Tanssinopetuksessa viennillä on kiistämätön merkityksensä. Yksi tärkeimpiä vientielementtejä on miehen vartalon painon siirto. Raamin ja vientipisteiden kautta vain välitetään naiselle painonsiirrot. Oikeaoppinen ja oikea-aikainen vartalonpainon siirtäminen edellyttää kaikissa olosuhteissa vähintään minimimäärän tilaa varsinkin syliotetansseissa. Painonsiirto on yksi kursseilla opetettavista vientielementeistä.
Tanssinopetuksessa on paljon kilpatanssipuolelta periytyvää, myös vientiopetuksessa. Tällä tavalla ku nvientiä opetetaan, se opitaan ko. TANSSIN kannalta ajateltuna ja optimaalisena tapana välittää vienti-impulsseja. Lavalla ja ruuhkassa tällainen vientitapa yksistään ei aina toimi sillä kun pitäisi liikkua vartalolla johonkin suuntaan ja tilaa ei ole, tapahtuu monesti että mies liikuttaakin vain jalkojaan. Naiselle tämä liike ei välity jos vartalon painonsiirtoa ei tunnu eikä hän voi tietää mihin suuntaan tai millä rytmityksellä mies on liikkumassa.
Sen takia lavoilla on monille kehittynyt ruuhkissa tanssiessa "selviytymiskeinoja" eli maneerimaisia tapoja viestittää mitä ollaan tekemässä. On erilaisia kiemurteluja, vääntämisiä ja kääntämisiä... jopa pelkkää käsillä vientiä tapahtuu paljon, joka tapauksessa hyvin omintakeisia juttuja joista toiset voivat olla toimiviakin, toiset taas eivät. Miehellä viejänä on jo omankin tasapainonsa kanssa selviytymistä ruuhkassa ja tilan etsimisessä, saati vielä viennin selkeänä pitämisessä. Lavalla tanssiessa joutuu käytännössä tinkimään hyvästä ja optimaalisesta tavasta tanssia jotakin tiettyä tanssilajia, -kehittyy maneereja. Lavalla ei voi ajatella pelkästää lajikohtaista tanssimista ja lajikohtaista vientiä.
Olisiko aika uudistaa lavatanssiopetuksessa myös vientiopetusta enemmän olosuhteisiin sopivaksi? Pelkkä liikkeratojen pienentäminen ja käytetttävän tilan pienentäminen ei minusta riitä vastaukseksi. Jos otetaan esim. tango tai foksi niin kunnollista vientiö ei voi olla ilman vartalovientiä ja selkeästi havaittavia painonsiirtoja. Kun tilaa ei ole tai kun joudutaan improvisoimaan sekunnin murto-osassa niin läheskään aina ei ole mahdollista viedä niin hyvin kuin haluaisi.
Tämä on vain tällaista pohdintaa...
Tanssinopetuksessa on paljon kilpatanssipuolelta periytyvää, myös vientiopetuksessa. Tällä tavalla ku nvientiä opetetaan, se opitaan ko. TANSSIN kannalta ajateltuna ja optimaalisena tapana välittää vienti-impulsseja. Lavalla ja ruuhkassa tällainen vientitapa yksistään ei aina toimi sillä kun pitäisi liikkua vartalolla johonkin suuntaan ja tilaa ei ole, tapahtuu monesti että mies liikuttaakin vain jalkojaan. Naiselle tämä liike ei välity jos vartalon painonsiirtoa ei tunnu eikä hän voi tietää mihin suuntaan tai millä rytmityksellä mies on liikkumassa.
Sen takia lavoilla on monille kehittynyt ruuhkissa tanssiessa "selviytymiskeinoja" eli maneerimaisia tapoja viestittää mitä ollaan tekemässä. On erilaisia kiemurteluja, vääntämisiä ja kääntämisiä... jopa pelkkää käsillä vientiä tapahtuu paljon, joka tapauksessa hyvin omintakeisia juttuja joista toiset voivat olla toimiviakin, toiset taas eivät. Miehellä viejänä on jo omankin tasapainonsa kanssa selviytymistä ruuhkassa ja tilan etsimisessä, saati vielä viennin selkeänä pitämisessä. Lavalla tanssiessa joutuu käytännössä tinkimään hyvästä ja optimaalisesta tavasta tanssia jotakin tiettyä tanssilajia, -kehittyy maneereja. Lavalla ei voi ajatella pelkästää lajikohtaista tanssimista ja lajikohtaista vientiä.
Olisiko aika uudistaa lavatanssiopetuksessa myös vientiopetusta enemmän olosuhteisiin sopivaksi? Pelkkä liikkeratojen pienentäminen ja käytetttävän tilan pienentäminen ei minusta riitä vastaukseksi. Jos otetaan esim. tango tai foksi niin kunnollista vientiö ei voi olla ilman vartalovientiä ja selkeästi havaittavia painonsiirtoja. Kun tilaa ei ole tai kun joudutaan improvisoimaan sekunnin murto-osassa niin läheskään aina ei ole mahdollista viedä niin hyvin kuin haluaisi.
Tämä on vain tällaista pohdintaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Missään tanssissa ei taida tarvita mitään erityis suuria liikkeitä tai askelia. Kyse on ymmärtääkseni juuri siitä miten keholla ja viennillä liikepituudet ja ym viestit välityisi.
Opetuksessa ja harjoittelussa syntynee "käsityksiä oikeasta tanssimisesta" kun opettaja niin sanoo ja näyttää, kulloisissakin olosuhteissa.
Cha cha on hyvä esimerkki lavoilla kun parit ovat oppineet saamaan jotenkin rytmistä kiinni määrätyllä askelluksella on heidän käyttämänsä tila jopa 1-9 kertainen tarpeeseen tai käytettävissä olevaan tilaan nähden.
Syntyy paljon vammoja ym kun yritetään osata ja matkia opittua. On hienoa kuin on yritystä ja intoa. Tuo viestintä kaikissa tanseissa tulisi opettaa tietty viejille mutta seuraajille myös ettei heidän tarvitse tehdä kaikkea juuri samoin kun se tehtiin tyhjässä tilassa.
Se on oikeasti mielyttävä tunne kun daami on viennissä kuuntelija ja seuraa vientiä keholla. Mm: tango ei tarvitse paljoa tilaa koska pienin vienti liikkein saa tangon aikaiseksi joka on paljon enemmän kuin se juokseva pitkäaskeltango.
Olen ollut kilpavalmennuksessa ja lavakursseilla. Niiden viennin ja seuraamisen periaatteissa on aivan selvä periaatteellinen ero. Kilpatanssi perustuu suurelta osin ennalta harjoitellun koreokrafian tanssimiseen ja vain törmäystilanteissa tanssiminen poikkeaa koreokrafian mukaisesta suunnasta. Voi sitä koreokrafiaa soveltaakin, mutta silloin saattaa tanssitilan hyväksikäyttö muuttua niin paljon että se vaikuttaa arvosteluun alentavasti.
Lavatanssin ohjauksessa ensisjainen peruste tanssille on viennit ja seuraamiset tilanteen mukaan. Tanssitilan käytöllä lavatanssissa ei ole mitään merkitystä ja usein tanssitilasta käytetäänkin etenevissä tansseissa ulkokehää ja paikallaan tanssittavat tanssitaan keskilattialla ja muissa sopivissa tiloissa.
Lavakursseilla opetetaan yleisesti myös tungostanssivientiä mikä perustuu turhien törmäilyjen estämiseen. Vastaavaa tungostekniikkaa en ole koskaan opetellut kilpavalmennuksessa, mutta koreokrafian suuntien muuttamista ja väistämistä opetellaan, mutta se on kuitenkin eri luonteista kun lavatanssin vapaa vienti ja seuraaminen tungoksessa.
Aivan niin, eli taitotason ja kyvyn synnyttää tanssia onkin kiinni ihmisistä ja tilasta.
On aivan turhaa puhua kilpa ja lava tanseista vastakkaisina. Ne vain ovat samaa asiaa mutta eri olosuhteissa.
Siis molemmissa voi ja saa olla innostusta edetä taidoissa sekä tanssissa olosuhteiden ja "tuomarointi" /sääntöjen puitteissa.
Hiihdetäänhän hiihtoakin samoilla laduilla niin kilpaa kuin muutoinkin ja tyyli/tekniikkaa hiotaan molemmissa sekä vielä voidellaan.
Kilpa- ja lavatanssimisessa on kyllä muitakin perustavammanlaatuisia eroja kuin pelkästä tilankäytöstä johtuvat:
- kilpatansseissa koreografiat askelluksineen ja vientivaihtoehtoineen ovat tarkasti määritellyt: C-tasolla jonkin liikkeen X suoritus tietyssä käsiotteessa ei ole sallittua, kun B-tasolla se on jne. Kilpatansseissa myös tanssitaan vain ko. tanssiin kansainvälisissä säännöissä määriteltyjä kuvioita. Lavatanssimisessa on sallittua lainata kuvioita muista tansseista (vaikkapa rumbaan salsasta) tai soveltaa "lennosta" vaikkapa erikoista vientiä näihin kuvioihin
- kilpatansseissa naisen on otettava askeleet pääsääntöisesti YHTÄ AIKAA miehen kanssa. Tästä seuraa se, että tanssitaan ennalta harjoiteltuja kuvioita, eikä viennillä ole samaa merkitystä kuin lavatansseissa. Lavatansseissa taas nainen ottaa askeleet pääsääntöisesti MIEHEN JÄLKEEN, jolloin viennin laatu ja selkeys on yksi arvostelukohde
Siis jo useissa kohden edellä sanottiin/todettiin että, on muita eroja lava ja kilpa tanssissa kuin tilan käyttö.
Niin myös on. Mutta ne eivät oleva vastakkain aseteltavia koska on kyse edelleen molemmissa tanssista!