Kolmen tyttären äitinä tiedustelisin teiltä, kokemuksia naantalilaisen salibandy seuran toiminnasta.
Lapseni olisivat halukkaita aloittamaan harrastuksen, mutta seuran netti sivuihin ja muutamiin lehtikirjoituksiin tutustuneena on jäänyt kuva, että joukkueen menystyminen on tärkeämpää, kuin yksilön oppiminen tai pelitaitojen kehittyminen.
Lapseni olisivat halukkaita aloittamaan harrastuksen, mutta seuran netti sivuihin ja muutamiin lehtikirjoituksiin tutustuneena on jäänyt kuva, että joukkueen menystyminen on tärkeämpää, kuin yksilön oppiminen tai pelitaitojen kehittyminen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
törkeäksi meni meillä vuosimaksut. Ei ollut enää mitään järkeä jatkaa salibandyä varsinkaan kun myös joukkuehenki oli pahasti hukassa kun oli jatkuvaa kiusaamista joukkueessa.
Keskustassa näin pojan rääkkäävän toista n.11v ja mitä pojalla oli päällä VG:n takki tulivat Kuparivuorelta. Minusta joukkueurheilun tärkein asia on opettaa lapsille tekemään yhdessä rehdisti kiusaamatta ja toisten puolesta itsensä likoon pistämistä. Ei sitä että koulussakin pahimmat kiusaajat pelaa joko jääkiekkoa tai salibandyä.
Kyllä rehti joukkueurheilun leimaan pitäisi naantalissa panostaa molemmissa lajeissa eikä bussimatkoihin ja pullamössöön varsinkaan kun valmentajien lapset usein pahimpia joukossa..
Nyt on menty toiseen laitaan, lapset ovat olemassa vain erikoisosaajina, ennen lapsilta otettiin luulot pois ja nyt heille on annettu liikaa valtaa, lasten levottomuuden lisääntyminen on totta ja sen antaa uudet vaateet myös harrastoiminalle, jonka periaatteet ovat myös menneet toiseen laitaan.
Enää seuroja ei perusteta ruumiinkulttuurin ja kansanterveyden edistämiseksi, toverihengessä vaan niistä on tullut liikeyrityksiä, joissa ylläpidetään tähtikulttuuria. Todellisuus on niin hektistä, että lapsien kehitystä pyritään nopeuttamaan tähtikultilla. Siinä kyllä unohtuu oppimen, henkilökohtaisten pelitaitojen kehittyminen, toverillisuus.
Levottomuuden myötä myös kiusaaminen on lisääntynyt ja tytöillä se on paljonkin verbaalista julmuutta, muiden katsomista nenän vartta pitkin, hymyillen annetaan ymmärtää, että olet täysi nolla.
Onko seuroilta kokonaan unohtunut, että kasvatus on osa harrastetoimintaa, miten voi joukkue toimia, jos ei pelata samaan päähän. Kannustettaisiin joukkuetoveria, vähättelyn sijaan, kuunneltaisiin ohjaajia, tultaisiin ajoissa harjoituksiin, asianmukaisin varustein, noudatettasiin sääntöjä(o-ho eihän niitä ole), eikä ketään kiusattaisi. Kielenkäyttökin on ihan ala-arvoista.
Onhan meidän syytä myös miettiä, mitä hittoa me olemme vanhempina tekemässä, kyllähän se meidän kontrolli ulottuu kodin seinien ulkopuolle, rajojen ja sääntöjen on toimittava myös koulussa, harrastuksissa, kavereiden luona.
Miksi me emme tue ja kannusta, mene mukaan lastemme harrastuksiin, auttamaan lasta. Paljonhan seurat toimivat talkoovoimin ja aina on vaikeampi ja vaikeampi saada mukaan aktiivisia seuratoimijia, syitä on varmasti monia, enkä voi kertoa kuin omin sanoin omista syistäni, ei se ole ajanpuute tai se, että haluaisin ulkoistaa vanhemuuden seuroille vaan se että, lapsen oppimista ja harrastuksia ei tueta tai ei tarjota hänelle mahdollisuuksia kehittyä niillä alueilla, jotka häntä erityisesti innostavat, vaan tärkeintä on joukkueen sijoittuminen sarjataulukossa, jo alimmissa ikäluokissa.
tuossa oli paljon sitä mitä itsekin arvostan ja kannatan.
mm. SB Naantalin toiminta on tyypillistä
vanhempi lapsi toimintaa.
Tämän hetkinen menestys perustuu
muutamaan aktiiviseen isään tai
äitiin joiden lapsi harrastaa.
Tekijöitä on aina vähän ja joukkueisiin
mahtuu aina aikuinen lapsensa kanssa
mukaan.
Tällä tavalla seuran toimiessa kokonaisuusesta
löytyy paljon hyvää ja huonoa.
Itse toimintaa sivusta seuranneena välillä hirvittää "puuhamiesten" taidot valmentaa ja kasvattaa ryhmää yms..
Niin tai näin on kuitenkin hyvä että joku viitsii
ylläpitää seuraa. Ja voitte olla varmoja että
tämänkin seuran tarina tulee olemaan aaltoliikettä riippuen juuri siitä kauanko
jonkun valmetajan tms. oma lapsi harrastaa.
"mm. SB Naantalin toiminta on tyypillistä vanhempi lapsi toimintaa." Piiri pieni (sisä)pyörii...
Lähialueelta löytyy vaihtoehtoja, joissa kokoonnutaan oppimaan salibandyn pelaamista. Missä otetaan huomioon lähtökohdat, motiavaatio ja tavoitteet, ennen kuin lähdetään pelaamaan sarjaa ja pitämään treenejä monta kertaa viikossa. Se, että jo E- iässä (97-98 syntyneet) ylläpidetään sarjataulukkoa, kertoo jo paljon menttaliteetistä, joka seurassa vallitsee.
Mitä tulee tuohon netti/lehtiartikkeleihin, taitaa seurassa kutista sen verran pahasti, kritiikkiallergia, että ei lääkkeet enää auta.
ei ainakaan ole paljoa lajiharjoittelua.
Treenit perustuu vielä monipuolisiin
leikkeihin, kuten esim "kuka pelkää mustaa miestä" ja ovat siksi hyvä ettei toiminta ole liian totista.
Jos haluatte jännitystä elämäänne, niin mikä ettei. Onko treenit vai eikö. Vetääkö harjoituksia tällä kertaa sirkkaliisan, ullamaijan jne...äiskä vai iskä. Blim, treenit peruttu, kenenkään vanhus ei ollut kiltti tällä kertaa...
Joku mainitsikin jo kausimaksuista, riittäkö kauden alussa mainittu summa, e-hei, blim, yllätysmaksu kevätkausimaksu, varoittamatta.
on käynyt Kultarannan koululla ti iltaisin pelaamassa, ei maksa kuin jumppareitten kausimaksun 30 e.