Profeetallamme (SAAS) oli monia tilanteita, jossa häntä (SAAS) kritisoitiin, eikä häntä (SAAS) hyväksytty. Profeetta (SAAS) ei rankaissut näitä ihmisiä. Historiassa on paljon tapauksia, joissa kritisoijat ovat juuri ne, jotka ovat herättäneet muita ihmisiä. Näin Islamkin kehittyi muiden ihmisten silmien edessä. Nämä ihmiset palasivat Islamiin.
Sananvapaus on eri asia kuin loukkaaminen. Asioita tulisi keskustella läpi avoimesti, hyvällä tahdolla ja selvällä tarkoituksella hyvässä ilmapiirissä.
Sheikh
0Äänestä
................
"Sananvapaus on eri asia kuin loukkaaminen."
Sananvapauteen kuuluu myös oikeus loukata.
0Äänestä
....
>>Sananvapaus on eri asia kuin loukkaaminen. Asioita tulisi keskustella läpi avoimesti, hyvällä tahdolla ja selvällä tarkoituksella hyvässä ilmapiirissä.
Tällaisia vaatimuksia ei saa panna. Mikä tahansa voidaan loukkaantua ja käyttää loukkaantumista keinona välttyä vastaamasta. Vaatimus hyvästä tahdosta on myös aivan yliampuvaa. Miten hyvää tahtoa mitataan? Milloin sitä on tarpeeksi? Asiallisuus pitää riittää keskustelussa.
Islamin oppi ei hyvää tahtoa tunne islamin vastustajia kohtaan. Koraani käskee ristiinnaulitsemaan sellaisia. Muhammed kidutti syytöntä miestä sytyttymällä nuotion hänen rintansa päälle. Muhammed käski murhata arvostelijoitaan ja murhautti kerralla kokonaisen juutalaisten heimon.
Sheikin pitäisi olla hyvin tyytyväinen, jos joku suostuu yleensä keskustelemaan islamista. Muslimit eivät itse siihen suostu.
Mitä sillä on väliä! Se oli arabien päätöslauselma, eikä sitä ole ratifioitu Suomessa! Suomessa on sananvapaus ja se koskee myös islamin arvostelua!
0Äänestä
se tarkoittaa?
Voisiko se tarkoittaa sitä, että teidän on välittömästi lopetettava muihin uskontokuntiin kuuluvien loukkaaminen? Olisi varmaan syytä!
0Äänestä
sheikki heittää
"Profeetallamme (SAAS) oli monia tilanteita, jossa häntä (SAAS) kritisoitiin, eikä häntä (SAAS) hyväksytty. Profeetta (SAAS) ei rankaissut näitä ihmisiä."
Seuraavat lainaukset ovat kirjasta Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila).
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ MUHAMMAD MURHAAJA: ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
s. 249-253
Lopulta hän palasi Medinaan ja ahdisti siellä musliminaisia rakkausrunoillaan. Jumalan lähettiläs kysyi: "Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin? "Muhammad ibn Maslama vastasi: "Minä teen sen, Jumalan lähettiläs, minä tapan hänet." "Tee niin, jos vain pystyt", sanoi Jumalan lähettiläs.
"Jumalan lähettiläs, meidän on ainakin valehdeltava!" "Sanokaa mitä tahdotte", vastasi Jumalan lähettiläs, " te saatte siihen luvan!"
Silloin Muhammad ibn Maslama sopi Ka'bin surmaamisesta muutaman miehen kanssa. Nämä olivat: Abu Na'ila Silkan ibn Salama, Abbad ibn Bishr, al-Harith ibn Aus ja Abu Abs ibn Jabr.
He lähettivät Jumalan vihollisen, Ka'b ibn al-Ashrafin, luo Silkan ibn Salaman. Tämä meni Ka'bin luo, jutteli tovin ja lausui runoja hänen kanssaan – hän näet oli itsekin runoilija. Sitten hän sanoi: "Voi sinua Ibn al-Ashraf! Tulin luoksesi puhuakseni eräästä asiasta, mutta lupaa minulle olla kertomatta sitä eteenpäin!"
Ka'b lupasi, ja Silkan jatkoi: "Tuon miehen saapuminen on ollut meille yhtä kärsimystä! Nyt kaikki arabit ovat vihollisiamme ja käyvät meidän kimppuumme yksissä tuumin. Hänen takiaan meidän tiemme ovat tukossa ja meidän toimeentulomme uhattuna! Me ja perheemme olemme vaarassa joutua ahtaalle!"
Ka'b ibn al-Ashraf vastasi: "Minähän sanoin sinulle, Ibn Salama, että asia kehittyisi tähän!" Silkan sanoi: "Minä toivon, että antaisit meille ruokaa velaksi; me kyllä annamme sinulle pantin! Tekisit meille palveluksen!" Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?" Silkan vastasi: "Tahdotko sinä saattaa meidät häpeään? Minulla on samanmielisiä tovereita; olisin halunnut tuoda heidät luoksesi, jotta myisit meille kaikille ruokaa ja tekisit meille palveluksen. Me voimme antaa sinulle aseita riittämiin pantiksi." Silkan näet halusi, ettei Ka'b ihmettelisi heidän aseitaan, kun he tulisivat hänen luokseen. "Se riittää", vastasi Ka'b.
Silkan palasi tovereidensa luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Hän käski heidän ottaa aseensa mukaan. Sitten he lähtivät yhdessä Jumalan lähettilään luo. Ibn Hisham lisää: Kerrotaan, että Ka'b kysyi ensiksi: "Annattekote minulle pantiksi naisenne?" ja Silkan vastasi: "Kuinka me voisimme antaa sinulle pantiksi naisemme, olethan sinä koko Yathribin lemmekkäin ja parfymoiduin mies!" Silloin Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?"
Jumalan lähettiläs kulki heidän mukanaan Baqi' al-Gharqadiin asti. Sieltä hän lähetti heidät eteenpäin sanoen: "Menkää Jumalan nimessä! Jumala, auta heitä!" Sitten hän palasi talolleen.
Oli kuudanyö. Silkan ja toiset jatkoivat matkaa Ka'bin talolle. Silkan huusi nimeltä Ka'bia, joka oli vastikään mennyt naimisiin, mutta hänen vaimonsa tarttui huovan reunaan ja sanoi: "Sinulla on paljon vihollisia! Ei mies, jolla on vihollisia, lähde tähän aikaan ulos." Ka'b vastasi hänelle: "Se on vain Abu Na'ila. Ei hän olisi herättänyt minua, jos olisi tiennyt minun jo nukkuvan!" Hänen vaimonsa sanoi: "Kautta Jumalan, minä aavistan hänen äänessään pahaa!" Ka'b kuitenkin vastasi: "Urhea mies vastaa, vaikka häntä kutsuttaisiin pistettäväksi!"
Ka'b meni ulos ja puheli tovin heidän kanssaan, mutta sitten Silkan ja toiset ehdottivat: "Kuulehan, Ibn al-Ashraf, emmekö kävelisi Ajuzin solatielle ja puhelisi siellä lopun yötä?" "Jos tahdotte", vastasi Ka'b. Niin he lähtivät kävelemään.
Kun he olivat kävelleet hetken aikaa, Abu Na'ila liu'utti kättään Ka'bin palmikolla ja haistoi sitten kättään ja sanoi: "Enpä ole konsanaan haistanut näin hyvää parfyymia!" Kun he olivat kävelleet taas hiukan eteenpäin, Abu Na'ila teki jälleen samoin, niin että Ka'b tottui tähän.
Sitten he kävelivät jälleen eteenpäin, kunnes Abu Na'ila teki taas samoin. Tällä kertaa hän tarttui palmikoista tukevasti kiinni ja huusi: "Tappakaa Jumalan vihollinen!" Toiset löivät Ka'bia, mutta heidän miekkansa eivät läpäisseet hänen panssariaan.
… Muhammad ibn Maslama on itse kertonut: Kun näin, etteivät miekkamme läpäisseet hänen panssariaan, muistin ohuen pistomiekan miekkani kahvassa. Minä tartuin siihen. Tuo Jumalan vihollinen oli jo huutanut kaikki talot hereille: jokaisesta ikkunasta näkyi valoa.
Minä painoin pistomiekan hänen alavatsaansa kiinni ja survaisin se voimalla alaspäin ja Jumalan vihollinen kaatui. Al-Harith ibn Aus oli saanut osuman omista miekoistamme, joko päähän tai jalkaan. Me lähdimme liikkeelle ja kuljimme Umayya ibn Zaid –heimon alueen halki ohittaen Quraizan ja Bu'athin, kunnes pääsimme Uraidin laavakentälle.
Haavoittunut toverimme al-Harith jäi meistä jälkeen. Hän oli menettänyt paljon verta ja meidän täytyi pysähtyä odottamaan häntä hetkeksi. Hän kulki meidän jälkiemme mukaan ja sai meidät pian kiinni. Lopun matkaa me kannoimme häntä ja saavuimme näin Jumalan lähettilään luo aamuyöstä.
Jumalan lähettiläs oli rukoilemassa, kun me saavuimme. Me tervehdimme häntä, ja hän tuli ulos luoksemme. Kerroimme, että olimme surmanneet Jumalan vihollisen, ja hän sylki al-Harithin haavaan parantaakseen sen. Sitten menimme kukin kotiimme.
Aamulla juutalaiset olivat peloissaan, koska olimme saaneet Jumalan vihollisen: jokainen juutalainen kaupungissa pelkäsi henkensä edestä.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ 'Jumalan lähettiläs' tilaa lisää murhia: ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
s. 389
Kun muslimit marssivat Mekkaan, Jumalan lähettiläs oli vannottanut johtajia, etteivät he saisi taistella ketään muuta vastaan kuin niitä, jotka itse ryhtyisivät vastarintaan. Eräät ihmiset hän kuitenkin oli määrännyt tapettavaksi, vaikka heidät löydettäisiin Kaaban verhojen suojista.
Yksi näistä oli Abdallah ibn Sa'd. Hän oli kääntynyt islamiin ja kirjoittanut Jumalan lähettilään ilmestyksiä muistiin, mutta palannut sitten monijumalaiseksi ja lähtenyt takaisin quraishilaisten luo. Nyt hän pakeni Uthman ibn Affanin turviin; Uthman oli hänen kasvattiveljensä.
Uthman piilotti hänet, kunnes tilanne oli rauhoittunut, ja pyysi sitten Jumalan lähettiläältä hänelle suojelusta. Väitetään, että Jumalan lähettiläs pysyi kauan aikaa hiljaa, ennen kuin vastasi: "Kyllä." Kun Uthman ja Abdallah olivat lähteneet, Jumalan lähettiläs sanoi niille tovereilleen, jotka olivat hänen luonaan: "Olin pitkään vaiti, jotta joku teistä olisi noussut lyömään hänen kaulansa poikki!"
Eräs ansari kysyi: "Miksi et antanut meille merkkiä, Jumalan lähettiläs?" Hän vastasi: "Profeetat eivät surmauta merkkejä antamalla."
Myöhemmin Abdallah ibn Sa'd kääntyi uudelleen islamiin ja Umar ibn al-Khattab antoi hänelle erään viran ja samoin hänen jälkeensä Uthman ibn Affan.
Jumalan lähettiläs käski surmata myös Abdallah ibn Khatalin, joka hänkin oli ollut muslimi. Jumalan lähettiläs oli lähettänyt hänet kokoamaan almuveroa erään ansarin kanssa. Heillä oli mukanaan palvelijana islamiin kääntynyt maula.
Kun he leiriytyivät, Ibn Khatal käski maulaa teurastamaan vuohen ja laittamaan heille ruokaa ja paneutui itse nukkumaan. Kun hän heräsi, maula ei ollut tehnyt mitään. Ibn Khatal kävi hänen kimppuunsa, surmasi hänet ja kääntyi uudelleen monijumalaiseksi. Ibn Khatalilla oli kaksi orjatyttöä, fartana ja eräs toinen. He tapasivat laulaa pilkkalauluja Jumalan lähettiläästä. Jumalan lähettiläs käski surmata myös heidät.
Samoin hän käski surmata al-Huwairith ibn Nuqaidhin, joka oli kiusannut häntä Mekassa. Kun al-Abbas ibn Abdalmuttalib oli lähettänyt Fatiman ja Umm Kulthumin, Jumalan lähettilään tyttäret, Mekasta Medinaan, al-Huwairith oli pistänyt kamelia niin, että se heitti Fatiman ja Umm Kulthumin maahan.
Jumalan lähettiläs käski surmata myös Miqyas ibn Subaban, koska tämä oli surmannut kostoksi vahingossa surmansa saaneesta veljestään erään ansarin ja palannut monijumalaisena quraishilaisten luo.
Samoin hän käski surmata Saran, erään Abdalmuttalibin klaaniin kuuluvan naispuolisen maulan, sekä Ikrima ibn Abi Jahlin. Sara oli ollut yksi niistä, jotka olivat kiusanneet Jumalan lähettilästä Mekassa.
Ikrima pakeni Jemeniin, mutta hänen vaimonsa Umm Hakim kääntyi islamiin ja pyysi Jumalan lähettiläältä suojelusta miehelleen. Kun Jumalan lähettiläs antoi lupauksen, Umm Hakim lähti miehensä perässä Jemeniin ja toi hänet Jumalan lähettilään luo. Ikrima kääntyi islamiin.
Abdallah ibn Khatalin surmasivat yhdessä Sa'id ibn Huraith aja Abu Barza, ja Miqyas ibn Subaban surmasi Numaila ibn Abdallah. Toinen Ibn Khatalin orjatytöistä surmattiin, mutta toinen pääsi pakoon. Myöhemmin Jumalan lähettiläältä pyydettiin hänelle suojelusta, ja hän antoi lupauksen. Samoin Saralle pyydettiin suojelusta ja hän antoi sen. sara eli Umarin aikaan asti, jolloin eräs mies antoi hevosensa astua hänen päälleen Mekan laaksossa ja surmasi hänet. Al-Huwairith ibn Nuqaidhin surmasi Ali ibn Abi Talib.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rauha Teille,
Profeetallamme (SAAS) oli monia tilanteita, jossa häntä (SAAS) kritisoitiin, eikä häntä (SAAS) hyväksytty. Profeetta (SAAS) ei rankaissut näitä ihmisiä. Historiassa on paljon tapauksia, joissa kritisoijat ovat juuri ne, jotka ovat herättäneet muita ihmisiä. Näin Islamkin kehittyi muiden ihmisten silmien edessä. Nämä ihmiset palasivat Islamiin.
Sananvapaus on eri asia kuin loukkaaminen. Asioita tulisi keskustella läpi avoimesti, hyvällä tahdolla ja selvällä tarkoituksella hyvässä ilmapiirissä.
Sheikh
"Sananvapaus on eri asia kuin loukkaaminen."
Sananvapauteen kuuluu myös oikeus loukata.
>>Sananvapaus on eri asia kuin loukkaaminen. Asioita tulisi keskustella läpi avoimesti, hyvällä tahdolla ja selvällä tarkoituksella hyvässä ilmapiirissä.
Tällaisia vaatimuksia ei saa panna. Mikä tahansa voidaan loukkaantua ja käyttää loukkaantumista keinona välttyä vastaamasta. Vaatimus hyvästä tahdosta on myös aivan yliampuvaa. Miten hyvää tahtoa mitataan? Milloin sitä on tarpeeksi?
Asiallisuus pitää riittää keskustelussa.
Islamin oppi ei hyvää tahtoa tunne islamin vastustajia kohtaan. Koraani käskee ristiinnaulitsemaan sellaisia. Muhammed kidutti syytöntä miestä sytyttymällä nuotion hänen rintansa päälle. Muhammed käski murhata arvostelijoitaan ja murhautti kerralla kokonaisen juutalaisten heimon.
Sheikin pitäisi olla hyvin tyytyväinen, jos joku suostuu yleensä keskustelemaan islamista. Muslimit eivät itse siihen suostu.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000003&conference=1000000000000010&posting=220000000 42972788
sanoisi tästä, hyväksyisikö hän tällaisen rangaistuksen?
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Talebanin ruoskintavideo järkytti Pakistanissa/1135244951998
Mitä sillä on väliä! Se oli arabien päätöslauselma, eikä sitä ole ratifioitu Suomessa! Suomessa on sananvapaus ja se koskee myös islamin arvostelua!
Voisiko se tarkoittaa sitä, että teidän on välittömästi lopetettava muihin uskontokuntiin kuuluvien loukkaaminen? Olisi varmaan syytä!
"Profeetallamme (SAAS) oli monia tilanteita, jossa häntä (SAAS) kritisoitiin, eikä häntä (SAAS) hyväksytty. Profeetta (SAAS) ei rankaissut näitä ihmisiä."
Seuraavat lainaukset ovat kirjasta Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila).
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
MUHAMMAD MURHAAJA:
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
s. 249-253
Lopulta hän palasi Medinaan ja ahdisti siellä musliminaisia rakkausrunoillaan. Jumalan lähettiläs kysyi: "Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin? "Muhammad ibn Maslama vastasi: "Minä teen sen, Jumalan lähettiläs, minä tapan hänet." "Tee niin, jos vain pystyt", sanoi Jumalan lähettiläs.
"Jumalan lähettiläs, meidän on ainakin valehdeltava!" "Sanokaa mitä tahdotte", vastasi Jumalan lähettiläs, " te saatte siihen luvan!"
Silloin Muhammad ibn Maslama sopi Ka'bin surmaamisesta muutaman miehen kanssa. Nämä olivat: Abu Na'ila Silkan ibn Salama, Abbad ibn Bishr, al-Harith ibn Aus ja Abu Abs ibn Jabr.
He lähettivät Jumalan vihollisen, Ka'b ibn al-Ashrafin, luo Silkan ibn Salaman. Tämä meni Ka'bin luo, jutteli tovin ja lausui runoja hänen kanssaan – hän näet oli itsekin runoilija. Sitten hän sanoi: "Voi sinua Ibn al-Ashraf! Tulin luoksesi puhuakseni eräästä asiasta, mutta lupaa minulle olla kertomatta sitä eteenpäin!"
Ka'b lupasi, ja Silkan jatkoi: "Tuon miehen saapuminen on ollut meille yhtä kärsimystä! Nyt kaikki arabit ovat vihollisiamme ja käyvät meidän kimppuumme yksissä tuumin. Hänen takiaan meidän tiemme ovat tukossa ja meidän toimeentulomme uhattuna! Me ja perheemme olemme vaarassa joutua ahtaalle!"
Ka'b ibn al-Ashraf vastasi: "Minähän sanoin sinulle, Ibn Salama, että asia kehittyisi tähän!" Silkan sanoi: "Minä toivon, että antaisit meille ruokaa velaksi; me kyllä annamme sinulle pantin! Tekisit meille palveluksen!" Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?" Silkan vastasi: "Tahdotko sinä saattaa meidät häpeään? Minulla on samanmielisiä tovereita; olisin halunnut tuoda heidät luoksesi, jotta myisit meille kaikille ruokaa ja tekisit meille palveluksen. Me voimme antaa sinulle aseita riittämiin pantiksi." Silkan näet halusi, ettei Ka'b ihmettelisi heidän aseitaan, kun he tulisivat hänen luokseen. "Se riittää", vastasi Ka'b.
Silkan palasi tovereidensa luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Hän käski heidän ottaa aseensa mukaan. Sitten he lähtivät yhdessä Jumalan lähettilään luo. Ibn Hisham lisää: Kerrotaan, että Ka'b kysyi ensiksi: "Annattekote minulle pantiksi naisenne?" ja Silkan vastasi: "Kuinka me voisimme antaa sinulle pantiksi naisemme, olethan sinä koko Yathribin lemmekkäin ja parfymoiduin mies!" Silloin Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?"
Jumalan lähettiläs kulki heidän mukanaan Baqi' al-Gharqadiin asti. Sieltä hän lähetti heidät eteenpäin sanoen: "Menkää Jumalan nimessä! Jumala, auta heitä!" Sitten hän palasi talolleen.
Oli kuudanyö. Silkan ja toiset jatkoivat matkaa Ka'bin talolle. Silkan huusi nimeltä Ka'bia, joka oli vastikään mennyt naimisiin, mutta hänen vaimonsa tarttui huovan reunaan ja sanoi: "Sinulla on paljon vihollisia! Ei mies, jolla on vihollisia, lähde tähän aikaan ulos." Ka'b vastasi hänelle: "Se on vain Abu Na'ila. Ei hän olisi herättänyt minua, jos olisi tiennyt minun jo nukkuvan!" Hänen vaimonsa sanoi: "Kautta Jumalan, minä aavistan hänen äänessään pahaa!" Ka'b kuitenkin vastasi: "Urhea mies vastaa, vaikka häntä kutsuttaisiin pistettäväksi!"
Ka'b meni ulos ja puheli tovin heidän kanssaan, mutta sitten Silkan ja toiset ehdottivat: "Kuulehan, Ibn al-Ashraf, emmekö kävelisi Ajuzin solatielle ja puhelisi siellä lopun yötä?" "Jos tahdotte", vastasi Ka'b. Niin he lähtivät kävelemään.
Kun he olivat kävelleet hetken aikaa, Abu Na'ila liu'utti kättään Ka'bin palmikolla ja haistoi sitten kättään ja sanoi: "Enpä ole konsanaan haistanut näin hyvää parfyymia!" Kun he olivat kävelleet taas hiukan eteenpäin, Abu Na'ila teki jälleen samoin, niin että Ka'b tottui tähän.
Sitten he kävelivät jälleen eteenpäin, kunnes Abu Na'ila teki taas samoin. Tällä kertaa hän tarttui palmikoista tukevasti kiinni ja huusi: "Tappakaa Jumalan vihollinen!" Toiset löivät Ka'bia, mutta heidän miekkansa eivät läpäisseet hänen panssariaan.
…
Muhammad ibn Maslama on itse kertonut:
Kun näin, etteivät miekkamme läpäisseet hänen panssariaan, muistin ohuen pistomiekan miekkani kahvassa. Minä tartuin siihen. Tuo Jumalan vihollinen oli jo huutanut kaikki talot hereille: jokaisesta ikkunasta näkyi valoa.
Minä painoin pistomiekan hänen alavatsaansa kiinni ja survaisin se voimalla alaspäin ja Jumalan vihollinen kaatui. Al-Harith ibn Aus oli saanut osuman omista miekoistamme, joko päähän tai jalkaan. Me lähdimme liikkeelle ja kuljimme Umayya ibn Zaid –heimon alueen halki ohittaen Quraizan ja Bu'athin, kunnes pääsimme Uraidin laavakentälle.
Haavoittunut toverimme al-Harith jäi meistä jälkeen. Hän oli menettänyt paljon verta ja meidän täytyi pysähtyä odottamaan häntä hetkeksi. Hän kulki meidän jälkiemme mukaan ja sai meidät pian kiinni. Lopun matkaa me kannoimme häntä ja saavuimme näin Jumalan lähettilään luo aamuyöstä.
Jumalan lähettiläs oli rukoilemassa, kun me saavuimme. Me tervehdimme häntä, ja hän tuli ulos luoksemme. Kerroimme, että olimme surmanneet Jumalan vihollisen, ja hän sylki al-Harithin haavaan parantaakseen sen. Sitten menimme kukin kotiimme.
Aamulla juutalaiset olivat peloissaan, koska olimme saaneet Jumalan vihollisen: jokainen juutalainen kaupungissa pelkäsi henkensä edestä.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
'Jumalan lähettiläs' tilaa lisää murhia:
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
s. 389
Kun muslimit marssivat Mekkaan, Jumalan lähettiläs oli vannottanut johtajia, etteivät he saisi taistella ketään muuta vastaan kuin niitä, jotka itse ryhtyisivät vastarintaan. Eräät ihmiset hän kuitenkin oli määrännyt tapettavaksi, vaikka heidät löydettäisiin Kaaban verhojen suojista.
Yksi näistä oli Abdallah ibn Sa'd. Hän oli kääntynyt islamiin ja kirjoittanut Jumalan lähettilään ilmestyksiä muistiin, mutta palannut sitten monijumalaiseksi ja lähtenyt takaisin quraishilaisten luo. Nyt hän pakeni Uthman ibn Affanin turviin; Uthman oli hänen kasvattiveljensä.
Uthman piilotti hänet, kunnes tilanne oli rauhoittunut, ja pyysi sitten Jumalan lähettiläältä hänelle suojelusta. Väitetään, että Jumalan lähettiläs pysyi kauan aikaa hiljaa, ennen kuin vastasi: "Kyllä." Kun Uthman ja Abdallah olivat lähteneet, Jumalan lähettiläs sanoi niille tovereilleen, jotka olivat hänen luonaan: "Olin pitkään vaiti, jotta joku teistä olisi noussut lyömään hänen kaulansa poikki!"
Eräs ansari kysyi: "Miksi et antanut meille merkkiä, Jumalan lähettiläs?" Hän vastasi: "Profeetat eivät surmauta merkkejä antamalla."
Myöhemmin Abdallah ibn Sa'd kääntyi uudelleen islamiin ja Umar ibn al-Khattab antoi hänelle erään viran ja samoin hänen jälkeensä Uthman ibn Affan.
Jumalan lähettiläs käski surmata myös Abdallah ibn Khatalin, joka hänkin oli ollut muslimi. Jumalan lähettiläs oli lähettänyt hänet kokoamaan almuveroa erään ansarin kanssa. Heillä oli mukanaan palvelijana islamiin kääntynyt maula.
Kun he leiriytyivät, Ibn Khatal käski maulaa teurastamaan vuohen ja laittamaan heille ruokaa ja paneutui itse nukkumaan. Kun hän heräsi, maula ei ollut tehnyt mitään. Ibn Khatal kävi hänen kimppuunsa, surmasi hänet ja kääntyi uudelleen monijumalaiseksi. Ibn Khatalilla oli kaksi orjatyttöä, fartana ja eräs toinen. He tapasivat laulaa pilkkalauluja Jumalan lähettiläästä. Jumalan lähettiläs käski surmata myös heidät.
Samoin hän käski surmata al-Huwairith ibn Nuqaidhin, joka oli kiusannut häntä Mekassa. Kun al-Abbas ibn Abdalmuttalib oli lähettänyt Fatiman ja Umm Kulthumin, Jumalan lähettilään tyttäret, Mekasta Medinaan, al-Huwairith oli pistänyt kamelia niin, että se heitti Fatiman ja Umm Kulthumin maahan.
Jumalan lähettiläs käski surmata myös Miqyas ibn Subaban, koska tämä oli surmannut kostoksi vahingossa surmansa saaneesta veljestään erään ansarin ja palannut monijumalaisena quraishilaisten luo.
Samoin hän käski surmata Saran, erään Abdalmuttalibin klaaniin kuuluvan naispuolisen maulan, sekä Ikrima ibn Abi Jahlin. Sara oli ollut yksi niistä, jotka olivat kiusanneet Jumalan lähettilästä Mekassa.
Ikrima pakeni Jemeniin, mutta hänen vaimonsa Umm Hakim kääntyi islamiin ja pyysi Jumalan lähettiläältä suojelusta miehelleen. Kun Jumalan lähettiläs antoi lupauksen, Umm Hakim lähti miehensä perässä Jemeniin ja toi hänet Jumalan lähettilään luo. Ikrima kääntyi islamiin.
Abdallah ibn Khatalin surmasivat yhdessä Sa'id ibn Huraith aja Abu Barza, ja Miqyas ibn Subaban surmasi Numaila ibn Abdallah. Toinen Ibn Khatalin orjatytöistä surmattiin, mutta toinen pääsi pakoon. Myöhemmin Jumalan lähettiläältä pyydettiin hänelle suojelusta, ja hän antoi lupauksen. Samoin Saralle pyydettiin suojelusta ja hän antoi sen. sara eli Umarin aikaan asti, jolloin eräs mies antoi hevosensa astua hänen päälleen Mekan laaksossa ja surmasi hänet. Al-Huwairith ibn Nuqaidhin surmasi Ali ibn Abi Talib.