakuoroon en enää lähtisi mutta seurakunnan kirkkokuoroissa tapaa mukavia ihmisiä. Jotenkin vaan silti tuntuu turhalta tällainen harrastus, kun ei siitä ole varsinaisesti niin suurta hyötyä kenellekään, iloa kyllä. Yksi ongelma on: lauluharjoitukset menevät hyvin, mutta minulla on esiitymispelkoa.

Nuorena luulin, että elämä maapallolla on tuhoontuomittu ihmisen aiheuttaman luonnonsaastumisen takia ja olin ihan epätoivoinen! Saastuminen ei enää huoleta minua siten kuin ennen, sillä uskon, että ihmiset ovat vihdoin tulleet järkiinsä ja että saastumisen ehkäisemiseksi tehdään kaikki mahdollinen. Mutta ei kai vieläkään ole aihetta huokaista helpotuksesta tai jäädä laakereilleen lepäämään.

Onhan niitä isojakin ongelmia vielä ratkaisematta. Tuntuu, ettei niitä jaksa edes miettiä. Voi ei...

...että päihität minut missä vain :D. Minä vahtaan kelloa, aha, kävellyt puoli tuntia, riittää. Näin pimeällä, muulloin kävely on ihanaa (hortoilua omissa ajatuksissa, meri). Sinulla on siis se pimeys. Laita tuikut ja kynttilät palamaan! No joo, ne sähkövalotkin. Elävän liekin lämpö on silti jotain, jota ei voi selittää tämmöinen tavis!

Laulaminen on mahtavaa, olen heikkona siihen. En tietenkään ikinä esiinny, mutta muiden mukana menen täysillä. (Kerran kyllä 13-vuotiaana pakotettiin).

Vitamiineja aloin kokeilla, kun sairastelin flunssaa noin kuudesti vuosittain. Varmaan 15 vuoteen en ole kaatunut tauteihin kuin ehkä joka toinen vuosi, silloinkin lievästi. Luotan empirismiin enemmän kuin jussihuttusiin. Jos vitamiineista on jotakin haittaa, niin eipä haittaa. Olen päätynyt uuteen tavoitteeseen, en haluakan enää elää 120-vuotiaaksi, kuten nuorena ajattelin. Kun kaikki tutut ympäriltä ovat menneet ja maailma on vieras ja muut kummeksuvat ikivanhaa - paras häippästä noin yhdeksänkymppisenä ja hyväkuntoisena, eikö?

Ongelmia on maailmassa aina, koetetaan vaikuttaa pienryhmissä ja jättää hyviä jälkiä "maailmankaikkeuteen".

Kyllä sinä löydät lämpöä aikanaan - ja muutkin.

Pir kirjoitti:

...että päihität minut missä vain :D. Minä vahtaan kelloa, aha, kävellyt puoli tuntia, riittää. Näin pimeällä, muulloin kävely on ihanaa (hortoilua omissa ajatuksissa, meri). Sinulla on siis se pimeys. Laita tuikut ja kynttilät palamaan! No joo, ne sähkövalotkin. Elävän liekin lämpö on silti jotain, jota ei voi selittää tämmöinen tavis!

Laulaminen on mahtavaa, olen heikkona siihen. En tietenkään ikinä esiinny, mutta muiden mukana menen täysillä. (Kerran kyllä 13-vuotiaana pakotettiin).

Vitamiineja aloin kokeilla, kun sairastelin flunssaa noin kuudesti vuosittain. Varmaan 15 vuoteen en ole kaatunut tauteihin kuin ehkä joka toinen vuosi, silloinkin lievästi. Luotan empirismiin enemmän kuin jussihuttusiin. Jos vitamiineista on jotakin haittaa, niin eipä haittaa. Olen päätynyt uuteen tavoitteeseen, en haluakan enää elää 120-vuotiaaksi, kuten nuorena ajattelin. Kun kaikki tutut ympäriltä ovat menneet ja maailma on vieras ja muut kummeksuvat ikivanhaa - paras häippästä noin yhdeksänkymppisenä ja hyväkuntoisena, eikö?

Ongelmia on maailmassa aina, koetetaan vaikuttaa pienryhmissä ja jättää hyviä jälkiä "maailmankaikkeuteen".

Kyllä sinä löydät lämpöä aikanaan - ja muutkin.

...että tämä on jokin kilpailu!

Minä kävelen paljon, koska en omista autoa. Se on vähän niin kuin pakko, tai pakkomielle, sillä voisinhan matkustaa linja-autolla. Jos käyn iltalenkillä, kävelen saman matkan, ja yritän aina alittaa oman aikani. Nykyään siihen ei mene puolta tuntiakaan.

Minullakin on takana kymmenen vuotta sitten tautinen jakso elämässäni. Sairastuin monta kertaa vuodessa flunssaan, keuhkoputkentulehduksiin, kerran jopa keuhkokuumeeseen. Antibiootteja en suostu käyttämään. Jostakin syystä sairasteluni loppuivat. Lienenkö saanut jonkinlaisen vastustuskyvyn sairasteltuani tarpeeksi. Flunssaa on minullakin nykyään enää harvoin ja sekin lievänä. Ei kai ne pöpöt ole minnekään kadonneet, vai ovatko? Joko lääkärit ovat keksineet, miten flunssa-aallot saadaan kuriin?

Olisi jotenkin surullista ajatella, että ihmisen ruoka korvattaisiin jollakin pillerillä. Käytin joskus monivitamiinivalmistetta, mutta huomasin, että se lisää ruokahaluja. Eihän niissä energiaa ole.

Minä haluan luonnonmukaisimman vaihtoehdon aina, jos se on helposti saatavilla. Luontaistuotteita olen käyttänyt joskus lääkkeen sijasta, ja on niistäkin ollut apua. Mieluummin olen kuitenkin käyttämättä niitäkin. Ennaltaehkäisy on aina parempi vaihtoehto kuin lääke. Pitää miettiä elintapojaan ym. niin voi elää terveempänä ja pitempään.

Kaikkeen emme kai voi vaikuttaa, ja silloin on hyvä, että lääketieteellistä apua on saatavilla. Se taitaa sittenkin olla ihmiskunnan pelastus, vaikka joskus olen epäillyt sitä. Minä haluan elää vanhemmaksi kuin sinä enkä missään tapauksessa suostuisi poistumaan hyväkuntoisena.

Voihan sitä toimia yksinkin ja vaikuttaa omilla valinnoillaan siten, ettei jätä ainakaan mahdottomasti niitä huonoja jälkiä "maailmankaikkeuteen". Eihän sen tarvitse aina olla niin maatamullistavaa tekemistä, vähempikin riittää, ja on jopa tärkeätä, kun sen vain viitsii tehdä. Kierrätys ja jätteiden lajittelu on keksitty.

Klaudia kirjoitti:

Minulla ainakin on ihan erilainen olo kuin kolmekymppisenä. Silloin elämä oli tavallaan vielä edessä ja kaikki mahdollista. Nyt on kaikki valinnat jo tehty, ja mitä ei ole tehty, on liian myöhäistä.

Olen älyttömän väsynyt. Kuntokin on huono. Päähän koskee. Ruoka ei maistu. En jaksa opetella digikameran käyttöä omin päin.

Täällä keski-ikäisten kerhossa voitaisiin jutella kaikista kivoista asioista, jotka kiinnostavat tämän ikäisiä naisia, kuten pussaamisesta.

Miksi oletetaan, että keski-ikäiset olisivat henkisesti kypsempiä? Se taitaa olla totta, että ihminen voi tuntea itsensä nuoreksi vaikka olisi vanha. Nuorempana en tosin tuntenut itseäni satavuotiaaksi, kuten joskus nykyään.

Keski-ikäisenä olo on vähän rasittavaa, kun tuntee olevansa vastuussa vähän kaikista, nuoremmista ja vanhemmista. Ehkä me olemme vastuussa toisistammekin, muista samanikäisistä? Ehkä me olemme vastuussa kaikesta maapallolla, vai menisikö tuo vastuu enemmänkin miesten puolelle?

Olenkohan minä sittenkään vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni?

Olen usein eri mieltä muiden kanssa mutta minusta et ole keski-ikäinen.

Miksi sinun pitäisi opiskella digikameran käyttöä? Miksi vieläpä yksin?

Pussailu on ihaninta maailmassa kun on joku ihanuus jota pussailla.

40-vuotiaat naiset ovat upeita olentoja.

nim. 30 ja rapeat

Pepi kirjoitti:

Olen usein eri mieltä muiden kanssa mutta minusta et ole keski-ikäinen.

Miksi sinun pitäisi opiskella digikameran käyttöä? Miksi vieläpä yksin?

Pussailu on ihaninta maailmassa kun on joku ihanuus jota pussailla.

40-vuotiaat naiset ovat upeita olentoja.

nim. 30 ja rapeat

Et sinäkään taida keski-ikäinen olla. Eikös keski-ikä kuitenkin ala 40-vuotiaana? Pitäähän sitä opetella digikameran käyttöä, jos sitä ei vielä osaa ja jos aikoo oppia käyttämään sitä. Monimutkaisten teknisten laitteiden kohdalla pelkään aina rikkovani ne, kun en vielä osaa käyttää niitä. Olen joskus vähän kärsimätön. Tässä iässä ei enää uudet opit mene niin helposti päähän. Ei jaksaisi edes opetella. No ehkä minä yritän kuitenkin. Mutta vasta huomenna. Sitten ollaan taas yhden päivän vanhempia. On ne 30-vuotiaatkin ihan kivoja.

Mitenkähän tätä kerhoa voisi vähän piristää, kun täällä on jotenkin niin ankea tunnelma? Keksi jotakin kivaa ja pian, sillä en jaksa odottaa enää kovin pitkään!

noita ämmiä voisi olla 40 vai tulisiko niitä liikaa?

Klaudia kirjoitti:

noita ämmiä voisi olla 40 vai tulisiko niitä liikaa?

voi koskaan olla liikaa :)

Klaudia kirjoitti:

noita ämmiä voisi olla 40 vai tulisiko niitä liikaa?

Toivottavasti........

Niin, voihan sitä murehtia asioita, mutta kenelle kuuluu se ihan oikea lopullinen VASTUU? Sitä mietin.

Klaudia kirjoitti:

Niin, voihan sitä murehtia asioita, mutta kenelle kuuluu se ihan oikea lopullinen VASTUU? Sitä mietin.

Ai.. kyllä se niin on, että vastuu on kannettava lähinnä omasta elämästä. Vastuunkanto on tietysti luonnekysymys.

Hoksaat varmasti täysi-ikäisenä, ettei minusta ole tämän keski-ikäisten kerhon täysipäiseksi vetäjäksi.

lakannut kolmenviiden jälkeen enää täyttämästä mitään ennen kun täytän suoraan neljäkymppiä..ei ehdi välivuosina ahdistaa niin paljon :)

hei, saako kysyä mistäpäin Suomea olet???
;=)

haluaisi kysyä kirjoitti:

hei, saako kysyä mistäpäin Suomea olet???
;=)

Saa kysyä:) Pohjoisesta katsoen olen etelässä, etelästä katsoen pohjoisessa. Maan toiseksi pohjoisimmassa läänissä asustelen.

scroll kirjoitti:

Saa kysyä:) Pohjoisesta katsoen olen etelässä, etelästä katsoen pohjoisessa. Maan toiseksi pohjoisimmassa läänissä asustelen.

heh..siinä tulikin melkoinen määrä vihjeitä, ja vihjeistä kaunis kiitos! Oikein kiva asuinlääni tämä onkin, ja kysyttäessä kun voi aina sanoa olevansa sieltä "latojen luvatusta maasta".. no tosin, kaupungeissahan niitä varsinkin on ;)
kiitos, ja ihanaa maanantaiaamua sinullekin!!

haluaisin kysyä kirjoitti:

heh..siinä tulikin melkoinen määrä vihjeitä, ja vihjeistä kaunis kiitos! Oikein kiva asuinlääni tämä onkin, ja kysyttäessä kun voi aina sanoa olevansa sieltä "latojen luvatusta maasta".. no tosin, kaupungeissahan niitä varsinkin on ;)
kiitos, ja ihanaa maanantaiaamua sinullekin!!

Päivä alkaa jo taas hämärtyä täällä ja sininen hetki lähestyy. Kaupungissa asun, mutta sellaisessa, jossa karhut, porot ja sudetkin viihtyvät:) Latojakin meiltä löytyy, mutta ei niin paljoa mitä Oulun eteläpuolisilta lakeuksilta.
Hyvää päivän jatkoa!
ps. Mahdammekohan tuntea toisemme?

scroll kirjoitti:

Päivä alkaa jo taas hämärtyä täällä ja sininen hetki lähestyy. Kaupungissa asun, mutta sellaisessa, jossa karhut, porot ja sudetkin viihtyvät:) Latojakin meiltä löytyy, mutta ei niin paljoa mitä Oulun eteläpuolisilta lakeuksilta.
Hyvää päivän jatkoa!
ps. Mahdammekohan tuntea toisemme?

juuri, hetki sitten ihastelin tähtikirkasta taivasta ja puol'kuuta puiden oksien sokerimaisen huurun lomasta.. jopa kaupunkien valojen välistä katsottuna se näyttää kauniilta, ihan kaikesta huolimatta!! aivan kuin olisi toivottanut hiljaa kauniita unia.
kiusasin päätäni jo pienellä ajatuksella että me tuntisimmekin, ilmeisesti emme kuitenkaan!!?? :)
..olisi kai liian hyvää ollakseen totta..!

haluaisin kysyä kirjoitti:

juuri, hetki sitten ihastelin tähtikirkasta taivasta ja puol'kuuta puiden oksien sokerimaisen huurun lomasta.. jopa kaupunkien valojen välistä katsottuna se näyttää kauniilta, ihan kaikesta huolimatta!! aivan kuin olisi toivottanut hiljaa kauniita unia.
kiusasin päätäni jo pienellä ajatuksella että me tuntisimmekin, ilmeisesti emme kuitenkaan!!?? :)
..olisi kai liian hyvää ollakseen totta..!

Kahden pimeän välissä on nyt se päivän valoisa hetki. Taivaalta löytyy hennon sinistä ja punertavaa sävyä. Pakkaspoika nipistelee poskipäitä 15 asteen voimalla. Pientähän se vielä on, edessä varmaan tosipakkasiakin.
Jos asustat siinä suuressa merenrantakaupungissa, jonka torin reunalla oleva teatteri on kuin suuri lato, emme todennäköisesti tunne. Tunnen sieltä pari naista, ja antamieni vihjeiden perusteella he olisivat jo minut tunnistaneet:)
Hyvää tiistain jatkoa!