Elämä ihan vinksallaan. Masentaa kaikki, parisuhde ei toimi,töitä ei oo, liikkua ei jaksa ja ylipainoa 20 kg. Silti pitää kittaa aamusta asti jotain että jaksaisi iltaan. Joka ilta päätän että ei huomenna mutta kun aamu koittaa niin vaan odottaa että kauppa aukeaa.Oisi jotain tekemistä ja elämänhalukin joskus puuttuu, mutta kun saan siiderii niin kaikki taas valosampaa. Sitten kun on muutenkin herkkä ihminen niin eipä ole helppoo.Aina tuntuu löytyvän tekosyitä juomiseen.Jos läheiset kärsii ja säälii niin ei se helppoa ole itselläkään. Kun ei ole yksin tässä, on perhe ja kouluikäisiä lapsia joita pakko ajatella. Terveyskin reistailee, tuntuu että kun yksi vaiva poissa toinen jo tulee. Ja ikääkin vasta päälle nelkytä vuotta.Apuva varmaan tarvittais. Kun sais painoo ees pudotettuu niin se tsemppais mutta eihän tämmösellä dokaamisella siitäkään tuu yhtään mitään.En ole varmaan ainoa vastaavassa tilanteessa elävä. Kuitenkin tunnen olevani normaali keski-ikäinen nainen joka vain haluaisi olla kuten muut mutta se viinan himo.Kun saisi putken poikki niin olisin iku onnellinen jo siitä.
viimeinen kaljapäivä
tänään
161250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mulla oli todella paljon samanlainen tilanne, joka päivä tissuttelin. Mutta sain kuin sainkin
putken poikki, eilen tuli 1 kk raittiutta. Olen piristynyt tosi paljon, ja elämä tuntuu hyvältä.'
Alkoholia ei tee mieli. Kyllä sinä onnistut, kun vaan päätät. Tsemppiä sulle:)
A-klinikalle. Sieltä saa apua. Terkkariin ei kannata mennä, saa merkintöjä niitten failuihin ja se voi kostautua myöhemmin muissa asioissa.
Joo. Juopottelu hiljakseen on hyvä keino kuluttaa aikaa, valitettavasti. Junaile ittelles pikavauhtia jokin koulutus tms. Työkkärin kurssit voi olla välillä aika syvältä, mutta onpahan jotain järkevää tekemistä. Ja syy olla kuivilla.
Tää on just tää ongelma. Aika harva juo jos on jotain tekemistä. Ja tekemistä ei pikkupienissään saa aikaiseksi junailtua.
Koita vältellä näitä työkkärin "TYP":ppejä. Niistä joituu soskun, työkkärin, terkkarin jne hammaskoneistoon ja saa ikuisen juopon leiman otsaansa. Ne kun voi sen varjolla vaihtaa tiietoja keskenään. Viinasta periaatteessa ei ikinä saa puhua muualla kuin just A-klinikalla. Niillä on vaitiolovelvollisuus, kun ei erikseen anna lupaa muuhun.
Eli kipinkapin klinikalle, työkkäriin, kävelylle, mitä tahansa.
Ja kuten aina. Minä kun nyt viisaana neuvoin tässä, mä lähden hakeen keskiolutta....
Sinulla on käyttämättä vielä parhaat keinot, jotka varmasti tepsivät eikä maksa mitään.
Vuonna 1966 07.09.olin ottanut viikon verran ja silloin eräs kaveri pyysi mua mukaan AA-n toveripiiriin ja siitä se lähti.Sen jälkeen ei ole ollut viinahuolia.42-vuotta ilman viinaksia.Voit vain kuvitella miten ihanaa on elämä raittiina.Sairauksia ja rahattomuutta on silti ollut, mutta eri syistä.
Mitä vielä kertoisin,vuonna -78 tulin uskoon ja se olikin viimeinen silaus menneisyydelle.Nyt vaan odottelen sitä,että pääsen Taivaan kotiin.Apu on nyt sinua lähelläsi jos haluat ottaa sen vastaan.
että mahtaako täältä löytyä kotona olevaa kouluikäisten lasten "pientä naukkailua harrastavaa" äippää tai iskää ja het sattu sun ilmo vastaan. Sama fiilis ja pohja mulla....20 kg ylipainoa ja ikää vasta 34v. Stressitausta pitkä....
Miettii miten pääsis eteenpäin....
uhmata, että nyt on se vihon viimeinen kaljapäivä. Se ei sitä tule olemaan yleensä, ellet tee kovasti töitä sen eteen ja paino sanalla kovasti.
Itse kävin kovimman kautta raittiuteen ja nyt ei elämä voisi paremmin olla. Kaikki tämä on mahdollista, jos tajuaa olevansa vakavasti sairas eli alkoholisti. Pitää myös ymmärtää, että hyvänä elämä voi jatkua vain ja ainoastaan, jos ei koskaan enää ota sitä ekaakaan huikkaa. Ei edes kerran kokeilla. Sillä pärjää.
Kovaa on teksti, mutta kova on sairauskin. Miksi et hae apua??? AA-kerho, A-klinikka, täältä vaikka suora yhteys sefuun, apua kyllä löytyy, jos todella haluaa muutosta. Kuningas alkoholi hallitsee elämääsi, et sinä itse. Eihän kukaan alkoholisti jaksa liikkua, paitsi täydennystä saamaan.
Tietenkään ei parisuhde toimi, alkoholisti alkaa inhottamaan raitista puolisoa tai jos molemmat ottavat, niin ei varmasti ole olemassakaan parisuhdetta.
Lapset mallioppivat, joten heillä on erittäin suuri mahdollisuus myöskin alkoholisoitua, kun äitikin oli aina pienessä huppelissa, mitä pahaa siinä on. Tai kun puolisosi uskaltaa tunnustaa tilanteen, niin sinut erotetaan.
Ilman apua, tukea et selviä, on aivan sinusta itsestä kiinni, säälitkö vain itseäsi ja jatkat juomista tai teetkö asialle jotain.
AA:han, AlAnnoniin; seurakuntaan, jeesukselle....
Shot mitä provoa taas.
No nyt tänään on se uusi alku. Pakko yrittää ensin yksin ennen mitään aa-ta. Sen verran löytyy tarvittaessa itsekuria mutta kuten mulla muutenkin elämässä kaiken aloittaminen vain vaikeeta. Ehkä olen oikeassa että onnistun yksinkin ehkä en. Yritän keksiä kaikkea muuta tekemistä.Mut se on kumma että kun aloittaa aamulla sen juomisen ei enään jaksa mitään kotitöitä toisaalta yks tai kaks sidukkaa saa välillä puhtia tekemisiin.Kirjotelkaa omia kokemuksia vastaavasta tilanteesta.
Se on tosiaan pakko yrittää ensin yksin, niinhän jokainen tekee, niin minäkin tein. Alkoholistin avunhaun kehityskulku meneekin juuri näin. Sitten jos se ei auta pääset taas eteenpäin seuraavaan rastiin.
Siinä vain menee turhaan sitä ihmispolon muutenkin lyhyttä hyvää elämää.
tekstiäsi, näen että sinulle olisi tarjolla itsekurisi sijaan tarjolla ratkaisuna maailmanlaajuinen toveriseura, jonka nimen jo tunnut tietävän. Ehkä pärjäät yksinkin. Ehkä onnistut keksimään kaikkea muuta tekemistä. Liikunta on tietenkin yksi, mutta jos asetat maratonin päämääräksesi, muista että niinkin pitkä matka on juostava askel kerrallaan. Jos aiot lukea kaikki maailman kirjallisuuden huiput, sekin on tehtävä sana ja sivu kerrallaan. Jos aiot luopua liikakiloistasi, niistä on luovuttava gramma kerrallaan.
Raittius löytyy helpoimmin, kun myöntää olevansa voimaton alkoholiin nähden. On paradoksaalista, että alkoholisti voittaa vihollisensa, alkoholin, vain myöntämällä täydellisen tappionsa. Päivä kerrallaan on hyvä tapa elää ilman alkoholia.
Sinun kannattaa selvittää, oletko alkoholisti. Jos olet, on helpompi ottaa seuraava askel ja hakea apua vaikkapa raitistuneelta alkoholistilta. Ellet ole alkoholisti, pärjäät kyllä sillä itsekurillasi.
onko alkoholisti? Mitäs sitten tarkoittaa alkoholin väärinkäyttäjä, entä kuka on juoppo tai muuten vaan liikaa ottava?
ei ole. Tässä yksi määrittelyn perusta.
Olenko minä alkoholisti?
Jos toistuvasti juot enemmän kuin olit aikonut tai halunnut, jos joudut vaikeuksiin tai jos menetät muistisi, saatat olla alkoholisti. Vain sinä itse voit päättää sen. AA:ssa ei kukaan halua sanoa oletko alkoholisti vai et.
Alkoholin väärinkäyttöä on esim. se, että juodaan viinaa humalahauttomasti.
Juoppo on semmoinen alkoholille perso normaali kaveri, joka silloin tällöin ottaa, ja ottaakin sitten kunnolla. Usein hän sitten munaa itsensä tai törttöilee jotain, esim. hävittää silmälasit tai autonsa tms.
Alkoholisti asuu roskapöntössä/asuntolassa/kadulla tai missä lie, juo lasinpesunestettä/omaa virtsaa(koska siinäkin saattaa olla prosenttia ja kanniskelee margariinipurkkia mukanaan sekä potkiskelee (muille ihmisille) näkymättömiä pikkukiviä tai pieneläimiä kadulla ja aiheuttaa huvitusta/kummastusta normaaleissa kaduntallaajissa.
Minullakin piti eilen olla viimeinen kaljapäivä, kun oli vielä tähteellä 3 purkkia olutta. No, join ne ja vähän aikaa kärvistelin ja sitten sain lähdettyä kauppaan ja poistin mäyrän. En tosin juonut kun 2 pulloa ja sitten ei enää maistunut.
Tämä on sitä kohtuukäyttöä.
juopotella...(Itse flunssan kourissa kotona surffailen netissä ja päädyin tänne...)