Kysymystä koiran

Aluksi olisi hyvä tietää onko koirallasi valjaat vai kaulupanta, jos kaulupanta niin se hemmettiin.

antaa poitsun pitää pallinsa, jo pelkästään siksi että paavillakin ne on vaikkei edes tarvi. Mutta sen sijaan kannattaa odottaa toiset 1,5 vuotta.

Sanoisin että silloin sinulla on aivan toisen oloinen "retale".

Aivan et voi itse olla kuin ellunkana että kyllä se siitä, vaan hiukan pitää koko ajan antaa vihiä toivottavanlaisesta menosta.

Muutamia vinkkejä: Lähde lenkille kun koira on rauhallinen. Yllättäen. Äläkä kiihdytä sitä lähtötilanteessa turhanpäiväisesti innostaen höpisemällä.

Kun veto on päällänsä, pysähdy, anna istu-käsky ja odota 3-10 sekuntia koira istuen rauhallisena, ja jatka taas matkaa. Vaikka sata kertaa lenkin aikana, ja kerta kerran perään. Heti kun veto tuntuu hihnassa.

Jos meno on villiä ja veto päällä heti alkumatkasta, niin peru koko lenkki, palaa kotio ja odota vartti ja lähde uudelleen.

Ja kun käskytät niin tee se sellaisella äänellä että rikollisetkin uskoisi, eli poliisityyliin. Se vakuuttaa kyllä jästipäisemmänkin koissun.

Tällä en tietenkään tarkoita sellaisia tilanteita joissa voi olla joustovaraa käskyissä, enkä että pitäisi koissun kanssa lenkillä vain kommunikoida kuin se olisi rikollinen, ehei. Kaikkea muuta mutta tietyt turvallisuuden kannalta olennaiset käskyt tulee olla selkäytimessä.

Tässä nyt muutama käytännön vinkki miten huligaanista voidaan tehdä herrasmieshaukku.

...luonteen muuttamiseen tarvitaan jokin todella suuri trauma, joten sellaista et varmaan halua tehdä.

Itse teen tällä hetkellä työtä noin vuoden ikäisen ajokoiran kanssa. Meillä työskentely ei ole intensiivistä, sillä näen koiraa noin kerran kaksi viikossa ja silloin yritän työstää joitain tapoja koiralle, loppuajan se elää kuin pellossa ja tavat ovat sellaiset. Tälkläkin hetkellä itselläni on silmäkulma auki, kun koira viikonloppuna innsotu ja raateli kynsineen...

Ajokoira on kaksiajakoinen koira mielestäni. Toisaalta kun se on äärimmäisen vaikea saada työskentelemään ihmisen kanssa, niin toisaalta se on äärettömän nero, sitten kun yhteinen sävel löytyy. Itse ainakin koen suurta mielihyvää ajokkien kanssa työskentelystä, koira on sen verran viisas, että se oppii mitä tahansa, mutta toisaalta itse olet koko ajan hirveässä paineessa yrittäessäsi saada koiraa innostumaan oppimisesta.

Ajokoirahan ei innsotu leikistä ihmisen kanssa, kuten muut vietikkäät koirat, joten sen motivointi on hankalaa... Ainoastaan ruoka houkuttaa sitä ihmiseen, mutta ruoka on yhtä tyhjän kanssa silloin jos sillä on jokin mieleinen haju kirsussa... Vaikeutta lissä se,e ttä koira jaksaa, se jaksaa tuntitolkulla. Käyt sen kanssa pyöräilemässä tunnin, jotta harjoittelun voisi mielestäsi aloittaa, ei olisi enää täydessä voimassaan ja malttaisi keskittyä siihen makupalan houkutukseen, mutta luulet turhia, seuraavan tunnin yhteisen juoksentelun ja kimpoilun jälkeen se on vielä yhtä terässään kimpoilemaan kuin oli lähtiessä. Myös se, että koira on pakko pitää kiinni harjoittlu vaiheessa vaikeuttaa toimimista...

Itse teen ihan niin, että ensin juoksutan sen pyörä tai poitkuri lenkin, sitten kun palataan pihaan, laitan koiralle pitkän narun perään ja sitten aloitetaan ahrjoittelu. Kävellään ja juostaan edes takaisin pihatietä ja kehun, lässytän, ylistän riekutan, syötän teen kaikkea, silloin kun koira kulkee mukanani. Silloin kun se ottaa vainun ja suuntaa kohti pusikkoa pysähdyn täydellisesti ja odotan (narusta kiinni), en päästä sitä jäljen perään, mutta en yritä mitään turhaa houkutteluakaan. Koira haistelee ja kiskoo aikansa ja kyllä se sitten jossain vaiheessa taas vilkaisee minun suuntaan, silloin lähtee taas innostaminen ja hössötys.

Tämän vuoden ikäisen kanssa ollaan siis vasta siinä vaiheessa, että koira oppii että kontaktin pitäminen minuun on kannattavaa. Tämähän ei ole ajokoirille lainkaan niin luonnollista kuin useimmille koirille. Mutta kokemuksella joka itselleni on tullut (tämä on neljäs ajokoira jolle opetan perusjuttuja samalla tyylillä) olen huomannut, että sen kun koira oivaltaa, loppu sujuu kuin tanssien. Kun sitä kiinnostaa pitää kontaktia ihmiseen, se on erittäin oppimiskykyinen koira. mutta enennkuin se kontakti on olemassa, niin minkään opettamisen yrittäminen on turhaa.

Tällä hetkellä meidän lenkit ovat vielä sitä,e ttä koira kimpoilee ja vetää. Minä pysähdyn, koira osaa jo ottaa kontaktin melko hyvin. Naamani on raaeltu juuri siitä syystä, että se ottaa kontaktin rajuin ottein, se hyppää päälle, korkeus sillä riittää repimään kynsillään naamaa, mutta ei voi hermostua, koira on oppinut,e ttä halutessaan eteenpäin, sen pitää ottaa kontakti minuun. Olen virheenä tämän koiran kanssa yrittänyt vähentää hyppimsitä päälle sillä, että menin itse kyykkyyn, eli ettei koiran tarvinnut hypätä, että oli silmät mahdollismman lähellä minun silmiäni, mutta en suosittele kokeilemaan,s en kokoinen koira joka pääsee hyppimään päälle ja puremaan hiuksista ei ole mukava, se kaataa armotta kyykystä. Eli seison, koira hyppää minua vasten ja katsoo silmiin, sitten amtka jatkuu. Kaikki menee mukavasti, kunnes se taas jostain kauempaa haistaa,e ttä tuolla penkalla on jokin mielenkiintoinen haju ja aloittaa hirveän kimpoamisen ahjua kohden. Sitten taas minä seison, koira kiskoo aikansa ja tulee ottamaan kontaktin. Olen yrittänyt tällä koiralle kertoa, että minua seurataan lenkillä, ei kimpoilla hajulta seuraavalle. En tosin tiedä minkä verran koira siitä ymmärtää, mutta vetäminen normaalitilanteista on karsiutunut, enää vain se kun se näkee houkuttelevan keltaisen läikän penkalla laittaa nelivedon päälle.

Näin vähäisellä panostamisella mitä itse olen tehnyt, eli kerran kaksi viikossa koirien kanssa työskentelyä on tietenkin liian vähän, siksi koirat ovat huonotapaisia pitkään. Mieheni vanhemmat, joiden koirat ovat, eivät kuitenkaan panosta koirien kouluttamiseen yhtään... Eli yhtäkään appilan neljästä ajokoirasta ei ole toiveitakaan saada jäljeltä pois muuten kuin juoksemalla kiinni tai kun koirat kyllästyy, käskystä eivät taatusti tule. Mutta olemme päässeet tilanteeseen, jossa ulkoilu on suhteellisen miellyttävää (kunhan tämä nuorimmainen vielä oppii), koirat myös istuvat käskystä ja menevät maahan. Luokse ne tulevat hyvin, kun eivät ole jäljellä. Irti ei voisi yhtään pitää, sillä jäljen etsiminen on koko aikaista, mutta jos koira karkaa normaalissa tilanteeessa, eli vaikka kaupan pihassa auton ovesta, niin ne tulee pyynnöstä luokse. Mutta työtä se on vaatinut aivan perkeleesti ja työ on vielä nuorimman osalta kesken, sitä ei ottaisi pirukaan kiinni jos se pääsisi kaupan pihassa irti... Taustatietoina voinen kertoa, että kyseinen vuoden ikäinen koira ei ole oppinut vielä sisäsiistiksi, eikä tunnista omaa nimeään, sen verran pellossa antaa ihmiset joiden kanssa asuvat, koirien elää. Koiria kohdellaan kuin kuninkaita, ne nukkuvat yöt sisällä sängyssä, niillä on valtavat tarhat kaikkien luksuksineen, mutta ei opetusta minkään vertaa...

että sillä suvunjatkamisen kapineiden harakoille heittämisessä ei ole mitään järkeä; vain todella harvoissa tapauksissa on vaikutusta luonteelle, joskus aiheuttaa masennusta sekä luonteen ei toivotunlaista muutosta. En todellakaan suosittele,vetäminen tuskin johtuu koiran liian korkeasta testosteronitasosta vaan heikosta koulutuksesta. Älä rankaise koiraa omista virheistäsi.

pystyykö koiraa ns opettamaan rauhalliseksi että onko moinen mahdollista mm makupaloja tarjoamalla On mahdollista 2-3v kovalla työllä miten on jos koiralta heittäs nuo suvunjatkamis kapineet harakoille niin millainen vaikutus moisella olisi? Ei hyötyä. onko koira vielä pentuhuima koska ikäähän on tosiaan tuo 1.5 On jo aikuinen. Jos haluat että koirasi käyttäytyy hyvin niin ota yhteyttä http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=5658 Minä sain avun saksanseisojalleni.