Tuli kaikenlaista elämääni olin ihan loppu avio-erokin siinä. Minulla oli ollut 10- vuotta koira ja laitoin sen koirahoitolaan, koska en jaksanut hoitaa sitä. Kerroin hoitolan omistajalle että en tässä elämäntilanteessa jaksa koiraani hoitamaan. Tein paperit ja siirsin rakkaan koirani koirahoitolan omistukseen hänellä oli koiralle uusi koti tiedossa omakotitalosta pihakoiraksi koirani oli lapinkoira.
Tunnen että olin koirahylkääjä ja tunnen vieläkin huonoa omaatuntoa ja nyt elämäntilanne on erilainen ja tapahtuneesta jo 6 vuotta mutta huono omatunto estää minua hankkimasta uutta koiraa.
Tunnen että olin koirahylkääjä ja tunnen vieläkin huonoa omaatuntoa ja nyt elämäntilanne on erilainen ja tapahtuneesta jo 6 vuotta mutta huono omatunto estää minua hankkimasta uutta koiraa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kai koirasta luopuminen uuvuttavassa elämäntilanteessa välttämättä ollut huono päätös. Et kai tehnyt päätöstä kevein perustein silloin. Kaiketi koira pääsi paremmalle hoidolle, eikö se ollut tarkoitus.
Itsepä itsesi parhaiten tunnet ja tiedät ne todelliset syyt, mikset enää tahdo ottaa koiraa.
Elämä ei ole Disney-satua, mutta aika kaunis päätös asialle tulisi, jos vuorostasi auttaisit kotinsa menettänyttä koiraa ja tarjoaisit sille hyvän kodin. Voisit tehdä sen entisen koirasi muiston kunniaksi.
Teit aivan oikein,välitit koirastasi ja tajusit,ettet sillä hetkellä jaksa/pysty antamaan koirallesi mitä se tarvitsee.
Päätös oli varmasti kipeä,mutta oikea.Koirallasi ei varmasti ollut mitään hätää uudessa kodissaan,joten anna elämän mennä eteen päin ja hanki vaan toinen koirakaveri.Et sinä hylännyt koiraasi vaan annoit sille sillä hetkellä paremmat olosuhteet.
Älä ajattele että olet koiranhylkääjä !
Sulla oli paljon surua ja sen koira pystyi ehkä huomaamaan ja mun mielestä se oli hyvä että se sai uuden kodin ja et vienyt lopetettavaksi.
Hanki vain uusikoira ;)
koiraa laittanut enää kiertoon, vaan vienyt piikille. Ajattele vähän, sinulla ei ole mitään takuita siitä että koira päätyi hyvään kotiin! Ja vanha koira kärsii AINA kodinvaihdosta. Eikä vastaanottaja kuitenkaan kiinny niin hyvin vanhaan koiraan kuin pentuun. Tämä on fakta.
Jos itse et pysty kiintymään vanhaan koiraan samoin kuin pentuun, ei se tarkoita ettei muut pystyisi.
Minulle tuli puolisen vuotta sitten 8v koira, ja olen siihen kyllä totaalisen kiintynyt ja hoidan samalla intensiteetillä kuin aikoinaan pentuna tulleita, nyt jo edesmenneitä ystäviäni.
Koira puolestaan sopeutuu hitaasti noin iäkkäänä, mutta annan sille aikaa kiintyä meihin, uuteen perheeseensä enkä edes oleta sen vielä olevan täysin sopeutunut.
Koiran ehdoilla edetään ja kiintymys ansaitaan pikkuhiljaa.
enkä noin tekisi missään nimessä.