Joku tällä palstalla ihmetteli miksi uusioperheitä perustetaan.
Niin, eihän niitä "perusteta".
On hirveän vaikea etukäteen tietää miten reagoi tilanteisiin joista ei edes tiedä etukäteen.
Minä olen aina ennen pitänyt mieheni lapsesta, mutta nykyään välillä en.
Syy ei ole lapsen vaan sen kasvatuksen mitä hän saa siellä toisessa kodissaan.
Raha, raha, raha ja vielä kerran raha.
me olemme köyhempiä kuin tuon lapsen äiti ja hän korvaa sitä ettei ole aikaa lapselle kalliilla leuilla ja peleillä.
Kun lapsi tulee meille mankuu kokoajan leluja.
Mihintahansa menemme niin siletä tarvitsisi ostaa jotain lelua. Jos valikoimassa ei ole niitä muoti juttuja niin mikä tahansa uusi lelu olisi saatava (ja kotona heti sitten nurkkaan kun ei kiinnosta sen enempää.)
Kahdeksanvuotialla lienee yleistä tuo leleujen mankuminen ( ?) mutta tämä menee jo yli.
Meillä tietenkään ei päde tämä sama tyyli, että rahalla annetaan ainoastaan huomiota.
Mutta eipä tässä paljoa voi vaikuttaa kun toisessa päässä opetetaan toista.
Lapsi käy sääliksi sillä oikeasti hän kaipaisi aikaa äidiltään ja yhdessä olemista äidiltään.
Niin, eihän niitä "perusteta".
On hirveän vaikea etukäteen tietää miten reagoi tilanteisiin joista ei edes tiedä etukäteen.
Minä olen aina ennen pitänyt mieheni lapsesta, mutta nykyään välillä en.
Syy ei ole lapsen vaan sen kasvatuksen mitä hän saa siellä toisessa kodissaan.
Raha, raha, raha ja vielä kerran raha.
me olemme köyhempiä kuin tuon lapsen äiti ja hän korvaa sitä ettei ole aikaa lapselle kalliilla leuilla ja peleillä.
Kun lapsi tulee meille mankuu kokoajan leluja.
Mihintahansa menemme niin siletä tarvitsisi ostaa jotain lelua. Jos valikoimassa ei ole niitä muoti juttuja niin mikä tahansa uusi lelu olisi saatava (ja kotona heti sitten nurkkaan kun ei kiinnosta sen enempää.)
Kahdeksanvuotialla lienee yleistä tuo leleujen mankuminen ( ?) mutta tämä menee jo yli.
Meillä tietenkään ei päde tämä sama tyyli, että rahalla annetaan ainoastaan huomiota.
Mutta eipä tässä paljoa voi vaikuttaa kun toisessa päässä opetetaan toista.
Lapsi käy sääliksi sillä oikeasti hän kaipaisi aikaa äidiltään ja yhdessä olemista äidiltään.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Aina on syy äidissä.
Nyt tässäkin: "..tuon lapsen äiti ja hän korvaa sitä ettei ole aikaa lapselle kalliilla leuilla ja peleillä. "
Jos äiti ei ostaisi leluja, näksit siinäkin pahaa, että miksei äiti osta hälle leluja, käyttääkkö kenties lapsen rahat kaljaan????
Minusta on kumma että uusikot aina arvostelee äitien tekmisiä tai tekemättä jättämistä!! Miksi ihmeessä? Itse huudatte, miten haluutte elää ilman exän olemassa oloa, ja nyt paasaatte kovaan ääneen kaikista asioista mikä liittyy exään? Koko ajan kuitenkinh aluatte muistaa hänen olemssaolon.
Miksette anna lasten äidin elää rauhassa omaa elämää, miten hän haluaa lapsensa tai yksin elää? Eihän sen pidä kuulua teille.
Jos se olisi ongelma, siihen kuuluu puuttua lapsen isän ei uusikon. Mutta koska pelkäätte, niin on pakko keinolla millä hyvänsä tehdä iso numero mitättömistä asioista.
Ei kukaan elä elämää samalla lailla vaikka olisi samat asiat kyseessä.
ja puhua meille asiallisesti?
En taaskaan ymmärrä mitä tarkoitat sillä että "koska pelkäätte"??
Mitä pelätään?
Heittelet syytöksiä koko ajan, voisit välillä perustella ja esittää jotain kongreettista faktaa syytöstesi vakuudeksi?
Turhaa huutaa ja mesota jotain yleistä, pitää pystyä kohdentamaan sanomansa jotenkin.
Uusperheessä asioihin puuttuvat kodissa asuvat aikuiset, oli sitten biologisia vanhempia tai ei.
Aloituksen uusikko kertoi juuri hänen miehensä lapsen äidistä - ei kaikista maailman äideistä.
Aloituksen uusikko ei ole "kaikki uusikot", eikä todellakaan kaikki uusikot näe äideissä vain pahaa. Minun mieheni exikko esim. on aivan asiallinen ihminen joka huolehtii lapsistaan hyvin ja on muutenkin ok.
äidin luona omat säännöt. Lapset sopeutuvat tähän. Lapset ymmärtävät että äidin luona on erilaiset säännöt ja isän luona erilaiset. Näitä voi selittää ja selittää aina uudestaan ja uudestaan. Jos lapsi reagoi johonkin kiukuttelemalla tai vaatimalla huomiota esim. lelujen merkeissä, asiat kannattaa selvittää. Syyttely ei auta. En usko että valtava katkeruutesi lapsen äitiä ja hänen kasvatustyyliään kohtaan auttaa ketään, kaikista vähiten itseäsi, miestäsi ja lasta.
tulee kunnioittaa ja kuuliaisesti noudattaa. Sinä ole välikappale, joka saa hoitaa miehen lapsia, ja toki teet sen mielelläsi, joten nöyryyttä kehiin. Jos ymmärtäminen on liian vaikeaa sulle, niin kannattaa miettiä oletko lainkaan oikeassa paikassa.
ja kun mieheni lapset tulevat,he tietävät jo ovella kuinka meillä pitää käyttäytyä.Mitään ei ostella,se on tehty selväksi jo ajat sitten.Riittäää kun ruokimme heidät ja jotakin isänsä heille ostaa syntymäpäivinä,mutta ei mitään kallista.Jos se äiti haluaa heidät pilata niin vasso quu,hoitakoon loppuun asti.Jos sanaani ei totella,ei tulla isän luo seuraavalla kerralla.vaan se on suljettu vkl.käytöksen takia.
entä jos äitikulta on aivan sairas ja katkera ja hysteerinen vetää diapamia ja syyttelee exää suotta? häh? voi h...i. Lapset on pilalle hemmoteltuja marisijoita ja ukkorukan pitäs pomppia kuin kumipallo ja totella raskaan työn ohessa,täyttää kaikki vaatimukset ja pistellä mielialalääkkeitä...itsaria aikonu,ahdistelu ei lopu koskaan. Tottele kiltisti...hommaa sinäkin lääkitys s...na
voispa meilläkin toimia noin yksinkertaisesti. Nostan hattua sinulle. Eipä mieheni olisi niin nuhjake tossun alla olija.
voi mitään, hän on se joka päättää ja määrää. Muut ovat sitten ilmaa.
uusikot kerta toisensa jälkeen näyttää näillä viesteillään todellisen luonteensa....
on Suomen laki,jos äiti antaa 15v polttaa tupakkaa ja ostaa sitä hänelle,niin tehköön sitä siellä, mutta meillä ei alaikäiset polta, eikä sitä hänelle osteta.
Noinhan se menee.
Olen vain väsynyt tuohon toistamiseen.
Tai mieshän asian on lapselle sanonut.
minun ja mieheni sana, ei ex-vaimon.
Mieheni ja lasten äiti päättävät esim. kouluun ja lääkärin hoitoihin liittyviä asioita lapsestaan, mutta me päätämme sen miten meidän katon alla ollaan.
Minä olen perheessämme äiti, mieheni lapsille TxxxA, en ole mikään lastenhoitaja.
Otan vastuuta kaikista lapsista silloin kun meillä ovat.
Äiti soittelee lapsilleen ja pitää heihin yhteyttä, se on ihan ok, mutta sanella hän ei voi meille nitään ehtoja.
Suuret linjat, kuten nukkumaan meno- ja kotiintuloajat ym. on kummassakin perheessä samansuuntiset.
tehdään ja minulta kysytään aina lupa.
Lasten äidistä emme puhu koko aikana, hän on ilmaa, kun lapset ovat täällä.
Kotiin vien minä lapset, jotta mieheni ei pääse puheisiin ex vaimon kanssa.
Lapset eivät saa pitää kännyköitään miellä ollessaan auki, ne suljetaan ja minä korjaan ne talteen. Kun palautan heidät kotiin, annan kännyt mukaan.
Lapset saavat puhutella minua, kun kysyvät luvan. Jääkaapillekaan ei mennä ilman lupaa.
Kunhaen lapset, ne on oltava puettuna pihalla odottamassa, ja niiattava nätisi minulle, jotta koen että minä olen kunnioitettu ja arvostettu.
Äidin opit, sanat, ym jäävät taakse. Joka ei tottele, hän ei saa käyttää meillä televisiota, eikä saa iltapalaa eikä muitakaan herkkuja koko aikana.
Kunnon kuri tekee lapsista melko hyviä kansalaisia.
Kun äitinsä heitä ei osaa opastaa, neuvoa, eikämuutenkaan toimi oikein lastensa kanssa, olenminä hyvää hyvyyttäni päättänyt ryhtyä näille miheni lapsille elämäntaitojen valmentajaksi. Mitä varhemmin sen parempi.
oletko tosissasi?
Aika kovalta ja jyrkältä kuulostaa tuollainen touhu?
Lasten nöyryyttämistä jo mielestäni.
Käytöstapoja minäkin haluan, mutta en noin rankalla kädellä niitä ole vaatimassa.
Paitsi omat lapseni saavat elää omassa kotonaan omalla tavalla.
Mieni lapset ovat sellaisia villimersän asukkeja, että minä en sitä siedä.
Meillä tehdään kuin minä sanon. Jos lasten äiti ei osaa asettaa kakaroilleen rajoja, teen senminä. Siitä ei keskustella. Pysykööt sitten poissa, pääsen minäkin helpomalla, kun ei tarvi kädestä pitäen opastaa, ohjata, neuvoa ja näyttää, ja joka päivä sata kertaa päivässä.
Jos oppi ei mene perille, on pääsää oltava vikaa ja paljon!
Ohhoh. Vai oikeen kysytään lupa puhutellessa. Aika rankkaa tekstiä lasten kasvattamisesta varsinkaan kun eivät ole omiasi. Mitäs mieltä miehesi on näistä tavoista ja kysyvätkö he myös häneltä lupaa joka asiaan, jos et esimerksiksi ole paikalla? Ja kysyykö myös hän luvan sinulta mennesään jääkaapille?=) Ihan mielenkiinnosta vaan kysyn.
Ja kannattaa varoa, voi alkaa vanha suola janottamaan, jos miehesi ja lasten äiti vahingossa pääsevät juttelemaan=)
Minä määrään tässä perheessä ja sillä siisti. Ja kuka kakara ei osaa ja kykene minun sääntöihin, niin voi pysyä poissa. Koti on minun, joten näin me edetään. Nämä on vielä alkeellisia juttuja, mutta mieheni lapset nyt ovat mitä ovat, sen tietää mies itsekin. Onhan ne äitinsä kasvattamia, ei miehen.
niistä "kakaroista" eroon kunhan tulevat teini-ikään, ei ne tule tuollaasen kotkan pesään, sitte enää, tapaavat faijaansa sitte josain muualla, jos ny edes enään olet niitten faijan kaa sillon?
olette johdonmukaisia, ja todella annatte sitä huomiota muutenkin niin kyllä jo pienempi lapsi kuin 8 v ymmärtää että isällä ja äidillä eri periaatteet.
Meillä oli (ja on kai vieläkin) hieman sama tilanne
vaikka meillä äidillä ei sen enempää rahaa mutta halusi antaa tytölle kaikki mihin hän sormensa osoittaa, alussa isä yritti että no kun tyttö tottunut äidillä, niin outoo sille jos toimitaan toisin,no keskusteltiin asiasta kun yhteisiäkin lapsia tuli ja tajuttiin että emme halua samaa kitinää koko katraalta joka kerta kun menemme kauppaan. Sovittiin tytönkin kanssa että silloin kun niin sovitaan niin lelu ostetaan jos ei niin asiasta ei meteliä nosteta kertoa voi että tuo ja tuo olisi kiva saada, pari kertaa tuli vaan takapakkia yllättävän nopeasti meni ( silloin 6v) perille.
Äiti nyt välillä on isälle valittanut että ei tule mitään ei kehtaa edes ruokakauppaan tyttöä viedä kun kinuaminen alkaa jo ovella, no isä sitten että keskustelkaa kotona asiasta mutta ei kun tyttö voi loukkaantua!
No meillä ollessa tuollaista ongelmaa ei esiinny joskus kun esittää että tuo olisi kiva niin kuka tietää pikku yllätys voi välillä jossain piiloutua.
Ei todellakaan voi tietää mitä kaikkea Uusperheessä eteen tuleekaan ajan kuluessa..jokainen etsii omaa paikkaansa, ja sitten kun ne kipuilevat exät ovat sorkkimassa asioihin,jotka ei ees hälle kuulu..miten ihmeessä kukaan voi sellaisesta selvitä tuntematta pahaa mieltä?
Kun menin mieheni kanssa yhteen, en voinut kuvitella että saisin omien lasteni lisäksi hoitaakseni mieheni lapset ja että joutuisin nuo kaikki kotityötkin yksin uurastamaan..jotenkin vaan työmäärä lisääntyi,ja olo alkaa olla todella yksinäinen sillä mies on elänyt aiemmin suhteissa joissa asioista ei ole keskusteltu..vaan aina nuo naiset ovat huutamalla asioita hoitaneet,ja siksi mies ahdistuu ja pakenee tilanteita joissa asioista selvitettäisiin juurta myöten.
Tässä asiassa on vähän sama asia kuin sukulaisissa jotka tulevat miehen tai vaimon myötä.
Täytyy olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka ehkä aivan liian erinlaisia.
Se on sitten sattumaa sattuuko kohdalle sellainen ihminen jonka kanssa tulee toimeen.
Onneksi tuo miehen lapsen äiti ei pahimmasta päästä ole, mutta tuo raha kasvatus kyllä ärsyttää.
Kotitöissä olen kieltäytynyt siivoamasta kaikkia sotkuja.
(Ja tosiaankin kyllä koska meillä on yhteinen lapsikin joudumme perheenä tekemään asioita joten sitä mankumista kuulen minäkin.)
Siis eihän uusperheydestä pahimmillaan voi tietää kukaan muu lähtiessään, kuin ne jotka sen uusperheyden pahimmillaan kokeneet: exien riitelyt, ongelmat suhteessa lapseen jne. Tuskin sellaistakaan moni on osannut ajatella esim. etäisän kanssa parisuhteeseen ryhtyessä, että koko se tapaamiskuvio voi jossain elämänvaiheessa mennä uusiksi; toinen vanhempi voi vaikka kuolla tai huoltajuus muuten kääntyy päälaelleen. Sitten on toki se, että alkuajan ihanuuden jälkeen voi paljastua, että se rinssi onkin sammakko, jolla tökkii oleminen isänä/äitinä, puolisona tai vaikka sitten siinä suhteessa exään. Tai kyseessä voi olla vaan perusrenttu. Mutta noista suurin osa lähinnä ei-uusperheyteen liittyviä - sattunut vain kohdalle itselle sopimaton partneri.
jos "äitipuoli" tai "isäpuoli" joutuu kantamaan liikaa vastuuta joka kuulusi omille vanhemmille.
Samalla ei voi päättää oikein mitään, mutta huomaa, että joutuu silti tekemään kaikki duunit.
Tosiaan eihän sellaista asiaa olisi olemassakaan, kuin avioero, jos aina tiedettäisiin ennalta mitä tietty parisuhde tuo tullessaan.
MUTTA kaikessa hankaluudessaankin en usko ollenkaan etteikö olisi mahdollista teidän elää oman huushollinne tavoilla vaikka olisi etä kyseessä ja toisessa huushollissa olisi eri tapoja. Kyllä lapsikin oppii sen, että yhdessä paikassa toimitaan tietyllä tavalla ja toisessa toisella. Ihan oikeasti. Teillä ei ole varaa ostaa jatkuvasti leluja. Piste. Jos lapsi mankuu, niin rauhallisesti selostetaan että ei ole rahaa ja ei yksinkertaisesti voi vaikka kuinka kaikki haluaisi. Muutenhan teillä varmaan olisi sisäuima-allas ja kartano, jos voisi vaikkei rahaa ole. Ja teidän ei tarvitse näitä kotinne toimintaperiaatteita edes teroittaa lapseen muuta kuin teillä ollessa. Se on sitten toisen kodin vahinko, jos opettavat lapsen ajattelemaan, että kaikki on mitattavissa rahalla. Mutta lapsi kyllä tajuaa senkin, että äiti antaa mutta isä ei. Kuhan nyt yrittää, mutta teidän ei tarvitse suostua.
Tsemppiä nyt. Ymmärrän että tuollainen on tosi turhauttavaa, mutta sitä se nyt vaan on, että lapsi elää elämästään osan toisen kodin säännöillä. Mutta te voitte keskittyä omaan kotiinne älkääkä antako tuon ongelman kasvaa päässänne kärpäsestä härkäseksi. Stressaatte sillä vain itseänne. Kysehän on nyt lopulta sellaisesta asiasta jolle ette mitään voi (ette voi muuttaa taikaiskusta tilin saldoanne ettekä muuttaa sitä asiaa, että elätte uusperheessä), joten vaikuttamattomissa olevista asioista ei kannata ottaa stressiä. Älkääkä väsyttäkö itseänne perustelemalla ja selittelemällä tätä asiaa lapselle. Ainoastaan 1) teillä ei ole varaa 2) vaikka kuinka aikuiset ja lapsi haluaisi, niin asia ei muutu ja kyse ei ole siitä, että haluatte evätä lapselta leluja. Älkääkä ainakaan sekoittako lapsen päätä millään äiti vs. isä jutulla. Ja joskus se toisen tilanteeseen asettuminen voi auttaa; Ihan hyvinhän äitikin voisi olla kiukkunen kun te ette tee kuten hänen kodissa tehdään. Ja olen itsekin äitipuoli, mutta ihan oikeasti jos sille ärsytykselle exää kohtaan antaa liikaa valtaa niin se on vähän kuin antaisi pikkusormen ja kohta se ex (ei henkilönä vaan siten, miten se teidän elämään vaikuttaa) vie koko käden. Sitten tulee tunne, että elonne riippuu exästä ja ahdistaa vain entistä enemmän. Kyseessä on välttämätön paha, kuten parantumaton sairaus. Mutta sairauksien kanssa voi oppia elämään eikä kirota sitä sairautta ja synkistyä.
Ihan viisaasti kirjoitettu.
Aiemmin tuo " ex " ei ole ärsyttänyt. On paljon ok puolia hänessä, mutta ehkä tämä juttu häiritsee koska itseäkin tuo rahapula häiritsee.
En haluaisi puuttua mihinkään, mutta olen pakotettu siihen.
Tuohon raha juttuun kun liittyy vielä sellainen asia, että kaikkea ostellaan mutta perusjutuista ei välttämättä pidetä huolta. lapsi kulkee rikkinäisissä kengissä sukat kastuneina ja ostetaan sitten kaikkia pelejä sun muuta mistä voi pullistella.
Pakko oli lapsen terveyden takia puuttua asiaan ja mies osti kengät sitten.
No yritän hillitä ärtymistä ja ehdotan, että katkaisemme mankumisen heti.