olen aina se ylimääräinen.....

AINA TEISTÄ JOKU TYKKÄÄ ITSEMURHA Ei oO RAtkasu!!se on ihan totta! mut sun kannattais miettii oox sä ite ärsyttävä..esim.matkit koko ajan mitä muut sanoo ja seuraat etc.

Mulla on ihan sama ongelma, joka on seurannut melkein koko elämän. Jos haluut niin voit mailata! [email protected]

Itsemurha ei koskaan ole ratkaisu. SE on täysin raukkamaista. Itse yritin itsemurhaa kaksi kertaa. Enää en koskaan leikkisi niin tärkeillä asioilla. Itsemurha on peruuttamaton pakokeino. Aina on olemassa toinen vaihtoehto. Minä löysin elämääni yksinäisyyden jonka halusin ja ystäviä kourallisen joita rakastan.
En yksinkertaisesti haluaisi kuolla, en tahdo menettää päivääkään elämästäni kuolemanhalun vuoksi.
Minulla on nyt tiivis tukiryhmä. Kerran viikossa minulla on tapaaminen kriisityöntekijän kanssa ja kerran kuussa minulla on perhetapaaminen. Rakastan elämääni ja itseäni sinä yksinäisenä lentona mikä olenkin..

Mullakin oli yläasteella samanlaisia kokemuksia. Mutta onneksi ei enää. En yksinkertasesti kuulunu siihen kouluun, siihen luokkaan, siihen ympäristöön. Oli mulla kavereita, mutta mun parhaat kaverit oli aivan jostain muualta, enkä voinu 100% luottaa kehenkään meidänkoululaiseen... ´Mutta nyt kun olen jo vähän isompi ja siinä koulussa minne halusinkin, oon löytäny oman paikkani. Kyllä säkin sen varmasti vielä ´löydät! Mäkin koin pilkkaa ja syrjintää, mutta onneks oli aina joku, joka huoli mukaan... Nyt ei tarvi enää tyrkyttää itteensä, pyydetään mukaan muutenkin! Tsemppii sulle!!!

Terve!
Mä tiedän,et toi ei oo kivaa.Siis,et luokka ei pidä susta,mut voisko vika olla esim. pukeutumistyylissä?Siis mä oon iha helvetin pikkutarkka muija ja muodin perään vaa..Nii,et kelasin,jos sun lk:laisil o tietyntyyppisii vaatteit tai jotai...Ja sitku sanoit,et sä et oo mikää hiljane hiirulaine,ni voisko olla nii,et sulla on tyhmiä juttuja tai jotain?Siis toi vaa oli heitto ja tällee,mut aattelinpaha vaa..Ja jos meikkaat ja tällee,ni kato että et mee tunkee jotai sinist luomivärii ja kirkkaanpunast huulipunaa & ruskeet poskipunaa iha älyttömii määrii ja tällee...!Eli kato,et sun meikit sopii kaikki yhteen jne jne..Ja sit jos su lk:l o just jotai sellasii 'kanoi' jotka arvostelee toisii ja tällee..mUt ciAo ciaO

Mustaki tuntu välillä et mä oon turha... munt sit ku mä aloin ettii
kirjekamui... ni niistä mä löysin todellisii ystävii!
Onhan mulla n koulus tällä hetkellä iki ihanii kamui!
Mut yritä jaksaa! kyllä sun etees "putkahtaa" jostain todella ihana kamu! Mut älä misää nimes tee itsaaarii!!!!!!

Niin määkin.

monessa paikassa noin. Suomen ongelma ja kasvaa yksin oleminen. voisit kokeilla harrastuksia tai kerhoja. jos ei muutu. voithan sitten vaihtaa kouluakin. joskus voit sitten vaihtaa maisemaa vaihtarina ulkomaille

Moikka !

Ensimmäiseksi, unohda kaikki maailman itsemurha -puheet. Kyseinen aihealue tuo sinulle vain enemmän pahaa kuin hyvää.

Sinä et ole vielä vain löytänyt sitä oikeaa ystävää. Ymmärrän, että sinusta tuntuu pahalle jäädä ulkopuolelle, koska minä olen myös ollut se syrjitty tyttö. Minä kuitenkin jaksoin sinnitellä ja nykypäivänä minulla on monta kaveria, joille voin puhua mistä vain milloin vain ! Anna aikaa, tilanteet kyllä muuttuvat.

Jos haluaisit saada uusia ystäviä nyt heti, niin oletko miettinyt että aloittaisit uuden harrastuksen ? Harrastuksen kautta saattaisit löytää itsellesi ystävän. Harrasteporukassa teitä kaikkia yhdistää ainakin yksi asia, se itse harrastus, mikä saattaisi yhdistää sinut johonkin toiseen.

Miksi en kuulu tänne;
no, en kuulu minäkään, harva meistä on kaikkien kaveri ja kuuluu joka yhteisöön.

Olen jo aikuinen, mutta ollut koulukiusattu, jotenkin erilainen nuori, koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Olin ujo , arka, liian pitkä, oli silmälasit, ei ollut varaa muotivaatteisiin. Yläasteen välitunnit vietin lähinnä koulun käytävillä ja vessoissa piileskellen.

Tunneilla tehtiin siihen aikaan paljon ryhmätöitä, kukaan ei koskaan halunnut minua ryhmäänsä. Opettaja määräsi minut aina johonkin ryhmään, missä oli meitä "onnettomia, ryhmääntymättömiä". Jouduin tekemään koko ryhmän työt, mutta en suostunut esittämään niitä luokan edessä. Joku toinen sai sai änkyttää ja punastella puolestani.

Kuvittelin, että lukiossa helpottaisi, siellä olisi järkevämpiä ihmisiä, mutta ei. Jätin lukion kesken ekaluokan jälkeen. Muutin isompaan kylään, menin duuniin ja aah, elämä aukeni: Olinkin ihan älykäs nuori nainen! Uskomattoman yllättävää huomata olevansa jopa hyvännäköinen!

Positiivinen palaute vaikuttaa todella paljon!
Aloittaja: Älä luovuta! Vaihda koulua/ kotikaupunkia?
Usko itse itseesi; sä olet varmasti hieno ja ihana ihminen!!!!