Voiko mistään suurennuslaseista tai mistä vain silmälaseista rakentaa semmosta höskää jolla pääsee lähemmäs vaikkapa kuuta ja lintuja kun telejatke maksaa aivan helvetisti?
Lähemmäs kaukaisia kohteita?
sdoksdkdo
504250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Googleta hakusanalla digiscoping. Ei ole aivan sama asia, mutta luultavasti halvin tapa saada ulottuvuutta lisää, etenkin jos löytyy jo kiikarit tai vastaava. Itse rakentamalla tuskin saa kovin kummoista aikaan, optiikan kasaaminen vaatii kuitenkin sen verran tietotaitoa ja tarkkuutta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Digiscoping
Telejatkeet uutena pari-kolmesataa, käytettyjä saa reilusti halvemmalla. Telejatke vaatii aina laadukkaan objektiivin. Sitä ei kannata mihinkään parin sadan suttuun laittaa kiinni. Itserakentamalla saat melko varmasti jotain webbikameralaatua, paitsi jos olet alan insinööri, mutta siinä tapauksessa tulosi riittää minkä tahansa optiikan ostoon.
Kiikarinkin läpi voi ottaa kuvia. Laatu riippuu sitten kameran ja kiikarin "yhteensopivuudesta", sekä uhdistelmän tukevasta tuennasta.
Toimii kohtuullisesti pokkarilla. Järjestelmillä tuppaa tulemaan "pyöreitä" kuvia. Kuva-ala ei täyty.
"... lähemmäs vaikkapa kuuta ja lintuja kun telejatke maksaa aivan helvetisti?"
Kuuta pääse lähemmäksi liittymällä Ursaan, mutta pikkulintuja ei pääse koskaan tarpeeksi lähelle.
Lintujen katselijalle on Sigman 70-300 hyvä ja edullinen ratkaisu. Sen hinta on selvästi pienempi kuin laadukkaan linssin ja telejatkeen.
Jos 300 mm ei riitä, niin halvin kohtuullisesti toimiva ratkaisu on kiinteä tele. Ostin äskettäin ensimmäisen kiinteän käsitarkenteisen linssin ( http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/olympusom1n2/shared/zuiko/htmls/600mm.htm ). Tällä linssillä Olyssa kuvakulma vastaa ojennetun käden peukalon kokoa - ainakin lyhyen käden ja ison peukalon, mutta ei sillä voi kuvata sadan metrin päästä pikkulintua.
Jos kiinteäkään ei riitä ja kuvan laatua voi vielä heikentää, kannattaa ostaa peilitele. http://photo.net/learn/optics/mirrors/ Peilitelet ovat tosi edullisia, sillä uuden lelun saa satasella http://www.cyberphoto.fi/index_fi.php?/info_fi.php?article=500/8spegel, mutta käytetyt ovat yleensä huutonetissä hieman kalliimpia. Jos kuvasta ei tulisikaan loistavaa, se voi olla hauska. Näihin on myös rakennettu pelin henkeen sopivia telejatkeita, jotka muutamalla kympillä kasvattavat polttovälin kolminkertaiseksi ja f18 syvyysterävyys ei ihan heti lopu.
Varsinainen ongelma on kuitenkin ratkaisematta. Jos 100 metrin päästä haluaa kuvata 10 cm korkean linnun siten, että sen korkeus vastaa puolta kennon kokoa tarvitaan - ainakin päässä laskien - polttoväliksi 100 000 mm. Helpommalla pääset kun tuot takapihalle pikkulinnulle sopivan raadon :-)
... eikös 100 000 mm ole 100 metriä? No, mikäpä siinä kuvatessa, kun se sadan metrin päässä oleva pikkulintu on siinä objektiivin nokalla!
Minun mielestä ihan "vaatimaton" 12000 millin putki riittää puolelle kinokennolle (12mm), jos kohteen korkeudesta puhutaan, eli kamera on vaakasuorassa.
""vaatimaton" 12000 millin putki riittää".
12 metrinen putki kyllä riittää.
Kuten kirjoitin "jos laskin oikein". Kuvaan tulevan linnun koko saadaan kun etäisyys kerrotaan kennon halkaisijalla ja jaetaan polttovälillä. 100 metriä kertaa 2 cm jaettuna 100 000 mm antaa vastaukseksi 2 cm laskimella (jos näppäilin oikein), joten kyse olikin todellisesta pikkulinnusta.
Edelleen vastuu on lukijalla. Jos laskin oikein tämän 100 metrin päässä olevan tipun kuvaamiseen tarvitaan halkaisijaltaan yli metrin linssi. 10 metriä pitkänä sitä tuskin nähdään ihan joka pojan kameralaukussa. Suosittelen jalkazoomia.
Eikö tuolla kuussatasella kiinteällä ole hieman vaikeata löytää itse kuvauskohde, kun tuo kuvakulma menee hieman pieneksi etenkin meidän olympuksen nokalla?
Näet kyllä kohteen silmin, mutta miten saat kameran osoittamaan tuohon kohteeseen nopeasti?
Mulla on 300mm kiinteä putki. Tuommonen peilitelehän kuulostaa kiinnostavalta. Taitaa olla kuitenkin niin, että saan parempia kuvia ostamalla 2x telejatkeen eli sitten on jotain 600mm f7 kuin tuommosella 500mm peilitelellä? Mutta halpoja näyttäisi olevan.
Tuota digiscopinkia olen jo vähäsen harrastanut kytkemällä pokkarin ok kiikariin ja sillä pääsee kyllä selkeästi lähemmäs kuin tuolla 300mm järkkärillä mutta kuvanlaatu on selkeästi huonompi, kun katsoo samalla etäisyydellä eli ei hyvä. Järkkärin kun saisi tuohon kiikariin jotenkin kiinni niin laatu varmaankin paranisi mutta parin testikuvan perusteella laatu on yhä huonompaa kuin 300mm. Tai sitten on osannut liittää sitä oikein tai oikealla objektiivilla.
Erityisesti minua kiinnostaisi kuun (kraatereiden) kuvaus mutta nämä on tietenkin ihan vääriä välineitä siihen kun pitäisi olla kaukoputki ja hyvä jalusta sille. Mutta lukiolaisella ei ole rahaa. Otappa testikuva tuolla 600mm tankilla kuusta jos jaksat, kiinnostaisi nähdä mitä sillä näkee. Paitsi että nyt on melkein täysikuu ja kraaterit ei siksi näy hyvin.
Tähden löytyminen kaukoputken päähän on todellista osaamista vaativaa hommaa. Yleensä pääputken mukana sen suuntainen apuputki, jonka avulla päästään tarpeeksi lähelle.
Taivaalla oikean paikan etsiminen perustuu tutun kohteen löytämiseen ja siitä suunnistetaan toiseen tähtikuviin tienviittoina käytettyjen tahtien avulla. Oikein oikein muistan tätä sanotaan tähtihyppelyksi.
Minulla on ollut tämä supertele varsin lyhyen aikaa, mutta olen etsinyt kohteen aivan samalla periaatteella. Esimerkiksi Pyynikin tornilla voisi katsoa Kekkosentietä myöten sopivan niemen kohdalle ja siitä pohjoiseen järvelle niin tulee Siilinkarille :-)
"Eikö tuolla kuussatasella kiinteällä ole hieman vaikeata löytää itse kuvauskohde,"
Lyhyesti: On. Vielä vaikeampaa on yrittää kuvaa käsikavalta, sillä objektiivin tarkennus on varsin haasteellinen.
Tarkoitus on kesällä sillä kuvata jotain tiettyä paikkaa (esimerkiksi pääskyn pesää 11 metrin päästä) ja tarkennus suunnilleen oikein tapahtuu nestekidenäytön avulla ja hienosäätö kannettavan näytöltä. En kuvittele, että pystyisin kuvamaan tällä lentävää lintua. Tämä on hankittu pikemmin leikkiin kuin vakavaan kuvaamiseen.
Kun tulee sopiva tilaisuus otan kuvan ja laitan näytille.
Tähtikuvaukseen on paikallinen tähtiseura oikea osoite. Onneksi kaikkea ei tarvitse ostaa.
Jälleen kerran.
Asialliset järkeen käyvät viestisi, kun ovat minulle tämän palstan parasta antia.
Tarkoituksenani ei toki ole väheksyä muitakaan hienoja kirjoittajia kuten y.jurria, Earl:ia ja muutamaa muutakin sekä no varauksella "canonisti minäkin" kaveria, sillä itsekin pidän valovoimaisista kiinteistä lyhyistä teleistä, mutta näiden pitkien teleobjektiivejen kanssa tuo "kiinteys" tuo ainakin minulle myös ongelman, joka on tuo kohteen löytäminen.
Netissä saa harvoin ystävällistä palautetta, mutta tällaisessa ketjussa, jossa oli muuttanut pituusyksiköt väärin, oli suorastaan noloa saada kehuja. Hyvältä se kuitenkin tuntui ja kiitos kiittämisestä.
Lintuja kuvataan satojen metrien päästä, mutta todellisuus on useimmiten vain muutama metri.
Ainut toimiva "laiskanmiehen" menetelmä on digiscooping. Sillä saa kuvia "parkkipaikalta asti".
Kaukoputken hinta on kuitenkin kohtuullisen teleen luokkaa, eikä laatu ole sama kuin varsinaisella teleobjektiivilla.
http://www.digiscoping.fi/
Ps. Minittu Sigman 70-300 4-5,6 vaatii hyviä hiipimistaitoja tai piilokojun ja syötin. Pikkulintua pitää kuvata 2 metrin päästä.
Perinteinen kaava laskea kaukoputken erotuskyky on jakaa 11 objektiivin halkaisijalla (yksikkönä cm). Tulokseksi tulee kaarisekuntia. Koska pienillä kulmilla cos(x)=x, niin (jos laskin oikein) 10 cm harrastelijakaukoputkella voi saada 100 metrin päästä 10 cm linnusta 226 pikselin korkuisen kuvan, jossa on joka rivillä todellista informaatiota. Digiscopingilla tätä kuvaa kasvatetaan ja laatua heikennetään. Tämä on muuten sama määrä, minkä Zuiko 600 pystyisi välittämään. Kenno ei pysty lähellekään samaa, vaan linnusta tulisi päässälaskien noin 100 pikseliä korkea (Uskon muuten, että kameroiden harrastelijaobjektiivit ovat optisesti paljon parempia kuin harrastelija kaukoputket).
Eli sama lyhyemmin: kun Zuikon lyhin tarkennusetäisyys on 11 m , on se jo turhan pitkä pikkulinnun kuvaamiseen. Nettiin sopiva 600x450 kuva, jossa olisi pelkkää lintua syntyisi teoriassa noin 25 metrin päästä (mutta hyvään kuvaan tarvittaisiin paljon parempi linssi). Onneksi päätin kuvata hirviä ja traktoreita.
Oli digiscooppaus ainut keno saada kunnollisia digikuvia linnuista. Jopa tunnetut luontokuvaajat "pasunoivat" asian puolesta. Alkuaa ei ollut edes sovitteita, vaain valittiin kamera, joka sopi okulaariin ja pidettiin siinä kiinni käsin.
Valitettavasti tuolla suomalaisella sivustolla ei enää ole aiempaa vertailua digiscoopin ja Canon EF 2,8/400 mm välillä, eikä muitakaan kuvia.
Hieman kuitenkin esimerkkiä. Itse voi etsiä lisää.
http://www.digiscopediary.co.uk/pictures.html
http://personal.inet.fi/luonto/antti_partanen/Digiscoping-kuvia/index.html
"Alkuaa ei ollut edes sovitteita, vaain valittiin kamera, joka sopi okulaariin ja pidettiin siinä kiinni käsin."
Digipokkarit tarkentavat hyvin lähelle, joten ne ovat hyvin sopivia tällaiseen kuvaamiseen. Harrastuksessa on hienoa, kun saa hyviä kuvia alkeellisilla välineillä luontoa kunnioittaen. Uskon, että näiden kaltainen lintukuva sai mielen pitkäksi aikaan paremmaksi kuin kesyn pöllön tai puolikesyn karhun kuvaaminen haaskalta loistovehkeillä.
Ammattilaisten on pakko panostaa työtuottavuuteen leikin kustannuksella. Onneksi leipä tulee muualta kuin valokuvauksesta :-)
Kerran se hinta vain kirpaisee.
Muistan 30 vuotta sitten, kun entinen opettajani halusi kuvata lintuja ja ajatteli hankkia teleen. Hän kysyi, kuinka kaukaa pikkiluntukuvani oli otettu. Näytin 400 millistä ja hän totesi, että homma on täysin toivoton, sillä tarvittava kuvausetäisyys oli alle 4 metriä. Objektiivinikin tarkentui vain neljään metriin.
Digin pieni kenno auttaa kuitenkin sen, että 4 metristä tulee 6 metriä.
Ja jos kuvaa vaikkapa nykyaikaisella noin 20mpix rungolla, on reilusti varaa cropata.
Kunhan se lintu tarkentuu oikein, voi ne turhat ryönät kuvan runoilta heittää helvettiin.
Arvaapas huviksesi paljonko 20 MP kestää cropata?
Ryömintävaraa kyllä riittää.
Ja se riittää mulle varsin mainiosti.
75% pikseleistä, ennen kuin siitä olisi teleen korvaajaksi edes vähäisessä määrin. Jäljelle jäävä määrä olisi silloin 5 MP, joka ei riitä mihinkään nettiä kummempaan.
> Pitäisi cropata 75% pikseleistä, ennen kuin siitä olisi teleen korvaajaksi edes vähäisessä määrin. Jäljelle jäävä määrä olisi silloin 5 MP, joka ei riitä mihinkään nettiä kummempaan.
...sinulla. Minulla on tuo 22":n teräväpiirtonäyttö reilut 2 MPi:ä ja sillä kun kuvia katsoo niin ihan teräviltä näyttävät.
Kyllähän 6Mpixelin kameralla otetuista kuvista saa mainioita 40*60cm vedoksia.
en tiedä sitten onko se nettikäyttöä kummempaa...
Tosiasiassa tietokoneen näyttö on paljon paljon armottomampi kuin vedos. Näytöllä kohisevan näköisestä kuvasta tulee yleensä kelpo printti.
Kyllä tuo 400mm mulle piisaa, jos ei riitä niin laitan 1.4x tai 2x:n väliin.
Ei tarvitse valotusajasta tinkiä pätkääkään, kun rungossa on varaa nostaa herkkyyttä ilman valtavaa kohinamäärää.
Jos polttoväli on pitkä, niin jakamalla sivun pituus n:llä kasvaa polttoväli n-kertaiseksi (eli 300 mm millin 4000x6000 tulee croppaamalla 420 mm 2857x4285 joka vastaa 1,4x telejatketta tai 2000x3000 pisteen 600 mm (2x telejatke). Kymppikuvaan riittää 1000x1500 pistettä, joka vastaisi 1200 mm linssiä eli 4x telejatketta). Toki hyvä linssi tekee homman paremmin, mutta 4x telejatkeen jälkeen kuva voi olla pimeä (4x telejatke tekee halpislinssin f5,8:sta f:23 linssin.) Minusta kuvat kestävät hyvin croppaamista.
Jos halutaan 200 millisestä otetusta 20 MP:n kuvasta "400 millinen" jää jälelle vain 5 MP. Tietysti se näyttää vielä joltain näytöllä, mutta mitään muuta virkaa sillä ei ole.
Sitäpaitsi harvalla on vielä käytössään 20 Megapikselin kameraa.
Mutta jos onkin vain kymmenen MP:n lelu jää jäljelle vain 2,5 MP!
Croppi on vain hätävara ja ennenkaikkea epäonnistuneen rajauksen korjausmenetelmä.
Ei muuta. Turha tulla minulle asiasta toitottamaan.
"Jos halutaan 200 millisestä otetusta 20 MP:n kuvasta "400 millinen" jää jälelle vain 5 MP. Tietysti se näyttää vielä joltain näytöllä, mutta mitään muuta virkaa sillä ei ole."
Aikanaan ihastuin Olympuksen Uziin, jossa oli 2 Mpikselin kenno aikana jolloin 5 Mpikselin kenno oli kova sana (oli mulla sellainenkin E-20). Jos tietää mitä kuvaa, on 2 Mpikseliä moneen tarpeeksi. Mestarit luonnossa kirjassa vuodelta 2001 (muistaakseni) Lauri Sippu ennustaa luontokuvauksen siirtyvän digiaikaan. Hänen mukaan 1,5 Mpikselin kamera + hyvät linssit riittävät pitkälle ammattikäyttöön. Harva kuolevainen on Sipun kaltainen velho kuvankäsittelyssä, mutta 5 Mpikselin kuva on tarpeeksi iso tavalliselle Taaville.
"Croppi on vain hätävara ja ennenkaikkea epäonnistuneen rajauksen korjausmenetelmä."
Varmaan asia näyttää siltä keskustelupalstalla. Usein kuvaan ruuasta riiteleviä lokkeja ja tiiroja (luontotuntemukseni on ala-arvoinen ja sekoitan em. linnut). Kun zoomi on tapissa eikä linnut täytä koko kuva-alaa, valittavana on iso sininen taivas ja pienet linnut tai uudelleen rajaaminen. Toinen tapaus, jossa joutuu usein rajaamaan on makrokuvat, joissa terävä asian lisäksi on turhaa tilaa. Muuten monet järkkärit eivät näytä 100 % tulevasta kuvasta ja siksi laidoilla voi olla ongelmia.
"Turha tulla minulle asiasta toitottamaan."
Tiedän, että en saa sinua uskomaan "kun et vaan osaa" viestiäni, mutta jos tätä lukee joku valokuvauksesta kiinnostunut nuori, hän saattaa luulla, että croppaaminen on jotenkin kiellettyä tai huonoa. Joskus olen lähettänyt pystykuvan, mutta lehti on leikannut siitä vaakakuvan. Joskus olen cropannut, jotta kuvassa ei näkyisi jotain "salaista" tai "sopimatonta". Olympuksen ominaisuus on 1,5 astetta vino horosontti, jonka korjaan automaattisesti ja croppaan kuvan valkoiset pois... Minä joudun usein turvaamaan tietokoneella rajaamiseen ja luulen, että täällä on muitakin, jotka yrittävät sommitella ja jättävät varmuuden vuoksi pikkuisen croppausvaraa.
On se hyvä että sinä osaat ja tiedät.
kahdeksan megaa riittää vallan mainiosti suuriinkiin 50*75 vedoksiin.
Ihan paskapuhetta väittää että tämän kokoisiin vedoksiin tarvitaan enemmän megoja.
Yli hilseen.
Mihin croppia tarvitaan?
Kerroit sen juuri, mutta turhaan, sillä asiahan on päivän selvä!
Nyt onkin vain kyse siitä, että croppi EI ole mikään teleen korvike, eikä se näytä menevän kenenkään paksuun kalloon.
"Olympuksen ominaisuus on 1,5 astetta vino horosontti,"
Onko Olympus todella niin huono, vai onko vika kuvaajan silmässä?
Laita kamera "lääkäriin".
Vesivaaka ja ruudutettu tähyslasi voisi auttaa.
Onhan noita keinohorisonttejakin.
Jokainen kuvan kierto heikentää kuvanlaatua.
Mitä vähemmän pikseleitä, sitä enemmän kierto näkyy.
Onneksi sentään yksi ihminen maailmassa on täydellinen valokuvaaja. Kuvien käsittelykin tulee helpoksi ja halvaksi kun niitä ei tarvitse muokata jälkikäteen.
> Jos halutaan 200 millisestä otetusta 20 MP:n kuvasta "400 millinen" jää jälelle vain 5 MP. Tietysti se näyttää vielä joltain näytöllä, mutta mitään muuta virkaa sillä ei ole.
...silloin kun käytät sellaisia suttulaseja, joilla ei saisi edes yhtä tähteä esim. PhotoZonen testeissä, niin kai tuota huippupiirtoa pitää sitten nostaa kennon pikselimäärän kasvattamisen ohella.
..kun et tajua että ainoa joka on telen korvaamisesta jotain maininnut olet sinä.
Itse käytän teleä ja croppaan silti turhat roippeet pois reunoilta.
Itsellä myös sama ongelma, mutta onko vika kameran vai kuvaajan?
E-510 itsellä käytössä ja kuvat vinossa 1.43-1.47 astetta noin kokeilujen perusteella, mutta tuo kuvan vinous kameran perusteella kuullostaa hieman liioitetulta. Ennemmin uskoisin kuitenkin vian löytyvän minusta.
"kuvat vinossa... Ennemmin uskoisin kuitenkin vian löytyvän minusta."
Kamera ottaa kuvat vinossa on samanlainen huomautus, kuinka akka teki niin huonon solmun säkkiin, että aukesi seitsemän kertaa matkalla myllyyn. Tämä on leikkimielinen kameran syyttäminen on ihan yleistä. Esimerkiksi "Omissa rungoissani on lisäksi usein sellainen vika, että ne laittavat horisontin vinoon." kirjoitti Markku Saiha Täyttä RAWia -kirjassaan.
Valokuvauksen kolmessa vaiheessa - Kamera ottaa kuvia, sinä saat kuvia ja sinä otat kuvia - näkyy selvästi millaiseksi valokuvaus mielletään. Minusta hienoin vaihe on muuten ensimmäinen, jolloin lapsi on saanut kameran ja ihailee kuinka hyviä kuvia uusi kamera otti (toki toinenkin, jolloin uudella kameralla saa vielä parempia, on hieno vaihe). Näissä on oleellista se, että itse ei ole vastuussa kuvissa olevista virheistä.
Kameroissa on jänniä rakenteellisia virheitä. Minulla oli aikanaan pokkari, jonka kuviin tuli peukalo (väärä kuvausasento), toisen kameran ongelma oli kuviin tuleva päivämäärä (lue manuaali), kolmannen ... Olennaista on etsiä virhe muista.
Valokuvaukseen kuuluu myös rahastaminen ja mainostaminen. Meitä hymyilyttää se, että 50-luvulla myytiin linssejä, jotka olivat suunniteltu värivalokuvaukseen, mutta ostamme oman merkkiakkuja (myös AAA-paristoakkuja) vaikka kilpailevia tuotteita saa paljon edullisemmin (minulla on 4 Olympuksen omaa ja 2 muiden valmistajien akkua). Tätä oman merkin näkymistä käytetään härskisti hyväksi ja se toimii, vaikka tietäisi hömpöttämisen (Olen saanut maahantuojalta Olympus E-system merkillä varustetun Lenspenin! Kuvaan usein Olympus paita päällä, vaikka minulle ei makseta mainostamisesta ...) Ei ole sattuma, että Olympuksen, Nikonin, Canonin... nimet näkyy kaulanauhoissa ja rungoissa.
Olen harkinnut täyskennoisen ostamista, sillä isokennoinen kamera ottaa paljon parempia kuvia kuin pienikennoinen. Erityisen selväksi ero pikkukennoisiin tulee, kun käyttää varmasti kallista isoa putkea ja akkukahvaa :-)
Ihan olemattomista asioista. Eikä kukaan ymmärrä kuitenkaan yhtikäs mitään.
..että suurin osa ihmisistä ei tajua asiosita yhtään mitään, oltiin missä tahansa populaatiossa.
Pitää vaan etsiä ne fiksut sieltä joukosta ja jättää apinat huomiotta.
Paha tästä on löytää riitaa, kun koko porukka antaa trollille sakinhivutusta :-) Jotenkin touhu vaikuttaa vitsiltä, jossa masokisti pyytää "lyö, lyö" ja sadisti sanoo "en lyö".
Varsinaisesta asioista kaikki lienevät samaa mieltä: Pikkulintuja ei voi kuvata kaukaa, croppaaminen on näppärä keino ja - ja yhtä lukuunottamatta - nykykennojen kuvista on varaa croppaamiseen.
Mielenkiintoista on kirjoituksesi motiivi. Miksi haluaisit, että täällä riidellään? Jostain syystä Earl_of_Snowdon on joutunut jonkun huomionkipeän hampaisiin. Ei kai sinun kirjoitus liittyy tähän?
Luonnossa valokuvaajat ovat hyvin leppoisaa porukkaa, joka ottaa huomioon myös lähimmäiset. Tekisi mieli uskoa, että riidankylväjät eivät oikeasti harrasta kuvaamista netin ulkopuolella :-)
Epäilen vahvasti että nämä eivät harrasta edes valokuvausta, kunhan käyvät täällä häröilemässä.
Rikkiviisaita ja harrastukset tuiki tärkeitä.
Kukin on pieneltä osaltaan oikeassa, mutta kukaan ei näe metsää puilta.
Mikä muuten on harrastaja?
Onko se sunnuntai-, tai lomakuvaaja, vai sellainen, jolla on kallis järjestelmä hyllyssä pölyttymässä, vai mikä?
"Mikä muuten on harrastaja?"
—harrastajia lienevät mm:
– tällä palstalla viisastelun harrastajat
– kamerashoppailun ja objektiivishoppailun harrastajat
– valokuvauksen eri lajien harrastajat (luontokuvaajat, lokkikuvaajat, asetelmakuvaajat, kissanristiäisten kuvaajat, perhealbumikuvaajat, …)
– kuvansäädön harrastajat
– kuvamanipuloinnin harrastajat
– kaikki mahdolliset em. yhdistelmät jne.
Harrastaja on se joka maksaa siitä että saa valokuvata. Ammattilainen taas on se jolle maksetaan siitä että valokuvaa. Jos harrastelija saa yhden kuvan myytyä, ei se tee siitä vielä ammattilaista. Sitten kun päätulonlähde on valokuvaus, voi sanoa että on ammattilainen. Niissäkin on sitten ammattilaisia ja Ammattilaisia.
Tuollaisia edes olevan!
" Harrastaja on se joka maksaa siitä että saa valokuvata".
"Ohoh En tiennytkään Tuollaisia edes olevan!
'Harrastaja on se joka maksaa siitä että saa valokuvata'."
Kyllä minä maksan kuvaamisesta. Teen vuosittain useita matkoja, joiden ainoa tarkoitus on kuvaaminen. Saan vähentää kalustohankinnat, uudet kirjat ja ohjelmat verotuksessa, mutta joudun ne valitettavasti myös itse maksamaan. Osan koulutuksesta maksan itse (osan työnantaja). Teetän vuosittain ainakin 500 euron edestä valokuvia.
Luulen, että meistä useimmat joutuvat maksamaan (lähes) kaiken itse.
Minä olen maksanut valokuvausharrastuksesta vuosien varrella tuhansia euroja. Senttiäkään ei ole tullut takaisin. Silti jatkan harrastusta vaikka tiedän että tuhansia euroja tulee vielä menemään tähän harrastukseen.
Valokuvaaminen on ilmaista vasta sitten jos joku lahjoittaa tarvittavan kaluston tai saa sen jostakin varastettua. Niin kauan kun itse maksaa kalustonsa, maksaa myös valokuvaamisesta.
Tarkoitin, että onko sellaisiakin, jotka maksavat, että saavat kuvata jotakin?
Kaluston joutuu aina hankkimaan itse, ellei työnantaja ole niin rikas, että tarjoaa. Verokarhu voi sitten hieman jelpata jälkeenpäin.
Nykyään firmoilla ei ole varaa enää antaa autoakaan töihin, vaan edellytetään, että sekin pitää olla oma, vaikka sitä tarvitaan vain firman ajoihin.
Sekin potkii köyhät kortistoon, kun ei ole varaa "katiskaan".
En äkkimiettimisellä tunne ketään, joka olisi "maksanut tuhansia euroja" saamatta koskaan "senttiäkään" takaisin.
Useimmat ei kylläkään varsinaisesti "ansaitse" mitään, mutta lyhentävät kalustoaan.
Vielä muutama vuosi sitten oli valokuvauksen "ilmaistaminen" helppoa, mutta nyt on jokaisella vähintään digipokkari, jolla sitten kuvataan "kissanristiäisetkin" ja kuvia tungetaan ilmaiseksi joka paikkaan, kunhan vain jollekin kelpaa.