Yh-äiti

Itsekin katselin monta monituista vuotta lasteni isän juomista, lääkkeiden väärinkäyttöä, pettämistä, pahoinpitelyä... Vasta kun lapsetkin alkoi näkemään mitä isukki tekee äidille otin ja lähdin. Lasteni vuoksi. Ja itsenikin, tottakai. Mutta lapset antoi voimaa selvitä kaikesta, voimaa lähteä ylipäätään.

Yksinhuoltaja, olipa se mies tai nainen, on todellinen selviytyjä. Hän kantaa kaiken vastuun yksin. Jopa ilman ystäviä ja sukulaisia, vieraalla paikkakunnalla, salanimen ja osoitteen takia. Palkkana on pilkkaa ja halveksuntaa sosiaaliviranomaisilta, neuvolasta, lastensuojelusta ja yhteiskunnalta. Vaikka pärjääminen, jaksaminen ja kaiken yksin tekeminen vie melkein hengen. Itse olen ammattikorkeakoulun käynyt ensihoitaja, opiskelen nyt kätilöksi, en juo, en polta tupakkaa, olen ihan nätti, hoikka 33 vuotias nainen kahdella vartiokoiralla varustettuna, saan silti lokaa niskaan aivan kuin olisin joku pulimummo, huora tai narkkis. Ja tietysti epäkelpo äitinä.

Noh, kymmenen vuotta niin luulen asenteiden hiukan muuttuneen. Avioerot kun yleistyy koko ajan ja Yh alkaa olla enemmän esillä.

Voimia kaikille!!

-YH-äiti- kirjoitti:

Itsekin katselin monta monituista vuotta lasteni isän juomista, lääkkeiden väärinkäyttöä, pettämistä, pahoinpitelyä... Vasta kun lapsetkin alkoi näkemään mitä isukki tekee äidille otin ja lähdin. Lasteni vuoksi. Ja itsenikin, tottakai. Mutta lapset antoi voimaa selvitä kaikesta, voimaa lähteä ylipäätään.

Yksinhuoltaja, olipa se mies tai nainen, on todellinen selviytyjä. Hän kantaa kaiken vastuun yksin. Jopa ilman ystäviä ja sukulaisia, vieraalla paikkakunnalla, salanimen ja osoitteen takia. Palkkana on pilkkaa ja halveksuntaa sosiaaliviranomaisilta, neuvolasta, lastensuojelusta ja yhteiskunnalta. Vaikka pärjääminen, jaksaminen ja kaiken yksin tekeminen vie melkein hengen. Itse olen ammattikorkeakoulun käynyt ensihoitaja, opiskelen nyt kätilöksi, en juo, en polta tupakkaa, olen ihan nätti, hoikka 33 vuotias nainen kahdella vartiokoiralla varustettuna, saan silti lokaa niskaan aivan kuin olisin joku pulimummo, huora tai narkkis. Ja tietysti epäkelpo äitinä.

Noh, kymmenen vuotta niin luulen asenteiden hiukan muuttuneen. Avioerot kun yleistyy koko ajan ja Yh alkaa olla enemmän esillä.

Voimia kaikille!!

Lue lisää

niin ihmeelistä, mä oon ollu kahden lapsen yksinhuoltaja, lapset eri isälle ja en koskaan kokenut mitään tollasta keltään viranomaisilta. voin sanoo et päinvastoin, kyllä mua ymmärrettiin tosi paljon sossussakin, sillon ekan lapsen synnyttyä olin aika nuorikin ja ei mitään pahaa sanottavaa ole mistään. Noh, ehkä eri paikkakunnilla on sitten erilaista, lahdessa ainakin kaikki on ollut loistavaa. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja molemmat työelämässä, eikä niille mitään näkyviä traumoja ainakaan oo jäänyt vaikka äiti olikin levoton seitkytluvun nuori, eikä aina niin hyvä äiti ja täydellisen läsnä niinku nykyään vaaditaan, jos ei muut niin äidit itse...että tällasta mulla. Ikävää jos nykyisin on noin vaikeeta.