kävin lukion ja olin ihan hukassa. hain sosiaalityötä helsinkiin, en päässyt, pisteestä vaille. yhä ala kiinnostaa, mutta tänäkään keväänä en laittanut hakupapereita menemään. en vain laittanut.
syksyllä sain paikan opistosta. vietin välivuoden urheillen, ajattelin liikunnan olevan minun juttuni.
ajautuen hain ja pääsin liikunnanohjaajaksi amk:hon, jossa nyt olen ekaa vuotta opiskelees. liikunta voi olla minun juttuni, mutta ei ohjaaminen tai opettaminen. haluan tehdä, en olla ihmisten kanssa. ehkä vanhempana olen kypsempi ja kykenisinkin alan tehtäviin, mutta nyt haluan itsekkäästi keskittyä itseeni, en hymyillen "nyt jumpataan ja nostetaan ryhmähenkeä!".
edessä siis kolmas välivuosi. ehkä menen ulkomaille töihin. menen vain. olen umpikujassa, juuri niin kuin lukion jälkeenkin. ehkä joku päivä haen uudestaan sosiaalityötä. minua kiinnostaa ihmisyksilöt, mutta ei ryhmän pedagogiikka.
mikäs siinä. pelkään vain ajelehtivani liikaa. olen toki oppinut PALJON näiden kahden välivuoden aikana, mutta en halua olla 30v ja toimia siivojan tehtävissä. kun minusta piti tulla jotain.
kauhean ajautuvaista (lue: flegmaattista, kunnianhimoista, unelmoivaa) sorttia tämä minä.
syksyllä sain paikan opistosta. vietin välivuoden urheillen, ajattelin liikunnan olevan minun juttuni.
ajautuen hain ja pääsin liikunnanohjaajaksi amk:hon, jossa nyt olen ekaa vuotta opiskelees. liikunta voi olla minun juttuni, mutta ei ohjaaminen tai opettaminen. haluan tehdä, en olla ihmisten kanssa. ehkä vanhempana olen kypsempi ja kykenisinkin alan tehtäviin, mutta nyt haluan itsekkäästi keskittyä itseeni, en hymyillen "nyt jumpataan ja nostetaan ryhmähenkeä!".
edessä siis kolmas välivuosi. ehkä menen ulkomaille töihin. menen vain. olen umpikujassa, juuri niin kuin lukion jälkeenkin. ehkä joku päivä haen uudestaan sosiaalityötä. minua kiinnostaa ihmisyksilöt, mutta ei ryhmän pedagogiikka.
mikäs siinä. pelkään vain ajelehtivani liikaa. olen toki oppinut PALJON näiden kahden välivuoden aikana, mutta en halua olla 30v ja toimia siivojan tehtävissä. kun minusta piti tulla jotain.
kauhean ajautuvaista (lue: flegmaattista, kunnianhimoista, unelmoivaa) sorttia tämä minä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
psykologiaa? Siis lähinnä psykologin ammattia? Siinähän sä pääsisit keskittymään yksilöihin. Ja pureutumaan oikein kunnolla. Ja jos se tuntuu hirveän kovalta tavoitteelta niin voithan viettää tämän kolmannen välivuoden vaikka kansanopistossa yliopiston psykologiaan suuntautuvalla linjalla (avoimen yliopiston kursseja). Tietääkseni kun käyt kansanopiston kautta, saat Kelalta tukea, ei tule niin kalliiksi.
Mulla itsellänikin tavoitteet aika korkealla, meinasin ensi vuonna hakea kuvataidetta (AMK) tai kuvataidekasvatusta, eli kuvataideopettajaksi yliopistoon... Mutta ajattelin että jos jonkin kansanopiston tarjonnasta olis hyötyä ja vietän luultavasti tulevan lukuvuoden siellä.
Ei taida psykologia sopia op:lle, kun hän kirjoitti: " haluan tehdä, en olla ihmisten kanssa."