Kirjoitin jo aikasemmin tosta meidän 14,5v papasta jolle todettiin munuaistenvajaatoiminta..
Eilinen päivä oli ihan hullua sen kanssa.. Kovan juomisen takia joudun tietty käyttää tosi usein pihalla, eilenkin 6 kertaa ja kumminkin jouduin siivoomaan kotoa kolmet pissat ja kahet kakat!!! Enhän mä voi lähtee mihinkään yli kaheks tunniks ettei toi kuse koko kämppää täyteen.. :( Onko noille koirille olemassa jotain vaippoja vai mitä tässä pitäs tehä??
Sekin on käyny jo mielessä että päästäis papan jo taivaankotiin mutta ei ole helppo päätös ja siks haluanki tietää vähä mitä mieltä muut on asiasta.. Hätiköidä en halua, että yhen huonomman päivän jälkeen veisin heti piikille :/
Eilinen päivä oli ihan hullua sen kanssa.. Kovan juomisen takia joudun tietty käyttää tosi usein pihalla, eilenkin 6 kertaa ja kumminkin jouduin siivoomaan kotoa kolmet pissat ja kahet kakat!!! Enhän mä voi lähtee mihinkään yli kaheks tunniks ettei toi kuse koko kämppää täyteen.. :( Onko noille koirille olemassa jotain vaippoja vai mitä tässä pitäs tehä??
Sekin on käyny jo mielessä että päästäis papan jo taivaankotiin mutta ei ole helppo päätös ja siks haluanki tietää vähä mitä mieltä muut on asiasta.. Hätiköidä en halua, että yhen huonomman päivän jälkeen veisin heti piikille :/
Vastaukset 9
Vanhimmat
vaikka hampaat irvessä? Ajatellaanko tässä nyt koiran parasta vai uskotellaanko omistajalle että teillä on vielä monta hyvää vuotta edessä? Hengityskoneessakin voi viettää hyvän elämän?
Minulla on 11v lammaskoira jolla todettiin vuosi sitten imusolmukesyöpä.
Täytyy sanoa näin jälkeenpäin, että olisi vaan pitänyt lopettaa se siinä vaiheessa kun se vielä nautti elämästä..
Nyt se on jo ihan kamalassa kunnossa ja niin heikko, ettei jaksa enää kakkaa lykätä, jos se on vähänkin kovaa.
Ja muutenkin on laihtunut, ei jaksa mitään..
Minkä hemmetin takia piti odottaa että se on tuossa kunnossa?
Älä tee samaa virhettä, jää vain paha mieli ja syyllinen olo.
Tänään vien sen piikille, mutta se olisi kyllä pitänyt tehdä viimeistään 2 kuukautta sitten jolloin oli vielä edes jonkinlaisessa kunnossa.
on se, että päästää vanhan ystävän sateenkaarisillalle arvokkaasti ja ilman kipua. luopuminen on väistämättä edessä, miksi antaa koiran kärsiä siitä, että ihminen ei uskalla luopua.
älä häpeä, luopuminen on vaikeaa, itse yritin myös välttää viimeiseen asti viimeistä matkaa. nyt kun tapahtumasta on vuosi, suurin suru on helpottanut, mutta edelleen kyyneleet tulee heti kun mietin ystävääni, itken parhaillaankin. mutta onneksi suru helpottaa ajan kanssa, muistot säilyy aina.
osanotto suureen suruun, sateenkaarisillalla on ystäväsi hyvä olla.
aloittajalle, ei ole itsekästä päästää vanhus lepoon, jos koiralla on todella vaikeaa. koira ei näytä kipuaan, koirallasi saattaa olla kovatkin kivut.päästä vanhus viimeiselle matkalle, sen hän on varmasti ansainnut. voimia vaikeaan päätökseen.
nukutettiin uneen kolme kuukautta sitten. Koirallani oli vatsaontelossa syöpä. Vaikka minulla on nyt 10 viikon ikäinen suloinen pentu,kaipaan tätä pois mennyttä koiraani kovasti. Itku tulee kun katson sen valokuvia ja muistelen sen touhuja.
Silti olen ylpeä siitä että pystyin tekemään sen kamalan päätöksen koirani nukuttamisesta. Se ei ainakaan joudu enää kärsimään.
jo lepoon,ei tuo ole koiran elämää,ikänsä sisäsiistille koiralle tuo on luultavasti myös noloa kun joutuu pissimään nurkkiin.Vanha ja sairas koira on ansainnut vain parasta,joskus on luovuttava vaikka miltä tuntuisi.
neuvoista vaarin jo sen ensimmäisen kirjoituksesi jälkeen???
Kaverista on aina vaikea luopua mutta minä en voisi katsella toisen kärsimyksiä senkään vertaa eikä tässä tapauksessa niitä elonhetkiä muutenkaan kauaa ole jäljellä.
Päästä koira tuskistaan ja vie eläinlääkärille.
Hei,neuvoja satelee.
Oman koirani jouduin viedä nukutettavaksi vuosia sitten. Ajattele lemmikkisi kannalta. Paluuta ei ole enää parempaan. Ei eläin murehdi tulevaa, se on tässä ja nyt. Vie lemmikkisi lempeästi, rakastaen, kiitollisena yhteisistä vuosista viimeiselle matkalle. Ole vieressä rauhoittaen ystävääsi. Jää hyvä muisto ja levollinen mieli. Teit ystävällesi viimeisen rakkauden teon. Ei tuskaa, kärsimystä, vain lempeä, turvallinen uni, sinun syliisi.
Oma rakas mammakoirani sai nukahtaa syliini ilman tuskaa tai pelkoa muutama viikko sitten,kun lähdimme keskellä yötä pieneläinklinikalle viimeiselle matkalle.
Lempeästi hän nuoli kättäni kunnes silmät painuivat kiini,eikä kipua enää ollut.
Nyt hän kirmaa sateenkaarisillalla ikuisena 6-vuotiaana,kunnes on aika hakea hänet ja muut eläinystäväni,sitten kun tulee minun vuoroni lähteä lentoon.
Hän ansaitsi arvokkaan ja lempeän lähdön rakkauden ympäröimänä,sen saman jota hän minulle ja perheelleni niin moninverroin antoi.
Sydämissämme hän elää ikuisesti.
Ei ole ihmisen päätettävissä milloin on jonkun aika tullut tien päähän. Koiraa tulee hoitaa viimeiseen asti ja lääkkeillä oloa voidaan usein helpottaa... Ei sairaita ihmisiäkään lopeteta ja meidän perheessä koirat ovat perheenjäseniä!