Huomasin vasta tämän palstan. Täällä on jonkin verran keskusteltu mm. 70 luvun touhuista, kun porukkaa erotettiin ns. kososlaisen hengen vuoksi... Joku vl meinasi, että kukaan ei ole esittänyt faktaa - kaikilla vain kuulopuheita...
Asiat ovat niin arkoja, että ne jotka ovat olleet hoidettavina eivät halua niitä enää kaivella ja "hoitajat" luonnollisesti vaikenevat.
Itse olen ollut mukana hoitokokouksessa, joka pidettiin kotonani. Olin itse silloin jonkin verran toisella kymmenellä. En edelleenkään halua kertoa kovin tarkasti asioita, ettei kukaan voi tunnistaa... ettei tätä koeta vanhojen kaiveluna...
Mutta kyse oli pienestä erimielisyydestä aivan arkipäivän asiassa vanhempieni ja erään toisen perheen vanhempien välillä. Tuo toinen perhe kutsui ajan henkeen sopivasti meille puhujat pitämään hoitokokousta ja siellä todettiin, että vanhemmillani on kososlainen henki ja ovat matkalla helvettiin, elleivät tee parannusta. He nöyrtyivät...mutta asiasta tuli tabu perheessämme. Siitä ei puhuttu sen jälkeen. Kaikki me tiesimme ja koimme, että kyseessä oli törkeä hengellinen väkivalta.
Lestadiolainen oppi avainten vallasta siis voi edelleen johtaa tähän. Monia on aivan varmasti suljettu seurakunnan ulkopuolelle mielivaltaisin perustein ja vl-ät uskovat, että mikä on maan päällä sidottu on sidottu taivaassa...
Haluan tuodakin ko. raamatun kohtaan muutamaan näkemyksen. Joh. 20: 23 "Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksiannetut..."
VL-ien tulkinta tästä tekee Jumalasta ihmisten juoksupojan. Jos ihminen julistaa anteeksiantamuksen / sitoo, Jumalankin on niin tehtävä taivaassa! Järjetön ajatus!
Vl-ät vetoavat tulkinnassaan mm. Lutheriin. Häneltä kyllä löytyykin tätä tulkintaa tukevia kohtia, mutta Luther rajaa tämän kuitenkin niin, että sitomisen valta saa ulottua vain niin pitkälle, kun on kyseessä todelliset synnit… Tulkinnan avain on mielestäni tämä: Me julistamme ihmisille kristittyinä Jumalan tekoja ja armopäätöksiä. Tiedämme, että Jumala haluaa antaa anteeksi kaikille katuville heidän syntinsä. Myös alkukielen aikamuoto tukee tätä. Sen tajuaa paremmin jos laittaa jo-sanan väliin: ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne on (jo) anteeksiannettu.” Siksi myös sitominen voi tapahtua vain todellisten syntien osalta (ei ehdonvallan asioissa, esim. televisio, ehkäisy…). Silloinkin on kyseessä vain se, että julkisynnissä elävää ”pidetään pakanana ja publikaanina”. Se on meidän ihmisten näkemys, mutta silloinkin lopullinen tuomio jää Jumalalle.
Erottamisen kohdalla pidän parempana kansankirkkomme periaatetta, että ketään ei eroteta kirkosta. Silloin ei ainakaan jouduta hengellisen väkivallan tielle kuten lestadiolaisuudessa. Todellinen synti tulee osoittaa synniksi, mutta korostetaan koko ajan anteeksisaamisen mahdollisuutta. Jos ihminen ei näe syntiään eikä ota vastaan anteeksiantamusta, hän tavallaan sitoo itse itsensä.
Asia on tosi laaja enkä voi tässä käsitellä kaikkia ulottuvuuksia, mutta toimikoon keskustelun avauksena. Itse en välttämättä ehdi säännöllisesti lukea palstaa, mutta yritän jossain vaiheessa kommentoida, jos keskustelua herää.
Itse en kuulu enää VLiin, ja olen jo päässyt irti siitä täysin... enkä siksi kirjoita katkerana tai paatoksella ja toivon, että mahdollinen keskustelu olisi avointa ja asiassa pysyvää. Asia on tärkeä ja mielestäni sitä pitäisi ainakin kaikkien VL:n saarnaajien ja vastuussa olevien tarkkaan miettiä, jotta hengellinen väkivalta ei saisi sellaisia mittasuhteita kuin 70-luvulla.
Toivon, että en tällä kirjoituksella aiheuta kenellekään VL:lle lisää ahdistusta. Tavallisen rivijäsenen ei tarvitse ottaa toisten tekemiä virheitä niskoilleen. Eläkää vapaana ja iloitkaa uskosta! On suuri asia, kun saa omistaa Jumalan rauhan sydämessään. Jumalan rauhaa kaikille palstan lukijoille!
Asiat ovat niin arkoja, että ne jotka ovat olleet hoidettavina eivät halua niitä enää kaivella ja "hoitajat" luonnollisesti vaikenevat.
Itse olen ollut mukana hoitokokouksessa, joka pidettiin kotonani. Olin itse silloin jonkin verran toisella kymmenellä. En edelleenkään halua kertoa kovin tarkasti asioita, ettei kukaan voi tunnistaa... ettei tätä koeta vanhojen kaiveluna...
Mutta kyse oli pienestä erimielisyydestä aivan arkipäivän asiassa vanhempieni ja erään toisen perheen vanhempien välillä. Tuo toinen perhe kutsui ajan henkeen sopivasti meille puhujat pitämään hoitokokousta ja siellä todettiin, että vanhemmillani on kososlainen henki ja ovat matkalla helvettiin, elleivät tee parannusta. He nöyrtyivät...mutta asiasta tuli tabu perheessämme. Siitä ei puhuttu sen jälkeen. Kaikki me tiesimme ja koimme, että kyseessä oli törkeä hengellinen väkivalta.
Lestadiolainen oppi avainten vallasta siis voi edelleen johtaa tähän. Monia on aivan varmasti suljettu seurakunnan ulkopuolelle mielivaltaisin perustein ja vl-ät uskovat, että mikä on maan päällä sidottu on sidottu taivaassa...
Haluan tuodakin ko. raamatun kohtaan muutamaan näkemyksen. Joh. 20: 23 "Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksiannetut..."
VL-ien tulkinta tästä tekee Jumalasta ihmisten juoksupojan. Jos ihminen julistaa anteeksiantamuksen / sitoo, Jumalankin on niin tehtävä taivaassa! Järjetön ajatus!
Vl-ät vetoavat tulkinnassaan mm. Lutheriin. Häneltä kyllä löytyykin tätä tulkintaa tukevia kohtia, mutta Luther rajaa tämän kuitenkin niin, että sitomisen valta saa ulottua vain niin pitkälle, kun on kyseessä todelliset synnit… Tulkinnan avain on mielestäni tämä: Me julistamme ihmisille kristittyinä Jumalan tekoja ja armopäätöksiä. Tiedämme, että Jumala haluaa antaa anteeksi kaikille katuville heidän syntinsä. Myös alkukielen aikamuoto tukee tätä. Sen tajuaa paremmin jos laittaa jo-sanan väliin: ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne on (jo) anteeksiannettu.” Siksi myös sitominen voi tapahtua vain todellisten syntien osalta (ei ehdonvallan asioissa, esim. televisio, ehkäisy…). Silloinkin on kyseessä vain se, että julkisynnissä elävää ”pidetään pakanana ja publikaanina”. Se on meidän ihmisten näkemys, mutta silloinkin lopullinen tuomio jää Jumalalle.
Erottamisen kohdalla pidän parempana kansankirkkomme periaatetta, että ketään ei eroteta kirkosta. Silloin ei ainakaan jouduta hengellisen väkivallan tielle kuten lestadiolaisuudessa. Todellinen synti tulee osoittaa synniksi, mutta korostetaan koko ajan anteeksisaamisen mahdollisuutta. Jos ihminen ei näe syntiään eikä ota vastaan anteeksiantamusta, hän tavallaan sitoo itse itsensä.
Asia on tosi laaja enkä voi tässä käsitellä kaikkia ulottuvuuksia, mutta toimikoon keskustelun avauksena. Itse en välttämättä ehdi säännöllisesti lukea palstaa, mutta yritän jossain vaiheessa kommentoida, jos keskustelua herää.
Itse en kuulu enää VLiin, ja olen jo päässyt irti siitä täysin... enkä siksi kirjoita katkerana tai paatoksella ja toivon, että mahdollinen keskustelu olisi avointa ja asiassa pysyvää. Asia on tärkeä ja mielestäni sitä pitäisi ainakin kaikkien VL:n saarnaajien ja vastuussa olevien tarkkaan miettiä, jotta hengellinen väkivalta ei saisi sellaisia mittasuhteita kuin 70-luvulla.
Toivon, että en tällä kirjoituksella aiheuta kenellekään VL:lle lisää ahdistusta. Tavallisen rivijäsenen ei tarvitse ottaa toisten tekemiä virheitä niskoilleen. Eläkää vapaana ja iloitkaa uskosta! On suuri asia, kun saa omistaa Jumalan rauhan sydämessään. Jumalan rauhaa kaikille palstan lukijoille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pidätyksien oikeutus on riippuvainen seurakunnan näkemyksiin, siitä mitä pahana pidetään ja sotii yhteistä rakkautta vastaaan.
MM. Ehkäisy on rankasti Ristiriidassa Lutherin, ja ainakin yhden Lutherin mainitsemista pyhistä Gersonin ajatuksista. Ja raamatun hedelmällisyys periaatetta, mikä on näkökantamme. Ja siten seurakunnan kanssa.
Gerson vertaa ehkäisyä jopa murhaa pahemmaksi, silloin kun ehkäisymieli aiheuttaa abortin.
Ja koska se on niin ristiriidassa yhteisen seurakunnan kanssa, niin siksi pidätyksillä on oikeus.
Kitisijät voisi erikseen ilmoittaa milloin syytökseeen on liittynyt ehkäisymieltä. Se ei mikään vähäpätöinen juttu ole.
>Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne >ovat anteeksiannetut..."
aivan, mutta sehän jatkuu miksi et sitä kirjoittanut..
sehän jatkuu juuri niin kuin uskovaiset opettavat.
... joiden synnit te pidätätte niille on pidätetty. En jatkanut, koska uskoin ajatuksen selviävän kirjoituksestani. Silloinkin julistamme jo tehtyjä Jumalan päätöksiä. Emme voi asettaa itseämme Jumalan paikalle ja väittää, että Jumala pidättää joltakin anteeksiantamuksen, kun me niin teemme. Siksi Lutherkin rajaa avainten vallan todellisiin synteihin, kuten yritin selittää. Vain ne synnit tulevat pidätetyiksi Jumalan edessä, jotka todella ovat syntiä ja sittenkin, jos ihminen ei ota vastaan anteeksiantamusta.
Tässä onkin se kohta, miksi tulee olla varovaisia. Me emme aina tiedä, onko joku asia syntiä. Raamattu jättää (esim. Paavali) vapauden esim. syömistä ja juomista koskeviin asioihin (tähän kuuluu alkoholikin). Toiselle asia voi olla syntiä (heikolle veljelle, kuten Paavali ilmaisee)ja toiselle ei. Paavali neuvoo tällaisessa tilanteessa pitämään kiinni siitä, minkä itse kokee oikeaksi. Hän myös neuvoo, että omalla vapaudella ei tule saattaa veljeä kiusaukseen ja loukata häntä.
Sitomisen perusteeksi ei edes riitä seurakunnan yhteinen kanta - seurakuntakin voi kulkea harhaan. Vain Raamattu on ainoa mittapuu.
Kirjoitit avainten vallasta. Olen jokseenkin samaa mieltä asiasta kanssasi. Puhut välillä yleisesti lestadiolaisista. Esim. el:lla ei eroteta ketään. Raamattuhan varoittaa: kavahtakaa irtileikkamista. Mutta haluaisin laittaa tähän seurakunnan ja saarnaajien asemasta Lutherin tekstiä tosi paljon lyhennettynä.
Jouluevankeliumin salainen merkitys
Ote Martti Lutherin saarnasta joulupäivänä
Evankeliumi: Luuk.2:15-20.
"Edellisessä evankeliumissa on jo selitetty, mitä tarkoittaa, kun Kristus löydetään tuollaisessa köyhyydessä, ja mitä merkitsevät hänen kapalovaatteensa ja seimensä. Hänen köyhyydestään meidän tulisi oppia, kuinka meidän tulisi löytää hänet lähimmäisissämme, kaikkein halpa-arvoisimmassa ja köyhimmässäkin, ja hänen kapalovaatteensa on Pyhä Raamattu.
...
Ilman merkitystä ei ole se, että Luukas mainitsee Marian ennen Joosefia ja lapsen hän mainitsee näiden kummankin jälkeen sanoessaan: ja he löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.
On jo edellä sanottu, että Maria tarkoittaa kristillistä seurakuntaa ja Joosef seurakunnan palvelijoita, jollaisia piispat ja kirkkoherrat olisivat, jos he saarnaisivat evankeliumia. Nyt seurakunta asetetaan seurakunnan esimiesten edelle, kuten Kristus sanoo: joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niin kuin nuorin (Luuk.22:26) Tämä on kuitenkin nyt käännetty nurinpäin, mikä ei olekaan ihme, koska he ovat hylänneet evamkeliumin ja kohottaneet sen tilalle ihmislavertelun.
Kristillinen seurakunta kätkee nyt kaikki Jumalan sanat sydämeensa, tutkiskelee ja vertailee niitä toisiinsa ja Raamattuun. Sen, joka haluaa löytää Kristuksen, täytyy ensin löytää seurakunta.Miten muuten tiedetään, missä ovat Kristus ja hänen uskonsa, ellei tiedettäisi missä ovat hänen uskovaisensa? Sen, joka tahtoo tietää jotakin Kristuksesta, ei tule luottaa itseensä eikä ryhtyä rakentamaaan järkensä avulla omaa siltaa taivaaseen, vaan hänen tulee mennä seurakuntaan ja siellä etsiä ja kysellä.
Seurakunta ei ole puuta eikä kiveä, vaan joukko Kristukseen uskovia ihmisiä. Heidän joukkoonsa Kristusta etsivän tulee mennä ja tarkkailla, kuinka he uskovat, elävät ja opettavat. Kristus on todellisuudessa heidän luonaan, sillä kristillisen seurakunnan ulkopuolella ei ole mitään totuutta, ei mitään Kristusta eikä mitään autuutta.
Tästä seuraa, että on epävarmaa ja väärää, kun paavi tai joku muu piispa vaatii, että häntä yksin on uskottava ja pidettävä jonakin mestarina, sillä he jokainen harhailevat ja osaavatkin harhailla. Heidän oppinsa olkoon seurakunnan tarkkailun alaisena, niin että seurakunta saa tutkia ja tuomita heidän opetuksensa. Tähän päätökseen tulee nojata, jotta Maria löytyisi ennen Joosefia, eli seurakunta pidettäisiin saarnaajia etevämpänä. Eihän Joosef kätke sanoja sydämeensä vaan Maria, joka myös tutkiskelee ja vertailee niitä. Samaa opettaa myös apostoli sanoessaan: profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot, mutta, jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen (1. Kor. 14:29, 30).
Mutta nyt paavista joukkoineen on tullut hirmuhallitsijoita. He ovat kääntäneet tämän kristillisen, jumalisen ja apostolisen järjestyksen ylösalaisin ja panneet käytäntöön aivan pakanallisen ja pythagoralaisen oppijärjestelmän. Siinä he voivat puhua, hullutella ja loruilla mitä ikinä haluavat, eikä kukaan saa heitä arvostella, väittää vastaan tai käskeä heitä vaikenemaan. Näin he ovat tukahduttaneet hengen, niin ettei heidän luonaan ole löydettävissä Mariaa eikä Joosefia eikä Kristusta, vaan yksinomaan rottia, hiiriä, matelijoita ja kyykäärmeitä matelee heidän myrkyllisessä opissaan ja tekopyhyydessään. ..."
Voit arvata, että tuli vanhoilliset ja paavinuskoiset yhdistettyä samaan nippuun. Kuollutta mikä kuollutta.
lohduttavasta viestistäsi
Pakana ja publikaani ovat mahdolliset saamaan armon ja kaikki olemme sitä paitsi syntiä tehneet, eli kuka sammuttaa valot jos syntiset suljetaan seurakunnan ulkopuolelle.
Tosi hyvä kirjoitus, aamen.
Kamalaa touhua on ollut vanhoillisilla!