Tänään minulle aukeni se että elän vain yhden kerran. Se ainut kertaisuus ei kuulu kenellekkään muulle, jos olen tehnyt virheitä vakio normieen mukaan niin sillä ei olee mitään merkitystä. Elämme tätä päivää vaikka mitä toiset väittäisivät, ja sitten meitä ei enää ole...
yksi elämä
ihmetteliä
201072
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jossain olen nähnyt sellaisia kylttejä joissa sanotaan siihen suuntaan, että tämä on loppuelämäsi ensimmäinen päivä! Aloitat puhtaalta pöydältä ja teet sitä mitä haluat niin että kun se kuolema tulee niin ei kaduta. Näin se on, elä ja nauti kun vielä voit. Älä anna katkeruuden tai menneisyyden tulla nykyisyyden esteeksi. Sinä päätät ja elät oman elämäsi, tavallasi :)
sanoit asian hienosti, ilmaan uhoa.
Jos on mielestään töpännyt ja elänyt kaduttavasti, kyllä silloin on ihan hyvä katua tekosiaan, silloin vasta ymmärtää todellisuuden. Jos kaikki huonot tekemiset unohdat ja vain hyvät muistat, se on valikoivaa muistia se.
Ja kun se loppu sitten tulee, niin varmasti sen jälkeen ei kaduta. Ainakin näin minä uskos. Jos on muuten, niin sitten ei auta kuin katua kuoleman jälkeen, kun ei muuhun uskonut eläessään.
saa katua ja saa yrittää korjata tekojaan, jos sellainen on mahdollista. Ei kuitenkaan pitäisi jämähtää katumaan tai jossittelemaan jo taakse jääneitä valintoja ja tekoja, joihin ei enää voi vaikuttaa. Tulevaan voi vaikuttaa, muttei mennyttä voi muuttaa.
Yksi ikävistä menneisyyteen jämähtäneistä ja muidenkin elämää siksi pilanneista esimerkeistä on ystävättäreni äiti, joka lopun elämäänsä muisteli kaihoisasti nuoruutensa ihastusta ja mietti, miten elämänsä olisi sujunut paljon, paljon paremmin, ellei häntä aikoinaan olisi estetty jatkamasta suhdetta ihastuksensa kohteen kanssa. Hän myrkytti oman parisuhteensa, kieltäytyi oikeasti rakastamasta omaa puolisoaan ja syyllisti siitä puolisoa. Siitä aiheutui monenlaisia seuraamuksia myös lasten elämään. Tämä yleisesti kilttinä pidetty nainen manipuloi taitavasti myös aikuisten lastensa elämää ja pystyi hammästyttävästi vaikuttamaan heidän valintoihinsa. Kaikki näytti aina johtavan juurensa hänen toteutumattomiin nuoruusunelmiinsa, joista hän ei näyttänyt koskaan päästävän kokonaan irti.
kuuluu lapsilleni,
on se heille miellyttävämpää kun heillä on mahdollisimman fiksut ja terveet vanhemmat,
kuten muillakin heidän kavereillaan.
yritämme kulkea ulkona siististi pukeutuneena vaikka kotona olemme illat vanhoissa rääsyissä.
on myös kiva säästää, ties kuinka huono aika tule vielä, jos elää ja ylimääräiset voi jättää lapsille.
Tuo kuulosti minulta kyllä jo liian pitkälle menneeltä. Ettekö arvosta toisianne ollenkaan aviopuolisioina, kun haluatte kahdenkesken kökkiä pahanpäiväisissä rumissa rääsyissä.
Istutteko kynttilänvalossa säästöinnossanne?
Kenties ette raahdi syödäkään kunnolla, kun pitää ropoisia pihistää jälkipolville?
Kyllä lasten velvollisuus (ja oikeus!) on rakentaa itse oman elämänsä! Itse kun on maailmalle lähtenyt 17-vuotisena ilman pennin pyörylää, tuntuu kummalta tuommoinen että pitäisi valmiiksi petata.
Teinä ottaisin rahat ja nauttisin niistä yhdessä!
kun kökimme räsyissä, näytämme siten kauniimmin pukeutuneena tavallista kauniimmalta.
aivan kun pukeudumme aina päästä varpaisiin, on se todella hienoa nähdä kun vaimo iltaisin ja saunassa riisuu,
minusta aina siististi pukeutuen tai vähiin vaateisiin kokee inflaation josta ei ole paluuta, "paljaana aina näkyvän lihan arvo laskee"
ei istuta kynttilän valossa, jokaisessa 6 huoneessa palaa vähintään kaiket hämärän ajat 1-2 17-35 W energiasäästölamppua.
Ei edes sammuteta jos iltasella johonkin lähdemme.
ME taasen olemme kaiken saaneet, 17/18 v. kun oli pari tenavaa, muutimme vanhempien rakentamaa uuteen kotiin, eli olemme saaneet ja sen säilyttäneet.
Ja oli se kivaa, kun iskälä oli sydänvaivoja, mennä yksityislääkäriin heti seuraavalla viikolla ja maksaa 120 000 mk, saatikin iskä kuntoon ja elää vieläkin.
on käyty usa, japanissa, australiassa, tietysti virossa venäjällä jo kymmeniä kertoja, ei yhtään tee enää mieli.
On myös vuoden vanha maasturi ja Golf talleissa,
mutta silti on suurin ilonaihe olla säästävänne,
kulkea halvoissa ja hyvin siisteissä vaateissa ulkona, yms.
ei palaa, se on mennyttä. Huomisesta emme tiedä. Eläkäämme siis tätä päivää.
Tai kuten ystäväni sanoo huominen on veijari, siitä ei tiedä.
Elämä tässä ja nyt on helppo ajatella, vaikeampi toteuttaa.
Sama havainto ollut täälläkin. Näissä elämän hommissa ei ole uusinnan mahdollisuutta. Tokikin käyttämättä jääneet tilaisuudet jälkeenpäin harmittavat, useastikin. Ja töpeksittyä on ihan varmasti tullut monen muunkin puolesta.
Vaan ilman noita juttuja, en istuisi tässä soffalla kuluttamassa aikaa netissä, olisin jossain muualla.
Oikestaan eleleskelin liian vanhaksi, ennenkuin hokasin "sviddu, tää on mun elämä". Aiemmin olin antanut ulkopuolisten ihmisten vaikuttaa liikaa elooni. Ollut kai alkujaan liian kiltti ja silleen. Nyt kai olen melko veemäisen-tyypin maineessa. Mutta itellä on helpompaa. Eikä tule niin paljon ureaa niskaan kuin nuorempana, osaa vältellä.
Ympäristö pitää tottakai ottaa huomioon, mutta saa se ympäristö ottaa minutkin huomioonsa. Ei mun oo mikään pakko hyppiä kenenkään käskystä. Jos itse haluan hyppiä, sitten hypin. Mutten enää kenenkään ulkopuolisen käskystä, vain omasta halusta.
Jossain höpistiin jotin narsismista. Sehän meiltä suomalaisilta nimenomaan puuttuu. Sitä kai voisi kutsua myös itsetunnoksikin. Tokikin on paljon ihmisiä, joilla kai muita ominaisuuksia ole olemassakaan kuin suunnaton narsismi. Se on sitten jo luonnevika.
Iänikuinen vertaus elämänvuoristoradasta ei ole huono. Välillä pieni hetki huipulla, pirunmoinen syöksy alas ja järkyttävä kiipeäminen taas ylöspäin. Sitähän tämä on melkein kaikilla. Joitain "Hannu Hanhia" näyttäisi aina välillä olevan heilumassa. Mutta niillä se alas tuleminen vasta kipeetä tekeekin. Jos on joskus kaatunut, osaa kaatua kivuttomammin.
Just nyt harmittaa, ei tullut lähdettyä muijan mukaan Tallinnaan ostoksille. On tympee ilma, oikeastaan kivempi olla kissan kanssa kotosalla. Tuurillaan löytää jotain kiintoisaa tietoa netistä, tai saa vähän järjestettyä kaatopaikka, mitä työhuoneeksi kutsutaan. Mutta säilyy jalat kuivina, eikä tule flunssa. Tosin flunssa tulee sitten mamman mukana jos on tullakseen, sen ajan murhe se.
Vaan toi oli yks pikkuinen valinta. Nuorempana olisin luultavasti lähtenyt mukaan, vaikkei olisi huvittanutkaan. Pienistä asioista elo koostuu. Kaikkea ei ole pakko elää muitten mielen mukaan.
Tärkeintä on oppia sanomaan EI.
=DW=
tuolla ajatuksella voisimme elää kuin siat rapakossa, mutta onneksi virheistämme/kin opimme jotain.
ellei samaa virhettä toista, oppii ainakin monenlaisia uusia tapoja... tehdä virheitä.;))
et joka aamu voi tehdä uuden ja paremman alun päivälleen ja pitää vaikka päiväkirjaa siitä miten on mennyt. Jos on tapana arvostella vaikka sit mielessäänkin jotain henkilöä niin ajatteleekin yllättäen hyvää tästä eikä tuomitse. Jos on aikonut alottaa aamujumpan niin laittaakin käytäntöön sen tänä aamuna. Jos haaveilee päiväkirjan pidosta niin kirjoittaakin samantien eilisen tapahtumat ja mietteensä. Jos kaipaa vanhaa ystävää ja harmittelee kun ei saa otetuksi yhteyttä niin ottaakin tänään. Jos on vapaapäivä a harmittaa lukemattomat kirjat hyllyssä niin ottaakin kätöseensä ja aloittaa lukemisen. Jne. jne.....Hyvää uutta alkua TÄNÄÄN kaikille!
käy taas niin, että kaikki jää. Toisaalta jos on kaltaiseni saamattoman vätyksen tavoin lykännyt aina kaikkea, saako siitäkin stressin, jos yhtäkkiä rupeaakin aikomuksia heti laittamaan täytäntöön?
Noista jutuista, esim. olen aikonut ruveta pitämään päiväkirjaa. Ja kuvata pitäisi enemmän ja triljoona ei-julkista asiaa.
,,miksi jotkut erittäin iäkkäät ihmiset pihistävät vähän kaikessa, vaikka rahaa olisi miten paljon. Eräskin vakavarainen vuodepotilas (yli 90 v) halusi välttämättä anoa tiettyä avustusta, "koska se kuuluu hänelle".
Paras toimintaohje minkä kuulin oli "elää niin että hautausurakoitsijakin itkee".
Viimosen päälle itselleen.
Apella on tympee motto "Viimeinen ruuanmurunen kurkusta alas kuolinvuoteella". Meinaan se on yllättävän pitkäikäinen ja tuurillaan saa tahtonsa toteutettuakin.
Se niistä perintömetistä.
=DW=
..sittenkin järkimiehiä? Ruoassa ei ainakaan kannata pihistellä jos vielä kykenee syömään.
Tarkoitin enemmänkin noita ökyrikkaita, jotka saavat samat edut kuin viimeisiä rippeitään pupeltavat.
Joku varallisuusraja pitäisi olla 'yhteisillä eduillakin'. (mietiskelee Liliusta)
Nämät oikeasti varakkaat on tavallaan numerosokeita. Sinällään se ja sama, mitä fortumin pomon tulot tai eläkkeet on. Kyllä se niillä aina pärjää. Kuka tahansa tympiintyy, jos aletaan vaatimaan tulojen leikkaamista. Eläkeläiselle tuntuva huononnus on muutama kymppi. Niin varakkaammillekin, tosin yksikkö on eri.
Näissä suhteellisuusjutuissa on kiintoisia piirteitä. Tunnettu ralliautoilija Kankkunen on pannut Espoon talonsa myyntiin. Onhan sillä taloja vähän siellä sun täällä. Yks liikaa, mutta otsikon siitäkin saa.
Toisekseen samalla tyypillä on luemma Euroopan suurin Ferrari-kokoelma. Valtavat otsikot, kun tuossa kehällä on yks sen "jokamiehenluokan" Ferrari myytävänä. Joo, hirveitä talouskriisejä.
Hö, liikaa omaisuutta, senhän voi realisoida pikkurahan puutteessa.
Suomessa vähän vikana, kun ei oikein ole kokemusta varakkaista ihmisistä. Luokkajakoa ei ymmärretä. Se nyt vaan on niin, että pääjohtajalle pitää maksaa enenpi kuin siivoojalle. Jos näin ei olisi, ei olisi johtajiakaan. Toki summat on pienen ihmisen mielestä valtavia, ei ihminen ymmärrä loppujenlopuksi kuin omista näkökohdistaan asioita. Ok vuokra on xx. Mutta Lillius on ollut sellaisen pajan päällikkö, missä lyödään muutaman kymmenen x:ää siihen loppuun.
Noin yleisesti ottaen. Ahneus lasketaan kuolemansynniksi jossain uskonnossa. Jostain syystä vapaamuurareina nykyään ei juurikaan ole muurareita, vaan liikemiehiä. Paradoksi.
=DW=
..etten ymmärrä, mutta vaatiiko ammattikuljettana toimiminen jotain erityisiä 'johtajaominaisuuksia' joista huimia summia maksetaan?
Kuten en tajua jääkiekkoilijoidenkaan huippupalkkoja.
Joku selittää tietenkin kaiken sen muun teollisuuden ja oheisrekvisiitan tuottavan sen verran paljon (onhan massaurheilusta kyse), että kannattaa, mutta silti....
Ympärilläolevasi iloitsivat.Elä niin, että kun lähdet täältä Sinä hymyilet ja ympärilläsi olevat itkevät. "Lainattu viisaus" terv. lukija
..saada lähteä hymyillen.
Olen kerran ollut sairaalavuoteen vieressä, jossa lyhyen ja rajun sairauden uuvuttama lepäsi viimeisiä hetkiään.
Nojasin sängyn laitaan katsellen morfiinin rauhoittamaa unta ja totesin kumppanilleni:
"Hän on vieläkin kaunis".
Olen varma, että silloin näin 'nukkuvan' kasvoilla viivähtävän tyytyväisen hymyn.
Minäkin olin hyvilläni.