Elikkäs haaveissa olisi jonkin verran hommata jotain lihakarjaa lypsylehmien rinnalle, haaveena jonkinlainen lisätulo. Ei satojatuhansia vuodessa, vaan esimerkiksi reilu 10 000 euroa olisi jo mukava lisä, kun tässä kuitenkin kotihoidontuella on tähän asti menty lasten kanssa. Itse olen kyllä myös lypsyhommissa mukana, mutta kun meitä on navetassa kolme osakasta, ja navetta on melko pieni, niin ei paljon niilläkään tuloilla juhlita.
Hakusessa olisi siis rotu, joka pärjää jonkinlaisen suoja alla ulkona metsälaitumella.
Highlanderithan ensimmäisenä itselle tuli mieleen, mutta huoliiko esim. a-tuottajat niitä kyytiinsä?
Jostain luin myös että angukset ja hereforditkin pärjäisivät ulkona?
Tässä nyt jotain alustusta, esitän varmasti lisäkysymyksiä kunhan löytyy rotuammattilaisia vastaamaan. :)
Hakusessa olisi siis rotu, joka pärjää jonkinlaisen suoja alla ulkona metsälaitumella.
Highlanderithan ensimmäisenä itselle tuli mieleen, mutta huoliiko esim. a-tuottajat niitä kyytiinsä?
Jostain luin myös että angukset ja hereforditkin pärjäisivät ulkona?
Tässä nyt jotain alustusta, esitän varmasti lisäkysymyksiä kunhan löytyy rotuammattilaisia vastaamaan. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
ilmeisesti olet ajatellut emolehmiä, kun puhut lihakarjasta. mekin aloitimme muutamalla emolla lypsikkien rinnalla ja populaation laajentuessa myös tilapäistiloissa (pääosin ulkona).
siihen, miten eläimet pärjäävät ulkona vaikuttaa minun mielestäni rotua enemmän se, millaiset maat sorkkien alla on. hiekkakangas -> hyvin menee, liettyvä maa -> hyvä jos sieraimet pinnalla pysyy.
mieti myös panos-tulos -suhdetta. emo ei pelkällä hengenravinnolla vieroita kunnon vasikkaa. rotu merkitsee tässä jonkun verran. pieni rotu syö vähemmän, mutta on vasikkakin halvempi.
toisekseen vaalimattomat olot voivat olla joskus todella työllistäviä. varsinkin nyt, kun emot ovat uudessa navetassa, välillä sitä ajattelee jonkun siirron tai lajittelun jälkeen, että näin helpostiko se tapahtui. kaikenlaiset tilapäisviritysten rakentamiset ja purkamiset ovat jääneet pois.
mutta mukavia emot ovat ja varo ettei käy kuin meille: helppo ja mukava elämä voitti lypsylehmät ...
Rotuvaihtoehtoja suomenmaasta löytyy suht monta.Valintaan vaikuttaa monet seikat, aiotko kasvattaa itse teuraat? Laitatko vasikat vieroituksen jälkeen välitykseen, eli ns. pihvivasikkakasvatus jne..
Laitan sinulle linkin, mistä voit tarkastella eri rotujen ominaisuuksia, lisäksi sivuilla on paljon muuta hyödyllistä tietoa.
Meille kävi niin, että lypsylehmät lähti ja emoja tuli tilalle:) On hoito helpompaa, kun ei tarvi lypsää.
http://www.kotinet.com/emosivut/linkit.htm
Uskoisin että välitykseen sonnipojat lähtisi. Täytyy tutkiskella tuota Tertun laittamaa linkkiä, highlanderit, ja angus kyllä kiinnostaisi.
Minkähänlainen noilla anguksilla pitäisi olla talvisuojan?
sääsuoja ja kuiva makuualusta, pehkupahna on hyvä.
jos et ota kuin muutaman kymmenen niin niiltä jaksaa vielä paskat ottaa talikolla pois ->säästää kuivikkeen menoa. ruokailla ne voi ulkosalla. rotuna ab tai hf ne on hyviä rehunkäyttäjiä ja omaavat hyvät emo ominaisuudet(myös simmental emona hyvä) ja jos ostat jo kerran tai useamman kerran poikineita niin sinulta jää välistä se hiehonkasvatus pois ja saat jo emopalkkion niistä lehmistä. valmiiksi poikineelle voi antaa jo sonniksi isompirotuisen(si,ch,li) sonnin, niin saat jo vasikoita myydessä paremman hinnan, ab ja hf sonnin jälkeläisestä ei saa niin hyvää hintaa. minulla sekalainen karja (30) emoina melkein kaikkia rotuja (hf,si,ab,li,ch) ja nyt sonnina ch hyvin on tähän mennessä poikimiset sujuna ja emoilla riittää maitoa.
ruokintana oli talvella sänkiheinää, ja vanhana tehtyä kuivaa heinää, nyt säilörehua ja lisäksi annan väkirehua poikineille emoille kivennäinen mikä on erittäin tärkeä.viime vuonna jäi muutamalta jälkeiset pitkäksiaikaa roikkumaan, mutta nyt sitä ongelmaa ei vielä ole ollut, sanottiin että johtu vääränlaisesta kivennäisestä ja nyt on melican emokivennäinen ja KNZ suolakivi.
kukaanhan ei voi sanoa mikä rotu on hyvä toiset tykkää äidistä ja toiset tyttäristä.
MUNARIKASTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE NAISPUOLISILLE HEHMÄN HOITAJILLE :D
Ei niillä mainitsemillasi pienillä roduilla ole paljon kaupallista arvoa välitykseen laitettaessa, jos huolivat ollenkaan. Ne karvaiset lehmät on vain harrastelijoille ja suoramyyntilihaa/tukielättejä...Ab emon ja si;n risteytys emoksi ja Li sonni, niin pääset vähillä poikimavaikeuksilla ja vasikat ovat haluttuja vieroituksen jälkeen myytäessä...(myös lehmäset).Ch on hyvä tuottamaan luita koirille ja liimatehtaalle raaka-aineeksi;kehittyneissä karjatalousmaissa kelpaa hf;n kanssa vain hampurilaisten raaka-aineeksi...
kirjoitettu ainakin HC rodun osalta sillä ehdottomuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys aikaansaa.
Mikäli tarkoitus on myydä A-tuottajille, niin kaikki rodut saavat ylämaalaista lukuunottamatta samat pihvilisät, vasikan hintahan määräytyy aikapaljon painon mukaan.
Pieni emo, pienet kulut ja vasikka välitykseen, niin rehukulut pysyy aisoissa, ei silloin kannata elättää isoja emoja kun myy vasikat välitykseen, vasikan kasvuominaisuudet saadaan isältä.
Karvaiset lehmät, no se on lehmistä pienin ja mikäli myy vasikat välitykseen, niin vasikalle laitetaan rotu isän mukaan.
Karvaisissa lehmissä on se hyvä puoli, että mikäli tilasi sijaitsee pohjoisessa ja kunnon laitumia ei ole kovin paljoa, niin niitä menee enempi hehtaarille kuin isoja ja tuet on kumminkin samat kuin isoilla emoilla.
Eli niitä pystyy pitämään varsin pienilläkin pinta-aloilla riittävästi.
Periaatteessa noista kolmesta rodusta kaikki soveltuu ulkona pidettäviksi ympäri vuoden, haikut ehkä parhaiten, mutta menee ne nuo muutkin.
Heret ja Angnukset käy A-tuottajalle välitykseen ja niistä saa pihvilisät, mikäli laitat haikkuja ja haluat ne vasikat myydä välitykseen A-tuottajien kautta, niin se onnistuu sillä tavalla, että otat sonniksi esim. Angnus-sonnin, jolloin vasikat saa rekisterissä rotumerkinnän Angnus, vaikka emo olisikin haikku ja A-tuottajat ottaa ne myös vastaan pihvivasikoina ja maksaa sen mukaan, eli isän rodun mukaan.
Sarvet pitää kyllä nupouttaa.
Haikku on ehkä vähän pienempi ja vähäruokaisempi kuin nuo kaksi muuta, mutta emoksi se soveltuu hyvin ja pärjää, sekä viihtyy erinomaisesti myös metsälaitumilla.
Loppujen lopuksi se on kai aikalailla sama, mikä se rotu on emolehmillä, suuret rodut kasvaa paremmin, mutta niiden ruokkiminen maksaa enempi.