http://freepathways.wordpress.com/2009/04/05/sarkiniemen-vastine-vain-silmankaantotemppu/
"...joihin jokaisella on oikeus ilman selityksiä ulkopuolisille. Tämän periaatteen toivoisin niidenkin muistavan, jotka haluavat kirjoituksillaan määritellä, mitä ja miten lestadiolaisuudesta keskustellaan."
(Ketkähän mahtavat olla niitä ulkopuolisia. Nekö jotka joutuvat painostetuksi ja lähtevät kun eívät voi kestää. Tai ehkä ulkopuolinen on se joka lähtee kysymään opillisten asioitten perään..)
Toivoisin muistettavan että se perjaate jolla lestadiolaisuudessa asioista pyritään keskutelemaan on hyvin vaikea jos ei mahdoton sille joka tosielämässä lähtee kysymään vl opteuksen perään. (Usein pakon edessä)
Ja se tapa jolla lestadiolaisuus määritää sisällään puhekultuurin ja tavan jolla asioita on lupa puhua on arveluttava. Se on arveluttava siksi että se antaa mahdollisuuden nollata toisen ihmisen kokema täydelliesti. Ja sen lisäksi se antaa mahdollisuuden kieltäytyä kestelusta. Ja antaa mahdollisuuden siihen että vain käänetään selkä ja jätetään asiat kästielemättä. Ja näin myös todellisuudessa tapahtuu.
"Mutta tilaa on annettava myös sille keskustelulle, jossa asioita tarkastellaan uskon perusteiden valossa. Niihin liittyvä kipu ei kieltämällä poistu."
Tällästä kestelua ei ole mahdollista käydä vl siällä. Keskutelua on lupa käydä vain jos uskon perusteina pidettyä opetusta ei kyseenalaista niihin liityvästä mielivallasta huolimatta.
Opetuksen oikeana pidäminen edellyttää monellakin tasolla kivun kieltämistä. Ilman ajatusten tunteitten ja ihmisyyden kieltämistä vl opetus ei ole mahdollinen. Ei ainakaan kaikille. Siksi että totuuden ja tunteitten kieltäminen on hyväksyttävää ja jopa suotavaa.
"Yhteisön sisin olemus ei ole tapakulttuuria, päätöksiä, painostusta, miesten tai naisten harjoittamaa väkivaltaa, enemmistöjä ja vähemmistöjä, vaan hiljaista iloa Jumalan armosta ja sitä kuuluttavasta anteeksiantamuksesta. Sen varassa lepää kaikki. Ilman sitä kaikki on turhaa tapojen tottelemista."
Entä kun yhteisön uskonopilliseksi sisällöksi ei ole muuta löydettävissä kuin päätöksiä, painostusta, väkivaltaa, enemmistäjä ja vähemmistöjä. Kun armo ja anteekiantamus ehdollistetaan tekoihin. Siihen kun uskon siällöksi ei ole muuta löydetävää kuin tapojen tottelemista.
Jos tunto kerra on sidottuna opiin pitäisi myös oppi olla määritettävissä. VL opiksi voidaan kuitenkin määritää mielivaltaisesti million mitäkin ripuen siitä halutaanko kysyjä sulkea sisä vai ulkopuolelle.
Onko lestadiolaisella herätysliikeellä oikeus mielestään määritää yksilön oikeutta puhua omista kokemusistaan omista näkemyksitään ja siitä kuinka "uskon opikksi" määritety asia kothaavat todellisuudessa. Josku hyvinkin väkivaltaisella tavalla.
Se on määritänyt tuon oikeuden hyvin pitkälle niin että yksilöllä on oiekutta puhua vain tiettyyn rajaan saakka tuon liikeen sisällä näistä asioita. Vain tietyllä tavalla ja vain tiettyjä rajoja ylitämättä.
Ja jos nuo rajat ylityvät ihminen siirtyy ulkopuoliseksi joka on jäävi puhumaan lestaeiolaisuuden sisäisistä asioista.
Voiko uskon oppi olla sellainen että se johtaa yksilön kohdalla mielivaltaan? Millainen on uskonto ja usko joka ei jokaisen kodalla voi olla sitä hiljaista iloa Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta. Onko se uskoa ensinkään?
Eli ajan takaa sitä että yhtä lailla herätysliike on vastuussa myös liikeenä niistä pahoinvoimista yksiöistä jotka kohtaavat näitä ns. ylilyntejä. Miksi se ei kanna vastuutaan näistä yksiöistä? Tai jos kantaakin niin vain tietyilä ehdoilla?
"...joihin jokaisella on oikeus ilman selityksiä ulkopuolisille. Tämän periaatteen toivoisin niidenkin muistavan, jotka haluavat kirjoituksillaan määritellä, mitä ja miten lestadiolaisuudesta keskustellaan."
(Ketkähän mahtavat olla niitä ulkopuolisia. Nekö jotka joutuvat painostetuksi ja lähtevät kun eívät voi kestää. Tai ehkä ulkopuolinen on se joka lähtee kysymään opillisten asioitten perään..)
Toivoisin muistettavan että se perjaate jolla lestadiolaisuudessa asioista pyritään keskutelemaan on hyvin vaikea jos ei mahdoton sille joka tosielämässä lähtee kysymään vl opteuksen perään. (Usein pakon edessä)
Ja se tapa jolla lestadiolaisuus määritää sisällään puhekultuurin ja tavan jolla asioita on lupa puhua on arveluttava. Se on arveluttava siksi että se antaa mahdollisuuden nollata toisen ihmisen kokema täydelliesti. Ja sen lisäksi se antaa mahdollisuuden kieltäytyä kestelusta. Ja antaa mahdollisuuden siihen että vain käänetään selkä ja jätetään asiat kästielemättä. Ja näin myös todellisuudessa tapahtuu.
"Mutta tilaa on annettava myös sille keskustelulle, jossa asioita tarkastellaan uskon perusteiden valossa. Niihin liittyvä kipu ei kieltämällä poistu."
Tällästä kestelua ei ole mahdollista käydä vl siällä. Keskutelua on lupa käydä vain jos uskon perusteina pidettyä opetusta ei kyseenalaista niihin liityvästä mielivallasta huolimatta.
Opetuksen oikeana pidäminen edellyttää monellakin tasolla kivun kieltämistä. Ilman ajatusten tunteitten ja ihmisyyden kieltämistä vl opetus ei ole mahdollinen. Ei ainakaan kaikille. Siksi että totuuden ja tunteitten kieltäminen on hyväksyttävää ja jopa suotavaa.
"Yhteisön sisin olemus ei ole tapakulttuuria, päätöksiä, painostusta, miesten tai naisten harjoittamaa väkivaltaa, enemmistöjä ja vähemmistöjä, vaan hiljaista iloa Jumalan armosta ja sitä kuuluttavasta anteeksiantamuksesta. Sen varassa lepää kaikki. Ilman sitä kaikki on turhaa tapojen tottelemista."
Entä kun yhteisön uskonopilliseksi sisällöksi ei ole muuta löydettävissä kuin päätöksiä, painostusta, väkivaltaa, enemmistäjä ja vähemmistöjä. Kun armo ja anteekiantamus ehdollistetaan tekoihin. Siihen kun uskon siällöksi ei ole muuta löydetävää kuin tapojen tottelemista.
Jos tunto kerra on sidottuna opiin pitäisi myös oppi olla määritettävissä. VL opiksi voidaan kuitenkin määritää mielivaltaisesti million mitäkin ripuen siitä halutaanko kysyjä sulkea sisä vai ulkopuolelle.
Onko lestadiolaisella herätysliikeellä oikeus mielestään määritää yksilön oikeutta puhua omista kokemusistaan omista näkemyksitään ja siitä kuinka "uskon opikksi" määritety asia kothaavat todellisuudessa. Josku hyvinkin väkivaltaisella tavalla.
Se on määritänyt tuon oikeuden hyvin pitkälle niin että yksilöllä on oiekutta puhua vain tiettyyn rajaan saakka tuon liikeen sisällä näistä asioita. Vain tietyllä tavalla ja vain tiettyjä rajoja ylitämättä.
Ja jos nuo rajat ylityvät ihminen siirtyy ulkopuoliseksi joka on jäävi puhumaan lestaeiolaisuuden sisäisistä asioista.
Voiko uskon oppi olla sellainen että se johtaa yksilön kohdalla mielivaltaan? Millainen on uskonto ja usko joka ei jokaisen kodalla voi olla sitä hiljaista iloa Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta. Onko se uskoa ensinkään?
Eli ajan takaa sitä että yhtä lailla herätysliike on vastuussa myös liikeenä niistä pahoinvoimista yksiöistä jotka kohtaavat näitä ns. ylilyntejä. Miksi se ei kanna vastuutaan näistä yksiöistä? Tai jos kantaakin niin vain tietyilä ehdoilla?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Puutuit tärkeisiin kohtiin. jatkan vielä vähän.
Särkiniemi tarkoittaa hyvää. Tämä on varmaa jokaiselle joka hänet tuntee yksityisenä ihmisenä. Hän haluaisi että vl-liikkeen ikävät puolet eivät enää olisi olemassa tähän ehkäisykieltoon liittyen.
Tietenkin ehkäisyasiasta voitaisiin kokonaan lakata puhumasta rauhanyhdistyksellä ja yhteisön piirissä muutoinkin. Lisäksi SRK:n johto voisi antaa puhujien kautta kaikille vl-uskovaisille sellaisen suosituksen, että perheen koko on jokaisen kristityn henkilökohtainen ratkaisu, josta ei ole oikein kysellä, sillä se voidaan kokea painostamisena. SRK:n puheenjohtaja voisi julkistaa Päivämiehen pääkirjoituksessa näkemyksen, että lasten saamiseen liittyvä eikä painostus on synti, kuten Särkiniemikin kirjoituksessaan toteaa. Silloin siihen liittyvä painostaminen tulisi julkisesti ja virallisesti synniksi todetuksi. Näin ideaalitapauksessa, jolloin Särkiniemen ajatukset pitäisivät yhtä todellisuuden kanssa.
Näin vain ei toistaiseksi ole tapahtunut. Siten Särkinimeen kirjoitus ei valitettavasti kerro asioiden todellisesta tilasta mitään.
Että ymmärrän häen tarkoitavan hyvää. Mutta se että jos lähden tuohon ajatukseen mukaan - liikeen on annettava käydä kestelua omalla tavallaan jne..
Niin entä ne joille tuo kestelu tulee liian myöhään. Miten on niiden kohta joiden kohdalla tuo kestelu tulee käydä täsä ja nyt. Ei heillä ole mahdollisuutta odotaa sitä että tuo liike käy sisäisen keskustelun jos käy.
Minusta näillä ihisillä on oikeus saada käydä se kestelu tässä ja nyt. Ja lestadiolaisen herätysliikeen velvolisuus on käydä se kestelu tässä ja nyt heidän kanssaan heidän ihmisarvoaan uskoaan ja kokemaansa nollaamatta. Eikä niin että se kävelee vain ohitse ja toteaa että - sitten joskus ehkä...
Minäkin voisin olla samaa mieltä siitä että voisin toivoa ettei vl-liikeen ikävät puolet ehkäisykieltoon liittyen olisi olemassa. Mutta minä tiedän että ne kohdallani tulevat olemaan todellisuutta aina aina kuolemaan saakka.
Se mitä kirjoitat ei tule toetutumaan niin kauan kuin ihmisellä on oikeus käytää valtaa ja mielivaltaa toisen ihmisen yliste. SRK ei tule antamaan sellaista suositusta kuin krijoita. Ei ainakaan jos ja kun sinne valitaa ihmisiä hyvä - veli perjaateella.
Toisaalta sillä tuleeko muutos joskus sellaiseksi kuin sen kuvaat ei ole merkitystä jos sen ohessa tulee uskoa väite - näin on ennenkin uskottu. Historia ja sen käytännöt eivät lakaa olemasta muutoksen kautta vaan muutokseen tulisi aina liittyä myös se rehellinen tunnustaminen.
Ja vielä on se ettei ehkäisykielto tai kanta ole tauti vaan se on oire seurakuntajumalasta. Joten vaikka yski oire saataisiin pois seurakutajumala jää.
SRK:n johdolta sellaista viestiä, että syntyvyyden säännöstely sallitaan kaikissa muodoissaan aina ja ikuisesti. Näin on riippumatta siitä ketä SRK:n johtokunnassa istuu. En usko myöskään sitä, että SRK:n johtokunta tekisi "kollektiivista parannusta" 1970-luvun vuosista, vaikka silloin vl-yhteisössä onkin tehty paljon vääriä ratkaisuja jotka pitäisi korjata.
Särkiniemi kirjoitti, "Lestadiolaiset ovat samalla tavoin raadollisia, syntisiä ihmisiä kuin kaikki muutkin. Pahuus on näkynyt ja näkyy edelleen yksittäisten uskovaisten ja yhteisöjen elämässä. Mutta kaikki painostaminen on väärin ja syntiä, ja siihen syyllistyneiden on tehtävä parannus." Siis toisen ahdisteleminen ja painostaminen on yksiselitteisesti syntiä. Tämä pätee myös syntyvyydensäännöstelyyn. Lisäksi hän kirjoitti siitä, että loppujen lopuksi "seisomme Jumalan edessä, ja vastataan ajatuksista, sanoista ja teoista."
Minä en usko, että seurakunta on Jumala, kuten kirjoitat. Minulle (olen vl) seurakunta on turvallinen yhteisö, johon voin tukeutua ja luottaa. Meillä on kolmiyhteinen Jumala; Isä, Poika ja Pyhä Henki, mutta ei seurakuntaa. Haluan kuitenkin olla seurakunnan ohjeille kuuliainen, joka ei tarkoita sitä ettenkö voisi käyttää ehkäisyä tarvittaessa. Uskon, kuten Särkiniemikin kirjoitti, että kerran seison Jumalan edessä ja vastaan omista teoistani yksin Hänelle.
Sinua, hyshys, on kohdeltu jossakin ry:ssä eittämättä väärin. Väärintekijöiden pitäisi pyytää sitä sinulta anteeksi aivan kuten Särkiniemikin kirjoitti. Toinen kysymys on sitten se, tietävätkö he tehneensä sinulle väärin? Sinun kannattaisi kertoa se heille suoraan ja katsoa mihin se johtaa.
että minä odotankaan jotain tälläistä.
"SRK:n johdolta sellaista viestiä, että syntyvyyden säännöstely sallitaan kaikissa muodoissaan aina ja ikuisesti."
Tai luuletko että olen edes hakemassa mitään tälläistä. Ilmeisesti luulut. Se vain ei ole totta. Vaan minä todellakin haluan ettei yksikään enää joudu painostetuksi ehkäisemättömyyteen sillion kun siihen aidosti on tarvetta syystä tai toisesta. Ja minä haluan nähdä tämän tapahtuvan myös todellisuudessa.
Minä haluan nähdä sen ettei ihmiset käytä valtaa joka kuuluu yksin Jumalalle. Minä haluan nähdä sen että tuo yhteisö ei omalla toiminallaan tue väärin tekmistä.
Se ei voi opetuksessaan yksipuolisesti puhua ettei uskovaiset ehkäise. Ja näin ollen ehdollistaen ihmisen uskon tuohon tekoon. Jos tuo on se jolla vakavasti sairasta ihmistä tullaan lohdutamaan. Se on julmaa väkivaltaa. Minä olen kohdannut omalla kohdallani sen siionin ehdotoman kannan ettei minulla ole oikeutta parantavaan hoitoon.
Minäkin olen kuviellut pitkään että vl on se turvallinen yhteisö. Ja kuitenkin tuo yheisö on näytänyt ne julmat seurakuntajumalan kasvot joka on armoton ja ehdollinen rakkaudessaan. Minä ymmärrän sen miksi jotkut kohtaavat täysin toisen herättysliikeen kuin sen minkä minä kohtasin.
"Toinen kysymys on sitten se, tietävätkö he tehneensä sinulle väärin?"
Onko kyse vain minulle väärin tekemisestä. Minä sanoin jo edellä että vl opetus on aina joko toisen ulos sulkevaa tai silälle ottavaa. Kuinka monta kertaa minun sinun mielestä tulee lähteä mitaamaan omaa ihmisarvoani? Ehkä 70 X 7?
Kun olen riitävän monta kertaa mitannut oman ihmisarvoni ja saanut vastauksen ettei minulla ole oikeutta ihmiarvoon - on sama lähteä.
Ja toisekseen jos ihmistä kohdellaan vaikeusien keskellä kuin väärintekijää. Kivitetään kuin syntistä naista... Se ei ole rakkautta. Etkä saa minua pitämään sitä sellaisena.
"Sinun kannattaisi kertoa se heille suoraan ja katsoa mihin se johtaa."
Ei kannata. Tämä johti sosiaaliseen eritämiseen. Koska en ollut enkä ole kuuliainen seurakunnan neuvoille.
Olen vamis seisomaan edelleenkin Jumalan edessä niiden kanssa.
Tullakseni hyväksytyksi tuossa liikeessä minun tulisi olla jotain muuta kuin olen. Minun pitäisi muuttua. Nähdä paha hyväksi ja musta valkoiseksi. Minun pitäisi olla naivi luotaa ihmisiin ja heidän hyvyyteensä sokesti.
Minun pitäisi hyväksyä se että kun en voi tulla oikein ymmäretyksi minun on vain alistuttava.
Ymmärtää loputomsasti sitä väkivaltaa jota saisin kohdata jatkuvasti. Ja nähdä että vain minun pitää kasvaa. Vain minun pitä antaa anteeksi. Minun pitää ymmärtää.
Ymmärtää sitä tapaa jolla tuo liike jätää todellisuuden kohtaamtta. Hengellistää asioita jotka sitä eivät ole. Ja nähdä se mitä se tekee ja on tehnyt omassa elämässä siunaukseksi.
Enkä minä tule hyväksymään ja ymmärtämään sitä tapaa jolla tuo yhteisö jätää osan sen jäsenistä kohtaamattta täysin. Ja jätää osan sen jäsenistä seisomaan täysin yksin. Hylkääminen on oikein siksi ettei viitsitä haluta eikä ehditä. Ei kiinosta - oma elämä ja kaikki muu on niin tärkeää että ihmisen ohi on oikeus kävellä. Ja ennen kaikkea siksi ettei haluta kohdata vaikeita asioita ja tunteita isessään.
Kuule Hys hys. Uskovaisillakin ehkäisy ja perheen lapsimäärä on jokaisen oma asia.
Uskominen on ihan omakohtainen asia sekin.
Kukaan ei tule uskovaisen avioparin makuuhuoneeseen tarkatamaan onko ehkäisyä käytetty. Vl-uskovaiset ovat vapaita päättämään sen asian ihan itse.
Näin yksinkertaisesta asiasta kova kalabaliikki TV.ssa, Hesarissa ja Ihmisoikeusliitossa. Ottaisivat ensin selvää.
Vie oman aikansa enenn kuin liikkeen rivitasolla on omaksuttu tämä uusi, salliva ehkäisykanta. Ainakin vielä nykypäivänä täällä Pohjois-Suomessa lestadiolaisnaiset monesti haluaa hankkia kierukan "huomaamattomasti", salaa ry-yhteisöltä ja tutuiltaan. Täkäläiset lääkärit joustaa ja suostuvat toimenpiteeseen ilman potilaan nimellä tehtyä ajanvarausta, ettei sairaalassa työskentelevät lestadiolaiset vuoda tietoja ry:lle.
"Kukaan ei tule uskovaisen avioparin makuuhuoneeseen tarkatamaan onko ehkäisyä käytetty. Vl-uskovaiset ovat vapaita päättämään sen asian ihan itse."
Onko tuo vapus jokaiselle uskovaiselle "otettavissa" oleva oikeus. Se ei voi olla jos suoraan kysymykseen ei voi vastata suoraan ja rehellisesti. Ja sen jälkeen joutua sen toteamuksen eteen ettei uskovaisella ole oikeutta ehäistä ja jos hän ehkäsiee hän ei ole uskovainen.
Jos asiaa kerran on oikeutta udella siihen on voitava vastata rehelliesti niin kuin asiat ovat. Sellaista mahdolisuutta ei ole. Ei ainakaan kaikilla.
Jos kerran ihmisen päätös ehkäisystä on oikeus kyseenalistaa väitän ettei uskovainen jos niin tekee. Ei ole oikeutta myöskään päätämää ehkäisystä.
Kuinka monta kertaa ihmisen pitää pystyä ja jaksaa se että se mitä hän pitää omantunonsa mukaan oikeana on lupa kyseenalaistaa kyseenalaistaen koko hänen uskonsa. Minun mielestä se ei kuulu ihmisten oikeuksiin ensinkään.
Joten jos tässä yhteisössä pitää elää tämän asian kanssa valehdella tai kertoaen puolitotuuksia se kertoo siitä ettei suhtautuminen asiaan ole niin kuin pitäisi.
Jotkut keksivät tekosyitä ehäisyyn ym. toiset naiset ehkäisevät salaa. Mistä se sinun mielestä kertoo. Siitä että on vapaus valita vai? Vai siitä että saadakaseen kuulua tähän yhteisöön ehkäisemällä pitää pystyä valehtelemaan.
Miksi tuota vapauta ei ole kaikilla? Tai miksi tuo valinta oikeus kieletään toisilta? Ja miski jonkun valinta on oikeus kyseenalaitaa ja jonkun toisen ei? Väitän että kyse on inhimillisestä vallan käyttämisestä?
Jos ihminen osaa olla tarpeeksi sääitävä ja näyrä yhteisön hyväksynnän voi saada melkein mihin tahansa. Mutta jos katsoo ettei ole velvollinen nöyryämään itseään yhteisön edessä eikä ole riitävän sääittävä yhteisön mielestä. Tulee tuomituksi.
Sinä et saa minua uskomaan tuohon vapauteen jota todellakaan ei ole tarjoilla kaikille? Sinä kiellät sen väkivallan ja vallan käytön mikä tähän liityy? Miksi?
Yritätkö hämätä?
Ihmisille opetetaan pikkulaosesta asti ehkäisyn olevan syntiä. Kerrotaan sen käyttämisen vievän helvettiin. Hän tietää, että häntä ei pidetä oikeana uskovaisena jos asiasta saa uskonyhteisö tietää, ja saattaa joutua pahimassa tapauksessa eristyksiin yhteisössään ja ihan yksin ilman tukea. Ehkäisyä käyttävät jotuvat vl-yhteisössä turvautumaan jopa valheen syntiin tässä asiassa.
Onko se "vapaa valinta" siis OIKEASTI annettu heille itselleen? He tuskin valehtelisivat ellei heidän olisi sitä pakko tehdä. He valehtelevat kysyjälle koska pelkäävät tuomiota jos kertoisivat käyttävänsä ehkäisyä.
Sänkykamariratsioita tuskin tehdään, mutta seurapuheissa ja Päivämieslehdessä muistutetaan ihmisiä hyvinkin usein ehkäisy synnistä. Päivämiehessä ollut todella rankkoja kannanottoja tähän.
Näinollen, voidaanko puhua vapaaehtoisuudesta? He ovat pakon edessä käyttämättä ehkäisyä kun pelkäävät menettävänsä taivaspaikkansa jos ehkäisevät. Kun he toimivat siten miten on opetettu toimimaan, niin ei ihminen toimi silloin vapaastatahdostaan vaan pakosta.
Kuvasit asian tismalleen niin kuin se on. Yksityisillä mielipiteillä ja tulkinnoilla ei ole tilaa SRK-lestadiolaisuudessa.
Jos henkilö puhuu julkisesti SRK:n tulkinnasta poikkeavista käsityksistään tai edes kyselee, kuten oululainen pappi Stiven Naatus, seuraa rangaistus. Naatus hyllytettiin SRK:n rippikoulun opettajan työstä.
Monesti tavalliset uskovaiset joutuvat rauhanyhdistyksellä seurakunnan eteen kertomaan julkisesti mikrofoniin syntejään, joista asianomaisella itsellään ei ole edes tietoa. Mutta naapuripenkissä istuvalal on... Ilman julkista rippiä ei ole lupa eikä mahdollista pysytellä siionissa... Tämä julkisen häpeän uhka pitää ihmisiä ruodussa.
vaan se menee niin että ensin sinua puhutelaan ja jos et nöyrry parannuksen selkäsi takana kulee tieto uskon asiat eivät ole kunnossa. Josta seuraa sosiaalisest sanktiot.
Onko tuo sen parempi niin en sanoisi. Se antaa mahdolisuuden ykistäiselle tai yksiätsille uskovaisille kyykytää toista uskovaista.
Julkinen keskustelu puhuu ihan muusta.
Kotimaa-lehden haastattelussa 28.1.2009 itse vl, terveydenhoitaja ja suurperheen äiti Terttu Holmi korosti, että naiset ovat joutuneet ottamaan kohtuuttomia terveydellisiä riskejä ehkäisemättömyysvaatimusten seurauksena. Monet ovat joutuneet alistumaan jopa kuolemanvaaraan.
"Vanhoillislestadiolainen kymmenen lapsen äiti, ylikiiminkiläinen terveydenhoitaja Terttu Holmi perää lestadiolaisen liikkeen sisälle aiempaa avoimempaa keskustelua ehkäisyn sallimisesta silloin, kun äidin tai vauvan henki on uhattuna.
- Mikään vakaumus ei saa olla niin sydämetön, että se johtaa niin epäinhimillisiin ratkaisuihin kuin mitä osa äideistä on tehnyt kieltäytyessään omantunnon syistä ehkäisystä terveytensä uhalla. Jos vakaumus velvoittaa kuoleman porteilla käymistä, se on liikaa vaadittu!
- Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään hoitoon. Miksi lestadiolaisäiti joutuu miettimään hulluuden rajamaille päätöksensä oikeellisuutta vielä senkin jälkeen, kun lääkärin on suositellut hänelle ehkäisyä painavista syistä?." (Kotimaa 28.1.2009.)
ja sanoa vastaan. Tämähn on jo ryhmäpainostusta.
vastaan. Tämähn on jo ryhmäpainostusta.
vastaan. Tämähän on jo ryhmäpainostusta.
Olisi tosiaankin kiinnostavaa tietää olisiko monikaan lestadiolaisnainen niin innokas hankkimaan kymmenittäin lapsia, ellei heille olisi jo pienestä pitäen opetettu että se on ainoa oikea tapa. Haiskahtaa aivopesulta.
Mutta siihen syyllistyvät kyllä monet muutkin uskonnot.
Miten vanhemmilta voi riittää aikaa todelliseen keskittyneeseen läsnäoloon ja jokaisen lapsen huomioimiseen henkilökohtaisesti? Vai kohdellaanko lapsia "laumana" eikä omina erillisinä, tarvitsevina persooninaan?
Olen itsekin ryhtymässä perheen perustamiseen piakkoin. Todennäköisesti kolme lasta olisi sopiva määrä, jos ovat tullakseen. Onneksi voin itse siinä vaiheessa harkita millaisen perheen toivon. Riittää aikaa antaa heille henikökohtaista huomiota.
Lestadiolaisperheet ovat varmaankin keskimääräistä varakkaampia, kun rahaa riittää niin monen lapsen menoihin?
Uskovasiet naiset saas saavat yhteisössä arvostusta ja kunnioitusta nimenomaan suuren perheen äiteinä. Lapsijoukko nostaa myös miehen arvostusta, mikä toimii kompensaationa, varsinkin jos hän ei muutoin sosiaalisessa hirarkiassa ja työelämässä ole saavuttanut merkittäviä asemia. Pieni perhekoko on aina onnettomuus vl-ihmiselle.
Syvällä olevat arvot ovat tällaisia. Juuri lapsimäärä ja siihen liittyvä vihjaus seksuaalisesta vetovoimasta sekä kyvykkyydestä ovat erityisen suuria ylpeydenaiheita vanhoillislestadiolaisuudessa.
Näistä arvoista ei tietenkään puhuta nykypäivänä suoraan eikä avoimesti, mutta pinnan alla hallitsevat juuri pohjimmiltaan hyvin vanhat, muinaisen miesvallan arvot.