Kuvien terävyydestä

Lankalaukaisinta ei tarvitse mihinkään.

Tulee niitä teräviä kuvia käsivaraltakin, käsivaralta kuvatessa 400mm:llä käytän 1/400 ja nopeampia, monesti 1/1000 tms. valotusaikoja.

Vastaavasti nostan ISO-herkkyyttä sopivasti jotta valotus menee oikein. ISO-herkkyyden nosto lisää kuviin kohinaa. Tämän poistan kameran oman softan ja NeatImagen luovalla yhteispelillä.

Järkkärillä otettuja kuvia joutuu yleensä aina terävöittämään softalla jälkikäteen.

Nuo on vähän sellaisia vaihtoehtoja ja toisensa osittain poissulkevia juttuja riippuen kuvauskohteesta. Ja terävä kuva on hieman tulkinnanvarainen käsite.

Kohinan aiheuttamaa epäterävyyttä on kaikista vähiten kun ISO-arvo on pienin mahdollinen. Yleensä 50 tai 100.

Kohteen liikkeen aiheuttamaa epäterävyyttä on vähän, kun suljinaika on mahdollisimman lyhyt. 1/200 riittää hyvin liikkeen pysäyttämiseen.

Kameran liikkeen aiheuttamaa epäterävyyttä voi vähentää joko lyhentämällä suljinaikaa (tuollaisella objektiivilla pitäisi olla jo jossakin 1/400 tietämillä käsivaralta kuvatessa), tai käyttämällä jalustaa, sekä opettelemalla parempaa kuvausotetta ja laukaisutekniikkaa.

Jalustalla kuvatessa tärähtämisen aiheuttamaa epäterävyyttä voi vähentää käyttämällä lanka- tai langatonta kaukolaukaisinta. Myös jalustalla on merkitystä. Halvat ja heiveröiset jalustat saattavat heilahtaa kameran sulkimen mukana, heilua tuulessa, pahimmassa tapauksessa jopa kaatua itsestään ja rikkoa kameran.

Sitten on tietysti ihmimillinen tekijäkin. Kuva ei varmasti ole terävä, jos se on tarkennettu huonosti. Nykyiset automaattitarkennuksetkaan ei ole pomminvarmoja. Tarkennus ei välttämättä ole siellä missä haluaa, jos käyttää jotakin arvioivaa matriisitarkennustapaa. Helposti esim. tarkentuu etualalla oleviin oksiin tms. Aina eroa ei edes huomaa kameran lcd-näytöltä.

Valokuvaus on aukon, valotusajan, herkkyyden ja muiden asioiden kanssa tasapainoilua. Ilmaisu määrää onko esim. tärkeämpi prikuulleen tarkka ja terävä kuva, jossa on paljon kohinaa ja terävyysalue lyhyt vai hieman epäterävä kuva, jossa on kuitenkin selkeästi erotettavissa sekä etualan kohteet, että tausta, sekä vähemmän kohinaa ja tasaisemmat värit.

Mutta lankalaukaisin ei välttämättä tilannetta paranna.
Jos kamera on tukevasti ei laukaisutavalla ole merkitystä.
Mutta, jos on niin kuin minulla, että objektiivin panta klappaa saa paremman terävyyden käsin laukaisemalla kamerasta kiinni pitäen. Lankalaukaisijalla tai kauko-ohjaimella kamera värisee enemmän, koska siinä on silloin vain yksi tukipiste kokonaisuuden keskellä. Tukeva ote kamerasta antaa toisen tukipisteen.
Näin kuitenkin vain suhteellisen nopeilla ajoilla, kuten tuo 1/60 s.
Sekuntia lähentevillä ajoilla auttaa lankalaukaisin kummasti, koska laukaisuvärinä vaikuttaa vain valotuksen alussa.
Useiden sekuntien ajoilla lankalaukaisijan merkitys taas vähenee ja käy tarpeettomaksi.

Pitkät valotusajat aiheuttaa aina kohinaa, eikä alhaisesta herkkyydestä ole aina etua.
Saan paremman kuvan suurimmalla herkkyyleellä valoisana päivänä, kuin alhaisimmalla illalla.
Todellisuudessa kamerassa on vain yksi herkkyys, loput on vain ohjelmistoa.

Jos neljäsataa millisellä kuvaat 1/60 valotusajalla ja kohteesi on paikallaan niin unohda kaukolaukaisija. Tuhlaat rahaa siihen turhaan. Pistä laukaisuviive päälle niin ajaa saman asian. Ja ennenkaikkea mikä tärkeintä, pistä kamera nostamaan sulkimen peili ylös ennen laukaisua!!!

Nykyaikaiset (tele)zoom-objektiivit ovat terävyydessä hyvin prime-lasien tasolla. Jos siis verrataan samanvalovoimaisia laseja (esim. 400/5,6 vs. 100-400/4-5,6 tai 200/2,8 vs. 70-200/2,8).

—aika (esim 1/60 on huono lähtökohta, mutta suo siellä vetelä täällä:
– miksi et valitsisi aukkoa jolla objektiivisi piirtää terävimmin (usein terävin piirto on n. 2 aukkoa hommennettynä)
– prime ei takaa terävyyttä vaan objektiivin, kennon ja prosessoinnin laatu (heikoin lenkki ratkaisee terävyyden)
– tukeva (=myös painava) jalusta tai vastaava tuki kameralle
– täristin (=vakain) pois päältä
– peili ylös ja vitka t. kaukolaukaisu
– lisäpaino kameraan ja/tai jalustaan kiinnitettynä
– kirkas sää, puhdas ilma, pieni etäisyys (valo siroutuu ilman epäpuhtauksissa) (vesi, pöly, "valosaaste")
– kromaattinen aberraatio on terävyyden vihollinen (vrt. apokromaattinen objektiivi)
(aberraatiota voit lieventää esim. Lightroomilla)

Kohinaton ei ole sama kuin terävä, mutta jos niin vähemmän kohinaa:
– pieni herkyysasetus (alle ISO 200)
– lyhyt valotusaika
– kylmä kenno (musta kamera on huono kesällä)
– rakenna kennonjäähdytin (esim. peltier-elementti)

Kohinan poistoon:
– kennon ominaiskohinan voit kuvansäädössä helposti poistaasopivalla mustalla kuvalla.
– suosikkiohjelmani kohinan vähentämiseen on Noise Ninja Pro (PhS:n plugi)

Tuossapa vähän alkua — teräviä kuvia toivotellen!

Perusongelma on, että perinteistä lankalaukaisinta ei moneenkaan nykykameraan saa kiinni. Joihinkin keskihintaisiin ja tyyriisiin saa sentään sähköisen lankalaukaisimen. Itselläni on työn alla sellaisen teko EOS450:een.

Itse tykkäisin langattomasta IR-laukaisimesta, jos kamerat eivät olisi idiootin suunnittelemia, ts. osaisivat trigata kiinni signaaliin, joka tulee muualta kuin kameran edestä.

Tärähdysepäterävyyttä voi vähentää kameran itsetyydytintä käyttäen, varsinkin jos kamera nostaa ensin peilin ylös, sitten odottaa ja lopuksi laukaisee itsensä.