Seksi elämämme on melkein täysin kuollut. Tilanteeni on se että avopuolisoni odottaa toista lastamme. Arki on aika raskasta ja energiaa vievää. Tähän vaikuttaa varmast myös se että puolisoni on joutunut pari kertaa julman raiskauksen uhriksi.
Suhteemme alussa seksi oli molempien mielestä parasta mitä olimme saaneet, ja harrastimme sitä paljon. Ensimmäisen lapsen jälkeen on tilanne heikentynyt.
Heti kun aloimme taas puuhastelemaan sängyssä, tuli puolisolleni usein paniikkikohtaus kesken kaiken. En ollut mitenkään raju emmekä vieläkään tiedä mikä sen kulloinkin laukaisi. Nyt ei sitten harrasteta seksiä ollenkaan.
Reilu kuukausi sitten olimme yhdynnässä mutta emme kukmpikaan lauenneet. Minun piti lopettaa kesken kun hän ahdistui, muttei sanut kuitenkaan kohtausta.
Tämä on todella raskasta...
Olen yrittänyt olla hellä, enkä painosta. Eilen yritin viimeksi tehdä aloitteen eikä se taaskaan johtanut mihinkään. Yritän vielä lauantaina illalla kun lapsi on nukkumassa ja menemme saunaan. Jos en vieläkään saa, menen huoriin. En yksinkertaisesti kestä puutetta enää.
Mitä mieltä naiset olette tästä? Mielestäni on parempi käydä huorissa kuin antaa tilanteen kiristyä siihen pisteeseen attä alan etsiä seuraa baarista, joka voi johtaa suhteeseen. Silloin taas on olemassa vaara että siitä kehittyy jotain vakavampaa, varsinkin kun nykyisessä suhteessa on niin raskasta puolisoni psyykkisten ongelmien takia, olisi kiusaus "helpompaan" suhteeseen varmasti kova. En kuitenkaan halua että lapseni elävät ilman isää kuten minä.
Hän käy psykiatrilla mutta siitä ei ole ollut mitään apua, koska hän ei uskalla puhua asiasta muille kuin minulle. Olen kyllä hänen suostumuksella kertonut psykologille mistä on kyse. Nykyään ajattelen jopa että kun lapset on täyttäneet 18 vuotta niin jätän hänet, kun voimat ei yksinkertaisesti tunnu riittävän.
Suhteemme alussa seksi oli molempien mielestä parasta mitä olimme saaneet, ja harrastimme sitä paljon. Ensimmäisen lapsen jälkeen on tilanne heikentynyt.
Heti kun aloimme taas puuhastelemaan sängyssä, tuli puolisolleni usein paniikkikohtaus kesken kaiken. En ollut mitenkään raju emmekä vieläkään tiedä mikä sen kulloinkin laukaisi. Nyt ei sitten harrasteta seksiä ollenkaan.
Reilu kuukausi sitten olimme yhdynnässä mutta emme kukmpikaan lauenneet. Minun piti lopettaa kesken kun hän ahdistui, muttei sanut kuitenkaan kohtausta.
Tämä on todella raskasta...
Olen yrittänyt olla hellä, enkä painosta. Eilen yritin viimeksi tehdä aloitteen eikä se taaskaan johtanut mihinkään. Yritän vielä lauantaina illalla kun lapsi on nukkumassa ja menemme saunaan. Jos en vieläkään saa, menen huoriin. En yksinkertaisesti kestä puutetta enää.
Mitä mieltä naiset olette tästä? Mielestäni on parempi käydä huorissa kuin antaa tilanteen kiristyä siihen pisteeseen attä alan etsiä seuraa baarista, joka voi johtaa suhteeseen. Silloin taas on olemassa vaara että siitä kehittyy jotain vakavampaa, varsinkin kun nykyisessä suhteessa on niin raskasta puolisoni psyykkisten ongelmien takia, olisi kiusaus "helpompaan" suhteeseen varmasti kova. En kuitenkaan halua että lapseni elävät ilman isää kuten minä.
Hän käy psykiatrilla mutta siitä ei ole ollut mitään apua, koska hän ei uskalla puhua asiasta muille kuin minulle. Olen kyllä hänen suostumuksella kertonut psykologille mistä on kyse. Nykyään ajattelen jopa että kun lapset on täyttäneet 18 vuotta niin jätän hänet, kun voimat ei yksinkertaisesti tunnu riittävän.
Vastaukset 9
Vanhimmat
menkää yhdessä mitä pikimmiten seksiterapeutille,tai ihan tavalliseen parisuhdeterapiaan edes, jossa voi ongelmaa alkaa purkamaan. Ymmärrän kumpaakin osapuolta,olen ollut kummallakin puolella kokijana, ja jos maksullisilla käyminen antaa tilapäisen helpotuksen ja ehkäisee pahempaa; tee se, olen nainen,joten mistään miehen yllytyksestä ei ole kyse, vaan ihan oikeasti, kannattaa tuollaiset asiat purkaa fiksusti ajoissa. Tee se niin,ettet loukkaa koskaan vaimoasi, tee se sillä mielellä,että helpotat paitsi omaa mieltäsi,niin vaimosi elämää. Ole hänelle muuten hellä, ei siihen seksiä tarvitse,seksin voi hoitaa kuten itse jo ehdotit. Tunne tasolla pettäminen on eri asia,kokisin tilanteesi maksullisella käymisessä lähinnä terapiana, usko pois,samassa tilanteessa olevia miehiä on varmasti valtaosa maksullisilla kävijöistä. Muistathan ehkäistä sukupuolitauteja?
Voimia sinulle, on vaikeaa kestää, kun aviopuoliso on psyykkisesti sairas. Mielestäni sinulla on täysi oikeus käydä huorissa, kunhan muistat ehkäisyn.
Vaikka olenkin nainen, niin ymmärrän (jota monet naiset eivät ymmärrä) että miehellä on suurempi fysiologinen tarve saada seksiä kuin naisella.
Tuosta maksullisten käytöstä. Yrittäisin mieluummin iskeä jonkun sellaisen, joka oikeasti haluaa seksiä. Tilanteessasi en haluaisi pettämisen lisäksi hyväksikäyttää ketään.
Siitä varmasti nauttisi enemmän sellaisen kanssa joka tuntee vetoa minua kohti. Siinä vain on se tunne puoli vaarana. En haluaisi mitään kolmio draamaa.
on se nyt hyvä mies kun et osaa sitä omaa kättäs käyttää.kyllä puute silloinkin helpottaa.älä mene huoriin pliiz.hanki vaikka postimyynnistä tekopimppi.huorissa käynti on pettämistä!!!!
suosittelen vaimollesi hoitoa.hänen pitäisi puhua ammattilaiselle kun avomiehellä on seksi vaan mielessä..ootko varma ettet itse raiskannu sitä???
Hän on sanonut entisen poikaystävänsä painostaneen sänkyyn, ja ettei tämä välttämättä ymmrtänyt sitä. Kysyin olenko minäkin syyllistynyt samaan. Han kyllä vakuutti ettei kukaan ole ollyt yhtä hellä hänelle kuin minä. Nyt hän itse sanoi että tämä meidän selibaatti häiritsee häntä itseäänkin. en siis ole ollut missään vaiheessa varma menenkö maksullisiin. se on vain asia jota harkitsen. Mielestäni se on pienempi paha kuin se että olen stressaantunut puutteesta ja se vaikuttaa suhteeseemme negatiivisesti. Ja nyt aion odottaa ja katsoa mitä tapahtuu.
Maksulliset oikea vaihtoehto ku yleensä vaimot eivät ymmärrä mitään vaikka kuinka kusipäitä ovat. Voi olla hieman..mieti.
kuka sen pani paksuksi jos sinä et siltä saa?
Sen jälkeen kun monet muut miehet ovat jo pettäneet hänet (esim.raiskanneet) hänen oma rakas avopuolisonsa johon hän luottaa tekee sen saman. Taitaisi naisen elämä, ja kaikki mahdollisuudet parisuhteeseen käydä mahdottomaksi tuon jälkeen. Ymmärrän kyllä että tilanne on sinulle turhauttava, ja on hyvä että yrität olla hellä etkä painosta, mutta mieti nyt sitä avopuoliso-poloista. Raskauden aikana kaikki eivät koe itseään kovin viehättäväksi eikä seksi maistu, jos taustalla on vielä raiskauksia sun muita niin en kyllä yhtään ihmettele. Nuo paniikkikohtaukset ovat merkki siitä ettei kaikki ole kunnossa. Minun neuvoni on, että yritä tukea avopuolisoasi, keskustele hänen kanssaan tuntemuksistasi (ilman että syyllistät/painostat häntä), ja käykää esim. seksiterapeutilla tai vastaavalla?