Kaksin yksinäinen

niin me ehkä vaadimme odotmme liikaa,emme tyyty siihen mitä saamme,vaan haluamme enemmän kuin mitä suhteemme meille antaa.
onko meillä sillon oikeus etsiä sitä puuttuvaa osaa muualta,muilta foorumeilta?
olemmeko täydellisyyden tavoittelijoita joille ei mikään riitä.
Jos ja kun sitten löydäme jotain onko meillä rohkeutta voimia katsoa sitä silmästä silmään ja kohdata se se aidosti ja ilman ennakkoluuloja ja asenteita?
kaikilla ei ole rohkeutta síihen,vaan jatkamme etsimistä,vaellusta,minkä?

Ihmiset kypryvät kasvavat eritahtiin pikissä suhteissa mielenkiinnon kohteet muuttuvat vuosien mukana.
Minusta yksi suhde ei ehkä koskaan pysty täyttämään kaikkia tarpeitamme,en tarkoita tällä seksiä vaan laajempaa kokonaisuutta,meillä on erilaisista ihmisistä koostuva ihmisjoukko,työ,harrastus,ym kautta tulleita ihmisiä joiden kautta peilaamme maailman kuvaamme,toiset tarvitsevat näitä kontakteja enemmän toiset vähemmän,nämä kontaktit suteet vaikkakin kui viattomia voi aiheuttaa parisuhteissa kitkaa silloin jos kyseessä on vastakkainen sukupuoli ja joidenkin on vaikea ymmärtää ettei se välttömättä ole kelttään pois,vaan saatta olla se puuttuva lenkki jota tarvitsemme elämäämme.
Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa tykönään ja elää niiden kassa

Ajattelija kirjoitti:

Ihmiset kypryvät kasvavat eritahtiin pikissä suhteissa mielenkiinnon kohteet muuttuvat vuosien mukana.
Minusta yksi suhde ei ehkä koskaan pysty täyttämään kaikkia tarpeitamme,en tarkoita tällä seksiä vaan laajempaa kokonaisuutta,meillä on erilaisista ihmisistä koostuva ihmisjoukko,työ,harrastus,ym kautta tulleita ihmisiä joiden kautta peilaamme maailman kuvaamme,toiset tarvitsevat näitä kontakteja enemmän toiset vähemmän,nämä kontaktit suteet vaikkakin kui viattomia voi aiheuttaa parisuhteissa kitkaa silloin jos kyseessä on vastakkainen sukupuoli ja joidenkin on vaikea ymmärtää ettei se välttömättä ole kelttään pois,vaan saatta olla se puuttuva lenkki jota tarvitsemme elämäämme.
Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa tykönään ja elää niiden kassa

Lue lisää

Särö, kitka, epäsopu, pieni riita, tiukka keskustelu... ne voivat kaikki olla myös parisuhteen käyttövoimaa, jolla suhde etenee, muovautuu uudeksi hiljaiselon, suvantovaiheen tai kenties välinpitämättömän kauden jälkeen. Se voi olla piste, jossa oma ja toisen arvo paljastuu ja tulee punnituksi. Ei kai sitä pidä pelätä.

Minusta kamalinta on suhde, joka on aina vain hyrinää ja hiljaista hymyä -miten sillä mihinkään kehittyy?

Mutta totta on, eri ihmiset elävät, kokevat ja kasvavat eri tavoin, samoin eri pariskunnat. Ja ratkaisut lähtevät kustakin itsestä tai yhdessä neuvotellen, sovitellen, jos hyvin käy.

..vain liian tosissaan. Onhan meitä moneen, mutta heittäkää rentoakin vaihdetta väliin. Sen kun löytää itsekseen ollessaan niin hyvältä tuntuu. Ja yhteydenpito muihinkin sujuu mukavammin.