millaisia sankareita te/me naiset olemme. Mulla on synnytyksestä nyt 7 vuotta ja en enää näköjään muistanut mitä se oli. Nyt kun olen lukenut pitkästä aikaa näitä kirjoituksianne, niin kyyneleet valuvat vain. Helvetillinen kärsimyshän tuo synnytys on. Mutta niin vain minäkin muistan sen elämäni onnellisimpana hetkenä kun sain oman pienen vauvani syliini. Alapää revenneenä, vertavuotavana, ilman kivunlievitystä imukupilla...Nyt mietin toista lasta ja todellakin mietin voiko tuohon kaikkeen olla enää valmis. Miksi sen pitää olla noin vaikeaa? Miksi? En voi ymmärtää. Kun se edes loppuisi siihen synnytykseen mutta sen jälkeen tulee kaikki kohdunlaskeumat, virtsanpidätysongelmat jne. Enhän minä ikinä tuota lasta pois vaihtaisi, vaikka mikä olisi. Mutta silti: MIKSI sen/lapsen saaminen pitää olla ihmiselle, naiselle, noin vaikeaa? Miksi?
Ymmärtääkö mies tuon asian arvoa koskaan? Sitä mihin nainen on valmis synnyttääkseen hänen lapsensa. Olisiko mies valmis samaan? Kuinka moni mies tekisi lapsia jos kikkeli pienenisi siitä puolella tai muuttuisi iholerpuksi koko loppuelämäksi? paska ja kusi valuisi reittä pitkin jne.
en jaksa. Miten tässä kehittyneen lääketieteen maailmassa tämä perusasia, lisääntyminen, voi olla näin vaikea ja lohduton? Naisen pitää unohtaa naiseutensa, unohtaa itsensä. Ja jos ei sitä tee, on huono nainen ja huono äiti. Niinkö?
Ymmärtääkö mies tuon asian arvoa koskaan? Sitä mihin nainen on valmis synnyttääkseen hänen lapsensa. Olisiko mies valmis samaan? Kuinka moni mies tekisi lapsia jos kikkeli pienenisi siitä puolella tai muuttuisi iholerpuksi koko loppuelämäksi? paska ja kusi valuisi reittä pitkin jne.
en jaksa. Miten tässä kehittyneen lääketieteen maailmassa tämä perusasia, lisääntyminen, voi olla näin vaikea ja lohduton? Naisen pitää unohtaa naiseutensa, unohtaa itsensä. Ja jos ei sitä tee, on huono nainen ja huono äiti. Niinkö?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Järjestelmässäkin on vikaa. Synnytyksestä on tehty sellainen tapahtuma, että synnyttäjä laitetaan sänkyyn kiinni piuhoihin ja käsketään siitä sitten ponnistmaan vauvaa ylämäkeen ja välilihaa kohti niin että varmaan repeää. Lisäksi saatetaan leikata saksilla ihan vain varmuuden vuoksi, vaikka repeämä aiheuttaisi vähemmän vahinkoa. Ne repeämät taas olisivat pienempiä tai niitä ei tulisi ollenkaan, mikäli kätilöt ja hoitajat parhaansa mukaan viitsisivät tukea synnyttäjää niin, että tämä voisi ponnistaa pystyasennossa. Olisi paljon helpompaa.
Sitten ne piuhat ja mömmöt, joita väkisin syydetään ja jotka usein vain vaikuttabvat synnytystä. Naisen pitäisi saada rehellistä tietoa synnytyksestä, niin voisi itse päättää, missä asennossa, millä kivunlievityksellä ja miten synnyttää. Henkilökunnan pitäisi taas tukea synnyttäjän ratkaisuaja määräilyn sijaan.
Vaikka muka nykyään tiedetäänkin niiin hyvin kaikesta, niin en voi ymmärtää, miksi Suomi on niin takapajuinen, että jopa ammattilaisilla on hukassa perusasiat synnytyksestä.
Onneksi maailmasta löytyy muitakin naisia, jotka ajattelevat näin. En siis ole ainoa :)
Onhan lapsen saaminen varmasti aivan ihana ja onnellinen asia, sitä en epäile ollenkaan. Olenhan monen lapsen tätinä nähnyt, kuinka onnelliseksi lapsen syntymä tekee koko perheen. Mutta... Se mitä nainen joutuu käymään läpi tämän "lapsentekoprosessin" aikana on aika kuluttavaa. Olen myös usein miettinyt, että olenko jotenkin erikoinen, kun itse en ole mitenkään erityisen innostunut lapsista. Tietysti sisarusteni lapsista pidän, he ovat aivan ihania, mutta noin yleensä.
En missään nimessä aio koskaan synnyttää lapsia, ainakaan niitä "tavallisia" reittejä pitkin... Eli ehdottomasti sektiolla, jos jollain. Mutta olen silti muutenkin hieman pelokas kaikkia lääketieteellisiä toimenpiteitä kohtaan siinä mielessä, jos jokin meneekin pieleen. Työskentelen terveydenhoitoalalla, ja siellä ovat kaikenlaiset komplikaatiot tulleet tutuiksi. Olen myös terveysintoilija ja perfektionisti, sekä siinä mielessä nössö, että pelkään riskien ottamista. Ja lasten hankkiminen, jos mikä on riski!
Mielestäni ihmisen on hyvä olla ihan terveellä tavalla itsekäs, ja huolehtia itsestään sekä omast vartalostaan. Jokaiselle meistä on annettu vain yksi elämä elettäväksi, ja se tulisi saada elää mahdollisimman onnellisesti. En oikein pidä ajatuksesta, että antaakseen elämän toiselle, joutuu luopua omastaan. Näin käy joillekin naisille lapsen syntymän jälkeen. Heitä kohdellaan aina vain "äiteinä" ja kaikki näkevät heidät aina "äiteinä". Ovathan he äitejä, mutta ovat myös ihmisiä ja ennen kaikkea naisia.
Minusta on myös aivan tervettä olla huolissaan tulevasta seksielämästä. Seksi on kuitenkin luokiteltavissa melkein ihmisen perustarpeisiin. Tiedän monia tapauksia, joissa seksielämä lapsen syntymän jälkeen on ollut hyvin rajoittunutta, ja näin ollen vaikuttanut myös naisen äidiksi kasvamiseen. Jos perustarpeet eivät ole kunnossa, ja jos ihminen kokee jopa katkeruutta, ei tämä voi olla vaikuttamatta äiti-lapsisuhteen kehittymiseen. Kaikille seksi ei merkitse juuri mitään, se on ihan ymmärrettävää, me olemme kaikki erilaisia. Joillekin seksi taas on erittäin tärkeä osa elämää, ja ehkä yksi mieluisimmista tavoista osoittaa toiselle rakkauttaan. On luonnollista olla huolissaan, kuinka tämän elämän tärkeän osan käy lapsen saannin jälkeen.
Kuulee myös usein sanottavan synnytystä pelkäävälle naiselle "Ei kukaan voi olla niiiiin kipuherkkä, kyllä sitä aina vähän voi kipua kestää", joka on mielestäni hyvin epäeettisesti sanottu. Jokaisella meistä on erilainen kipukynnys, jolloin jokainen kokee kivun eri tavoin. Kivulla on oma anatomiansa, ja viime vuosien aikana kivunhoito onkin kehittynyt huimasti. Kipu perustuu aistien kipureseptorien toimintaan, joka on jokaisella erilainen, joten kukaan ei voi tulla sanomaan toiselle, että "ei voi sattua niin kauheasti"! Kipu aina todellinen tunne. Synnytyspelko harvemmin johtuu ainoastaan kivun pelosta, vaan lähinnä siitä, mitä sen JÄLKEEN tapahtuu. En pelkää synnytyksessä itsekään kipua, vaan revennyttä ja levähtänyttä alakertaa sekä virtsan- ja ulosteenkarkailuja, ja tuntohäiriöitä sekä komplikaatioita, ja sitä kuinka nämä kaikki vaikuttavat psyykeeseenkin.
Ja noihin miestä käsitteleviin kysymyksiin sen verran, että ainakin oma mieheni luultavasti ymmärtää asian arvon, niin kuin sen voi ymmärtää, mutta on sanonut, että jos olisi nainen, ei koskaan haluaisi synnyttää! Uskoisin, että jos miehet olisivat se synnyttävä osapuoli, olisivat he jo keksineet keinot. Ihmisiä varmaan kloonattaisiin :D
Sitten vielä lopuksi: Ihmettelen sitä, kun jotkut ilmoittavat menevänsä innolla synnyttämään. Ymmärrän kyllä, että lasta odotetaan innolla, mutta että synnyttämistä? Jotkut kuvailevat synnyttämistä ihanaksi(?) kokemukseksi... Okei... Menee yli ymmärryksen myöskin nämä klitorishieronnat (WTF?!) ja istukan säilyttely ja suolaaminen erilaisilla yrteillä... Ei kuulosta minusta enää kovin tervehenkiseltä tämä, mutta meitähän on moneen junaan. Ja sitten vielä tämä sektiopropaganda mietityttää. Sektio ei todellakaan ole kallis ja vaarallinen toimenpide, sen pystyy päättelemään jo terveellä maalaisjärjelläkin. Alatiesynnytyksiin liittyy todella paljon komplikaatioita, eikä kaikkia edes kirjata. Niinkin yksinkertainen asia kuin tikkien määrän kirjaaminen jo tuottaa vaikeuksia. Alatiesynnytys tuo mukanaan myös pitkäaikaisia vaivoja, ja kyllä niidenkin korjaamiseen näitä meidän kallisarvoisia verovaroja (joista maksetaan paljon muutakin, kuten päihteiden väärinkäyttäjien hoito ja ministerien palkankorotukset) palaa. Että molemissa tavoissa omat puolensa.
Mielestäni aika jännää, "*N28*", että mainitset pelkosi lääketieteellisiä toimenpiteitä kohtaan, koska joku voi mennä pieleen, mutta silti haluaisit synnyttää sektiolla, jonka et usko olevan kallis tai vaarallinen maalaisjärjellä ajateltuna.
Kyllä sinulla, anteeksi vaan, on melko kaupunkilaistunut maalaisjärki!
Alatiesynnytys, jos mikä, on normaali ja luonnollinen tapa. Siitä paraneekin nopeammin ja helpommin. Ei ole kuule herkkua katsella sekään, kun kaveri ramppaa kolmen kuukauden ajan kerran päivässä terveyskeskuksessa tulehduksen takia uudelleen avatun sektiohaavansa kanssa tungetuttamassa sen täyteen haavasidosta.
Kyllä ne ovat vain ne kauhutarinat, joita täällä aina jonossa kauhistellaan.
Jos sinun kirjoituksesi pitäisi paikkaansa, maailma olisi täynnä naisia, joilta kassajonossa valuisi paskat pitkin reittä, ja joiden mies lähtisi sihteerin mukaan, koska oman vaimon jalkoväli on kuin heiluttelisi patonkia autotallin ovella.
Muuten olen kyllä samaa mieltä keskustelusta, ja synnytyksissä pitäisi enemmän keskittyä siihen, mikä on luonnollisinta. Kuten nyt vaikka pystyssä ponnistaminen, kun on painovoimakin apuna. Minä en saanut ponnistaa seisaaltani, koska kätilön mielestä siinä on liian suuri riski siihen, ettei hän saakaan liukkaasta vauvasta "koppia", ja vauva putoaa lattialle.
Jooh...luin vähän suu auki sun tekstiä...
Sit kerron sulle semmosen kivan asian, että se naisen elämä (seksi on myös osa sitä) ei lopu lasten saantiin. Eikä itselleen tai omalle vartalolleen tarvitse sanoa hyvästejä!
Toki synnytyksen jälkeen menee hetki aikaa kunnes palautuu (mutta siis palautuu!) ja äiti on aluksi hyvin kiinni lapsessaan. Mutta ei sentään loppuelämää!
Itselläni on kohta 3 vuotias lapsi ja elämälläni on huomattavasti enemmän sisältöä kun vaikka 5 vuotta sitten. Vapaa-aikaa on, kavereita on, seksiä on ja mikä parasta on oma perhe!
Olen myös samoissa mitoissa kuin ennen raskautta (=normaalipainoinen).
Tottakai raskaus ja synnytys on rankkaa ja niitä "raatamuksia" pitää arvostaa, muttei sentään liioitella...
Mitenkähän niitä lapsia on synnytetty maailman sivu. Se jos mikä on luonnollinen tapahtuma vaikka lääketiede siihen tuleekin väliin. Ei ennen tunnettu sanaa sektio ja nyt naiset haluaa sektion kun ei halua synnyttää ns. normaalisti. Vois kannattaa harkita haluaako niitä lapsia ollenkaan. Minä ymmmärrän sektion silloin täysin jos synnytyksessä tulee ongelmia tai lapsi on liian iso syntymään alakautta.
En ota kantaa kivunlievitykseen sen enempää se on nyky lääketieteen suomia helpotuksia luonnolliseen tapahtumaan.
Aika hyökkäävää tekstiä olen saanut melko diplomaattiseen (tähän ainakin pyrin) kirjoitukseeni. Mutta ymmärrän, aihe on tunteita herättävä.
En kyllä ensinkään ymmärrä, miksi naiset hyökkäävät toisiaan vastaan? Miksi jonkun täytyy SUUTTUA siitä, jos joku toinen pelkää jotain, tai haluaa tehdä asioita eri tavalla? Harmillista.
En myöskään ymmärrä sitä, miksi synnytyksistä ei saa puhua asioiden oikeilla nimillä, ja miksi tätä tapahtumaa pitää kaunistella tai tuputtaa niinkuin joitain uskontoja. Se on vain mielestäni hieman rasittavaa. Ei se muuta mieltäni, vaikka joku toinen nainen kuinka yrittäisi tuputtaa omia mielipiteitään, ja jyrätä muut. En muutu jehovan todistajaksikaan, vaikka kuinka ovella kävisivät.
En jaksa vääntää kättä jostain sektiosta ja alatiesynnytyksestä. Kummatkaan eivät omasta mielestäni ole kovin luonnollisia tapoja. Toipumisaika vaihtelee molemmissa, sehän nyt on selvä. Eipä tuo episiotomiakaan niin hirmusen äkkiä aina parane... Molemmissa omat riskinsä, ja jokaisen naisen tulee saada päättää itse omasta kehostaan, ilman, että häntä painostetaan ja manipuloidaan. Minusta asioista tulee antaa rehellistä tietoa. En ymmärrä, kuinka joillain voi olla jotain sitä vastaan.
"Jos sinun kirjoituksesi pitäisi paikkaansa, maailma olisi täynnä naisia, joilta kassajonossa valuisi paskat pitkin reittä, ja joiden mies lähtisi sihteerin mukaan, koska oman vaimon jalkoväli on kuin heiluttelisi patonkia autotallin ovella."
En käsittääkseni väittänyt mitään tällaista. Mutta kamalaa, jos jollekin synnytyksestä tällainen kohtalo on koitunut.
Olen kanssasi samaa mieltä monesta asiasta. Omia lapsia minulla on kaksi. Ensimmäinen alateitse ja toinen sektiolla. Ensimmäisen jälkeen alatiesynnytys ei enää ollut mahdollista. Sen verran tuhoa vauva sai aikaiseksi minulle ja itselleen.
Mutta joka tapauksessa fiksusti ja asiallisesti kirjoitit mielipiteesi. Ja siihenhän meillä jokaisella on oikeus! Puhukoot muut muuta.
Kiva, että useimmilla kaikki on mennyt hyvin. Valitettavasti he eivät kuitenkaan koskaan voi käsittää, miten hirvittävällä tavalla kaikki voi mennä pieleenkin tai millä tavoin se vaikuttaa koko loppuelämän ajan. Ainoastaan ne, jotka ovat kokeneet saman, voivat ymmärtää muita vaihtoehtoja.
Asioiden ei todellakaan aina tarvitse olla niin mustavalkoisia. :)
Tuo patonki-autotallin-ovella- ilmaisu ei ole kovin kaukaa haettu kuitenkaan... isien palstalla jatkuvasti kysellään neuvoja siihen, kun puolison paikat ovat väljähtäneet synnytyksen jälkeen. Elävätköhän kaikki naiset harhakuvissa, jos suuri osa miehistä kuitenkin on eron huomannut? Ja pohtii vaihtamista tiukempaan..
Ps. oma epparihaavani tulehtui, ja sen kanssa ravattiin lääkärissä. Kolme kertaa se tikattiin umpeen. Tilastollisesti epparihaava tulehtuu helpommin kuin sektiohaava juuri siksi, että se on vaikeampi pitää koko ajan puhtaana ja kuivana.
Ja vielä ps. Minä kävelin vaipoissa kuukausia, koska muuten paska ja kusi olisivat kirjaimellisesti valuneet pitkin reisiä. Ei sekään hauskaa ollut.
Kirjoituksesi oli aika kaukana diplomaattisesta.
En minä hyökännyt sinua vastaan siinä, että haluat sektion. Se on jokaisen oma päätös. Minä hyökkäsin sinua vastaan siinä, miten perustelet asian.
Jos sanot, ettet puhtaasti vaan halua synnyttää alakautta, se on täysin oma asiasi. Mutta ei saa väittää, etteikö sektio olisi vaarallinen maalaisjärjellä ajateltuna. Sektio on iso leikkaus. Joten se, että faktoja aletaan muuntelemaan mielipiteiksi itselle sopivampaan muotoon, saa minun sappeni kiehumaan.
Voisit myös katsoa sanakirjasta, mitä tarkoittaa sana luonnollinen. Jos alatiesynnytys ei olisi sitä, suuri osa maapallon elukoista varmaankin syntyisi jotain toista kautta, eikö?
Alatiesynnytys on luonnollista, eihän siitä voi edes väitellä.
Sektio taas ei ole luonnollista, eikä siitäkään voi väitellä. Jos se olisi luonnollista, sitä tapahtuisi luonnossa. Muttei luonnottomuuskaan sektiosta väärää tee. Kyllä minä pidän sektiolla synnyttäneitä ihan yhtä lailla synnyttäjinä, tehtiin sektio sitten minkä vuoksi hyvänsä, mutta on väärin väittää, että sektio olisi riskittömämpi tapa.
Minä en suuttunut, enkä tuputtanut. Luonnollisuus ei vaan tässä tapauksessa ole mikään mielipideasia, eikä sinun mielipiteesi tee sektiosta riskitöntä.
Sinä myös vertasit alatiesynnytystä ja sektiota keskenään olettaen, että molemmissa tapahtuu yhtä paljon epäonnea. Se ei myöskään pidä paikkaansa, ja siitä tuo "Patonki autotallin ovella ja paskat housussa"-heitto.
Ei saa tahallaan ymmärtää väärin, eikä myöskään johtaa muita harhaan.
Korostan vielä, että mielestäni sektio (niissä tapauksissa kun se ei ole "pakollista") on jokaisen ihmisen oma päätös, eikä se äitiä huononna millään lailla.
Kyllä on tekstisi aika hyökkäävää ja agressiivista minun makuuni. Ei minunkaan tarvitse kaikkea sietää, ei edes anonyymiltä nettikirjoittelijalta.
Korjaan nyt vielä asioita, jos ne ovat jotenkin epäselviksi jääneet.
"Mutta ei saa väittää, etteikö sektio olisi vaarallinen maalaisjärjellä ajateltuna. Sektio on iso leikkaus. Joten se, että faktoja aletaan muuntelemaan mielipiteiksi itselle sopivampaan muotoon, saa minun sappeni kiehumaan."
Tuo kirjoituksen loppuosa ei minulle ihan täysin auennut, vaikka luin sen monta kertaa. Mutta se jos, sanon, että sektio ei ole maalaisjärjellä ajateltuna niin vaarallinen leikkaus, ei se mielestäni ole "faktan muuntamista mielipiteeksi", vaan pikemminkin "mielipiteen muuntamista faktaksi". Mutta siis enhän esitä sitä minään faktana, vaan allekirjoittaneen mielipiteenä. Minusta maalaisjärjellä ajateltuna se ei ole niin vaarallinen, kuin miten se yleensä valheellisesti esitetään. Ja tämän perässä ei ole lähteitä, jolloin se käsittääkseni on minun oma mielipiteeni? Siksi nyt en vain oikein ymmärrä mistä sappesi kiehuu. En myöskään pyydä anteeksi, koska en koe sanoneeni mitään väärää, tai loukanneeni teitä millään tavalla. Minun mielestäni kirjoituksenne argumentoi omaani epäreilulla tavalla. Mutta kuten jo sanoin, aihe on tunteita herättävä, joten ymmärrän kyllä.
Se, että kehotat minua katsomaan sanakirjasta sanan "luonnollinen", on jo aika mautonta. Ihan hyvin tiedän, mitä se sana tarkoittaa, ja jos minusta ihmisen synnytys ei ole kovin luonnollinen tapahtuma sekään, niin sitten ei. Se on minun mielipiteeni herranjestas!
"Minä en suuttunut, enkä tuputtanut. Luonnollisuus ei vaan tässä tapauksessa ole mikään mielipideasia, eikä sinun mielipiteesi tee sektiosta riskitöntä.
Sinä myös vertasit alatiesynnytystä ja sektiota keskenään olettaen, että molemmissa tapahtuu yhtä paljon epäonnea. Se ei myöskään pidä paikkaansa, ja siitä tuo "Patonki autotallin ovella ja paskat housussa"-heitto."
En väittänyt, että SINÄ olisi tuputtanut, anteeksi jos annoin ymmärtää väärin. Mutta luonnollisuus kyllä hyvin pitkälle on nimenoaan mielipideasia. Minkä kukakin kokee luonnolliseksi. Eikä myöskään mielipieeni mistään asiasta tee mistään maailman asiasta riskitöntä, en käsittääkseni sellaistakaan sanonut. Eihän kukaan voi sellaista edes kuvitellakaan, absurdia. Ja niin, eikö tässäkin keskutelussa nimenomaan ole vertailtu alatiesynnytystä ja sektiota? Eli niitä minä kaiketi vertailin, mutta en käsittääkseni "olettanut" mitään...? Ei minun tarvitse olettaa yhtään mitään, olenhan alalla, ja tiedän asioista jotakin. Satun vain TIETÄMÄÄN, että molempiin liittyy samalla tavalla riskejä. Toki sektiossa toisinaan käyetty anestesia lisää tämän toimeenpiteen riskiä jonkin verran. Mutta sekin riippuu täysin ihmisestä, mitä haluaa riskeerata ja minkä verran. Lapsen hankkiminen aina riski. Ja edelleen korostan, että rehellistä tietoa synnytykseen liittyen, niin jokainen voi itse valita mitä haluaa tehdä, ja olla tyytyväinen päätökseensä. MOLEMPIIN liittyy omat riskinsä toki. En todellakaan väitä, että sektio on täysin riskitön, sen haluan tehdä selväksi.
"Ei saa tahallaan ymmärtää väärin, eikä myöskään johtaa muita harhaan."
Pidän tätä todella aiheettomana syytöksenä, mikäli tämä oli kohdistettu minulle. En ole todellakaan ymmärtänyt TAHALLANI väärin tai johtanut muita harhaan?! Päinvastoin. Mielestäni asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä ja rehellisesti, ei ole harhaanjohtamista! Olen nimenomaan sitä mieltä, ettei toista saa manipuloida, vaan nimenomaan lyödä faktat puolueettomasti pöytään, joista sitten kukin voi tehdä omat päätöksensä.
Minä en voi edelleenkään ymmärtää sitä, miten voit sanoa, ettei synnytys ole luonnollinen asia? Ei siitä voi tehdä mitään mielipideasiaa.
Puhut hieman väärillä termeillä, siksi kehotin sinua kääntymään sanakirjan pariin.
Tiedän kyllä, mitä tarkoitat, mutta toivoisin jo ihan kaikkien ensisynnyttäjienkin puolesta, ettet hokisi, ettei synnytys ole mielestäsi luonnollista.
Mielipiteesi saa juuri sen takia minussa aikaan tällaisen reaktion. Työskentelethän vielä terveydenhoitoalalla, joten pitäisihän sinun ymmärtää, että lisääntyminen on aivan perusjuttuja koko evoluution kannalta, joten miksi ihmeessä se ei olisi luonnollista?
"Mutta se jos, sanon, että sektio ei ole maalaisjärjellä ajateltuna niin vaarallinen leikkaus, ei se mielestäni ole "faktan muuntamista mielipiteeksi", vaan pikemminkin "mielipiteen muuntamista faktaksi". Mutta siis enhän esitä sitä minään faktana, vaan allekirjoittaneen mielipiteenä."
Ymmärräthän, ettet voi muuttaa omia mielipiteitäsi faktoiksi vain koska haluat?
En ymmärtänyt tuota osuutta ollenkaan. Suuren leikkauksen riskien vähättely on faktan muuntamista mielipiteeksi.
"Mielestäni asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä ja rehellisesti, ei ole harhaanjohtamista!"
Muistuttaisin tässä vaiheessa, että korostat jatkuvasti kirjoitustesi olevan omia mielipiteitäsi, joten ei voida sanoa, että asioista puhutaan rehellisesti oikeilla nimillä.
En tahdo kinastella enempää, koska se ei selkeästi johda mihinkään.
En myöskään tarkoita loukata sinua. Sinulla on vahva mielipide, ja niin on minullakin. Jos mielipiteitä esittää, tulee niiden takana myös seistä, eikä voi vetää roiskeita nenäänsä ensimmäisen kerran kun joku on eri mieltä.
Hyvää kevään jatkoa, ja jos joskus päätät hankkia lapsia, toivon koko sydämestäni, että sektiosi sujuu mallikkaasti, ja että paranet nopeasti.
Todella ikävää, kun sinun täytyy ottaa tekstistäni palasia ja vääristellä ne kuulostamaan AIVAN ERILAISELTA, MIKSI NE OLI TARKOITETTU.
Ja niin, jos jotain asiaa vähättelisin, niin se ei kylläkään olisi jumaliste oman mielipiteen esittämistä faktana. Et selvästikään halua ymmärtää, mistä puhun, mutta se lienee sinun ongelmasi. Toivon todella, että muut ymmärtävät mistä todella on kyse. Sinulla vain lienee jotain hampaankolossa tällä hetkellä. Itse yritin rakentaa kehittävää keskustelua aiheesta, kunnes sinä tulit ja jyräsit sekä vääristelit asiat täysin. Kiitos sinulle siitä oikein paljon.
Ai että tuollaiset ihme inttäjät sitten äsryttävät ihan suoraan sanottuna. Yritin olla kirjoituksessani puolueeton ja ystävällinen, mutta kun ei hyvällä, niin sitten pahalla. Ja kuule juu, ei todellakaan tarvitse vetää roiskeita nenään, jo joku muu ei ole kanssasi samaa mieltä. Tiedät varsin hyvin, mistä hermostuin, en suinkaan mistään mielipide-eroista.
"Hyvää kevään jatkoa, ja jos joskus päätät hankkia lapsia, toivon koko sydämestäni, että sektiosi sujuu mallikkaasti, ja että paranet nopeasti."
Niin varmaan kuule. Ei voi muuta kuin todeta, että ilkeitä ja epäreiluja ihmisiä löytyy, enemmän kun tarpeeksi. Toivottavasti ei koskaan törmätä.
Itselläni ensimmäinen synnytys hyvin pian edessä, ja olen iloinen että asioista kerrotaan myös mahdolliset tällaiset puolet, vaikka se järkyttää ja pelottaakin! Pahempi järkytys olisi kuitenkin uskoa loppuun saakka että synnytys on ihana ja miellyttävä kokemus, niinkuin monet antavat ymmärtää, ja totuus paljastuukin vasta synnytyssalissa. Itse olen ainakin sitä mieltä että on hyvä tietää ja varautua etukäteen, ja jos oma synnytys sattuukin olemaan helppo eikä mitään noin kamalaa, se on vain positiivinen yllätys, mutta jos varaudut ihanaan ja miellyttävään synnytykseen, ja todellisuudessa saat pahat vammat ja repeytymät, voi se olla aika traumaattinen kokemus!
Eli omasta puolestani kiitos rehellisistä ja ei kaunistelluista kokemuksista!!
ootko kenties huomannu ettei kaikki naiset kärsi synnytyksen jälkeen pidätysongelmista tai löysästä nahasta? paljon riippuu geeneistä, paljon itsestä, ja sit on huonoa tuurii joillain ettei kaikki mene niinkuin luonto on tarkoittanu.
mut todellakin, jos meet saunaan mis on 3 naista, niin sä et kyllä kropasta osaa sanoa, kuka heistä on lapseton ja kellä on 1 ja kellä monta lasta. on hyvännäköisiä äitejä ja plösöjä sinkkuja. ei se synnytys automaattisesti kroppaa pilaa. joskus jää mahanahka löysäksi, joillain, etenkin jos ei jumppaa, tulee pidätysongelmia, mutta sitte on niitäkin jotka näyttää samalta tai paremmalta äitinä kuin ennen raskautta
Se on niin koska ihminen on edelleen sama langennut olento, jolle alussa määrättiin parannukseksi raskas työ (miehelle) ja kivulias synnytys (naiselle)...jos muistat uskonnontunniltasi...nainen luopuu omista tarpeistaan ja jopa oman ruumiinsa kauneudesta, kärsii ja kokee tuskaa/kipua toisen elämän hyväksi (tai niinkuin sinä sanot unohtaa itsensä)...eikös siinä kasva henkisesti, vai mitä...
Ortodoksit ja katoliset uskovatkin, että Maria synnytti Jeesuksen siten kuin luonto oli oikeasti alussa tarkoittanut...kivuttomasti ja verettömästi (neitseellisesti)...juuri siten kuin itse toivoisit ilmeisesti voivasi synnyttää...
Eihän kukaan sano sinulle että olet huono nainen ja huono äiti jos et synnytä...sinä itse olet oma mittapuusi...se on sinun elämäsi ja sinun valintasi...