Onko lopulta hyötyö hävetä noloja tekojaan?
Oli sitten asia mikä hyvänsä niin nykyään onnistun nolaamaan itseni joka v*tun asiassa ja tämä oikeasti ei tunnu enää kivalta..
Ennen (kun minulla oli hyvä itsetunto) olin porukoissa sellainen kaikkien viihdyttäjä vähän pelle tyyppi, mut sitten kaikkien sattumisten jälkeen menetin itsetuntoni (esim kun muut sitten aina puhuivat paskaa selän takana ja näin..)
Ja nykyisin onnistun nolaamaan itseni JOKA asiassa en tiedä miten olen hävittänyt arviointi kykyni tai sitten minulla ei ole ikinä sellaista ollutkaan..
En uskalla ehkä nykyisin luottaa ihmisiin silleensä että osaisin arvioida että nauravatko he hyvässä vai pahassa mielessä ja sitten yleensä otan asiat "itseeni". Olen kyllä nyt nolannut itseäni tavoin, jossa varmasti pahassa mielessä :/
Olen vaan ruvennut miettimään että onko minun hyötyä ollenkaan ees miettiä, että jos muut ajattelevat pahaa minusta ja mennä vain omalla tavalla?
Tämän nykyisen oman itseni ulostuomisen arkailun takia minun on myös vaikea luoda uusia sosiaalisia suhteita, koska en sitten oikeen osaa olla muulla tavoin sosiaalinen kuin "alkuperäisellä" tavallani, jota en oikein uskalla näyttää uusille ihmisille...
SORI romaani mut luitte jos jaksoitte
Oli sitten asia mikä hyvänsä niin nykyään onnistun nolaamaan itseni joka v*tun asiassa ja tämä oikeasti ei tunnu enää kivalta..
Ennen (kun minulla oli hyvä itsetunto) olin porukoissa sellainen kaikkien viihdyttäjä vähän pelle tyyppi, mut sitten kaikkien sattumisten jälkeen menetin itsetuntoni (esim kun muut sitten aina puhuivat paskaa selän takana ja näin..)
Ja nykyisin onnistun nolaamaan itseni JOKA asiassa en tiedä miten olen hävittänyt arviointi kykyni tai sitten minulla ei ole ikinä sellaista ollutkaan..
En uskalla ehkä nykyisin luottaa ihmisiin silleensä että osaisin arvioida että nauravatko he hyvässä vai pahassa mielessä ja sitten yleensä otan asiat "itseeni". Olen kyllä nyt nolannut itseäni tavoin, jossa varmasti pahassa mielessä :/
Olen vaan ruvennut miettimään että onko minun hyötyä ollenkaan ees miettiä, että jos muut ajattelevat pahaa minusta ja mennä vain omalla tavalla?
Tämän nykyisen oman itseni ulostuomisen arkailun takia minun on myös vaikea luoda uusia sosiaalisia suhteita, koska en sitten oikeen osaa olla muulla tavoin sosiaalinen kuin "alkuperäisellä" tavallani, jota en oikein uskalla näyttää uusille ihmisille...
SORI romaani mut luitte jos jaksoitte
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ole ja tee aivan mitä haluat. Kuolemme kaikki aikanamme ja tekomme joutuvat ikuisesti unohdukseen.
Ku otetaan huomioon että kaikki ja todellakin kaikki on rakentunut informaatiolle niinkuin Raamatussa sanotaan.
Seuraavat kirjoitukset ovat ateististen tiedemiesten ja tutkijoiden teorioita, mietteitä ja yleisten termodynamiikanlakien mukaan tehtyjä.
Elämällä on hienosäätöä.
Jos alkuräjähdys olisi ollut yhden miljardis miljoonas osan sekuntin jäljessä olisi koko tuntemamme todellisuus romahtanut heti.
(Stephen Hawking)
Jos painovoima heittäisi vain 2 senttiä olisi elämä täysin mahdotonta.
N. 10 vuotta sitten ihmisen geneettinen koodi selvitettiin 4 numeroisen sarjan avulla.
Sen pelkkä lukeminen kestäisi 31 vuotta ja kansiin laitettuna kirjan korkeus olisi Washingtonin valkoisentornin monumentin korkuinen.
Pelkästään yhden yksinkertaisen solun geneettinen koodi on useita miljoonia lukuja pitkä.
Jos se olisi muodostunut sattumalta elottomasta luonnosta olisi se täysin mahdotonta ja epäloogista.
Evoluutio on viimeinen naula ateismin arkulle.
Koko evoluutioteoria lähtee eliöstä, joka pystyy lisääntymään.
Se ei kerro miten elottomasta nousi elävä solu.
Mahdollisuus sille on eräänkin fyysikon mukaan ehtä todennäköinen kuin että vuoristossa kävellessään hän näkee 100 kiven muodostavan lauseen: "Tervetuloa vuoristoon Phill College." Ja tässä oli vain 100 kiveä tietyssä järjestyksessä. Elävään soluun tarvitaan miljoonia.
On 2 todennäköisyyttä. Joko kivet ovat järjestyneet sattumalta tai hänen veljensä on tehnyt sen hänelle.
Elämän syntyminen elottomasta on mahdottomuus itsestään.
Sen synnyttäminen ei ole onnistunut meidän toimin.
Mutta mikäli tulevaisuudessa ihminen onnistuu luomaan elämää elottomasta syntyisi analoginen suhde Luojan ja luomokunnan kanssa mitä tiedeyhteisö välttää.
Muutenhan todistettaisiin jonkun pystyvän luomaan elämää tyhjästä.
Sattuma karsiutuu pois.
Raamatun mukaan alussa oli Sana (Logos).
Nykyisten titeellisten havaintojen ja yleispätevien termodynamiikanlakien mukaan maailmankaikkeus on rakentunut informaatiolle, kaavoille.
Kaikki palaakin Raamattuun.
Energia/voima ei olekaan sattuman kanssa luonut meitä ja kaikkea muuta tuosta vain.
Kuin universisumi olisi odottanut meidän tulevan tänne.
Evoluutiota ei taas ole onnistuttu toistamaan bakteeriviljelmillä.
Pelkästään RNA:n syntyminen maan kuumissa ja kylmissä olosuhteissa osoittaa että elämän olisi pitänyt syntyä erittäin nopeasti sillä RNA hajoaa 19 päivässä tai 12 vuodessa kuumissa oloissa ja n. 17000 vuodessa kylmissä oloissa.
Loppujen lopuksi elämän olisi sittenkin pitänyt syntyä 50 miljoonassa vuodessa mikä on todella lyhyt aika.
Onko Jumala sitten käyttänyt evoluutiota apunaan luodessaan elämää?
Se olisi loogista mutta epätodennäköistä sillä evoluutio ei toimi. Sille ei olla löydetty todisteita.
Ihmisten kaltaisten fossiilien löytö ei kumoakkaan mitään.
Itse olen hoitanut ihmisiä, joiden ulkonäkö on todella eroavaa valtaväestöstä.
Autistien aivojenrakenne on neandertalinihmisten kanssa melkei yhtäläinen.
Ihminen siis on monimuotoinen muutenkin.
Onko siis sattuman myöntäminen ihmisen tapa turvautua tässä maailmassa?
Miksi kysymys Jumalasta nousee aina esille?
Miksi tiedemiehet pitävät todennäköisempänä että kaikki on suunniteltua ja että informaatiolle on kaikki rakentunut kuin sattumalle?
Moni tutkija uskoo Jumalaan kun löysi nämä argumentit ja tutki enemmän tiedettä ja maailmankaikkeutta.
He eivät kristityksi kaikki käänny mutta Jumalaan uskovat silti.
Agnostisia ovat yleensä.
Kyseiset lauseet on otettu yhdestä tunnin kestäneestä luonnesto ja kysymyksistä, johon luennoitsija vastasi.
Otteita on Tapio Puolimatkan kirjasta Usko, Tiede ja Evoluutio.
On siis todellakin väliä mitä teemme tai jätämme tekemättä.
Millään ei ole väliä kun tarpeeksi pitkälle miettii. Ymmärrän kyllä että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja että jonkun pienen jutun muutaminen voi vaikuttaa niin ettei koko maailmaamme olisi koskaan syntynyt, mutta mitä väliä sillä on?
Mitä väliä on sillä olisko koko maailmankaikkeutta olemassa? Se on ehkä meidän elämän kannalta tärkeää, mutta minkä kannalta meidän elämä on tärkeää? Ja sitäpaitsi jos yhtään mitään ei olisi olemassa ei olisi myöskään ketään miettimässä sitä, eli ei mitään väliä.
Ei ole mitään "suurempaa hyvää" minkä takia kaikkien elämä olisi merkityksellistä ja minkä takia jokaisella olisi tehtävänsä täällä ja vaikka olisikin niin minkä kannalta sitten se "suuremman hyvän" olemassa olo olisi merkiyksellistä?
eivät erota edes näkökantoja eri asioihin. Pitävät kaikkea uskontoa kritisoivaakin ateismina.
Mutta tietysti jos tarkoituksella vaikka satuttaa puheellaan jotain niin silloin pitääkin nolottaa ja pyytää anteeksi.
Itsensä nolaaminen ei ole pahasta.
Sillä pienet nolot tempaukset kuuluvat elämään.
Niin eli siis itseni onnistun aina vain kerta toisensa jälkeen nolaamaan :S
niin silloinhan ihmiset hyväksyisivät sen osakksi sinua eivätkä silloin välittäisi yhtään.
Siitä tulisi samantasoinen asia kuin yksi harha askel, jonka ihminen kadulla ottaa; sen näkevät muut mutta se on yhdessä sekunnissa unohdettu.
Ja toi harhaaskel juttu sopii satunnaisiinkin mokiinkin.
Et mokaile aina.
Olet hyvä tyyppi.
Jes! lainausmarkessä. Joku melkein kohtalotoveri. Mulla on aikas samanlaisia pelkoja. Ihmiset nauravat minulle, ja nolaan joo myös itseni lähes joka v*tun asiassa. En ole pitkään aikaan juurikaan ollut kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa, juuri tämäntyyppisten pelkojen takia. Koetetaan vaan jaksaa ja kyllä lait ne unohtuu, vaik oma mieli kyl muistaa aika paljon!
Ja sori toi jes! En sitä niin tarkoittant. Eihän se tietysti kiva ole että sulla on tommoteita ongelmia. Ainakin olet/olemma erilaisia. Eli anteeksi.
mun ja mun kaverit vitsaillaan ja naureskellaan joka päivä,eikä me ajatella sillei että "onpa toi nolo"
me nauretaan toisillemme(hyvässä mielessä)
oletko puhunut asiasta kavereittesi kanssa?
et kerro viestissäsi missä asioissa olet mokannut tai luulet mokanneesi(ei ole pakko kertoa)
käsitinköhän nyt oikein sun viestin??
Ihmisenä et oo kelpaamaton tai muuttunu sen kummemmin. Sä oot ihan sama ihminen. Tästä kaikki nimenomaan johtuu. Aika tekee mitä se nyt yleensä tekee, muttaa asioita. Ongelma onkin siinä ettet sä oo samalla muuttunu.
Ennen sä olit lapsi, nyt sä oot nuori. Mielenkiinnot, puheenaiheet ja ajatusmaailma muuttuu. Sun täytyy sopeutua niihin kaavoihin mitä sun ikäselle asetetaan. Eikä siinä mitään, se kuuluu jokaisen elämään. Niitä vastaan tappeleminen on aika turhaa ja loppujen lopuks ihmiselle se huonoin vaihtoehto. Elämä on nauttimista varten, sitä ennen täytyy löytää terve itsetunto.
Itellä on ollu tosi saman kuulosia ongelmia, että melkein uskon tietäväni, mistä sun epävarmuus johtuu ja mikä siihen auttaa. Opettele kunnioittamaan itteäs, se on sanoina helppo sisäistää, mut noiden sanojen merkitys on, uskomatonta kyllä, monilla aikuisillakin ihan naurettavan huonolla pohjalla. Noiden sanojen merkitys ei oo siinä että sanotaan, okei, mä kunnioitan itseäni ja teen mitä minä haluan muiden mielipiteistä riippumatta. Toi on niiden tussujen asenne, jotka ei ole sisäistänyt kun osan tosta hienosta lauseesta. Ne tekee nimenomaan muiden mielipiteistä riippumatta kaikkea, mukaan lukien pahaa. Varastaa, puhuu paskaa, valehtelee ja ajattelee olevansa nyt sit itsevarmoja. Ne on vaan entistä epävarmempia. Ajattele miten paljon vastuuttomia päätöksiä säkin teet. Valehtelet, varastat, puhut ja ajattelet pahaa. Olet toisille kateellinen tai katkera. Ylipäänsä mitä tahansa, joka ei oo kaunista. Niitä asioita KUKAAN EI VOI SANOA TEKEVÄNSÄ ITSEKUNNIOITUKSESTA. Ne tehdään omasta saamattomuudesta, turhamaisuudesta, tyhmistä päähän pinttymistä, vihasta ja ennen kaikkea HELPOTUKSEKS OMALLE HUONOLLE ITSETUNNOLLE. Kun ajattelet toisesta ihmisestä pahaa, kenestä vaan, Paris Hiltonista tv:ssä, sä teet itelles vaan tuhoo sillä. Itsekunniotukseen kuuluu yhtäläinen kunnioitus jokaista TOISTA IHMISTÄ kohtaan. Ihminen on erehtyväinen, tekee jatkuvasti virheitä, nolaa itsensä ja kaikki tapahtuu itsekunniotuksen puutteesta. Ei ajatella, että tää teko on pahaks itelleni, vaan ajatellaan sokeesti, ettei sillä ole väliä KUNHAN KUKAAN MUU EI SAA TIETÄÄ. Siinä jokainen Paris Hiltonista suhun tekee virheen. Se on väärin itselleen ja toisille. Sillä luo itestään aivan väärän kuvan, saa ihmiset puhumaan selän takana pahaa. Tää asia on niin tärkee tajuta, koska mä tiedän millasta paskaa mä tein itelleni vielä muutama kuukaus sitten. Olin koukussa pornoon ja ajattelin ja puhuin tosi paskamaisia asioita mun läheisistä ja kaikista. Olin kateellinen, katkera, luulin olevani muita parempi. Olin päinvastoin kaikista jäljessä. Mul ei ollu mitään vastuuta tai kunnioitusta itseäni ja sitä kautta muitakaan kohtaan. Jatkuvat pahat teot, joista vaan ajatellaan, ettei ne haittaa, koska kukaan muu ei saa koskaan tietää, saa ihmisen itsekunnioituksen katoamaan.
Itsetunto ongelmat on nuorille siks niin yleisiä, koska ne on kasvamassa lapsesta aikuiseks. Lapsella, sillä ei nyt tunnetusti oo itsekuria eikä kunnioitusta. Sanot sille, älä tee sitä, älä tee tätä ja se tekee sen heti kun silmä välttää. Se toimintamalli ei kuitenkaan enää käy aikuisten maailmassa.
Täys vastuuttomuus omista teoista, se ei vaan tuo ihmiselle mitään. Sillä ei saavuteta mitään. Tehdään vaan itestä huonompi ihminen ja entistä heikompi. Asiat kuuluu tehdä ITSEÄÄN KUNNIOITTAEN. Sitä ajatellen, mikä on hyväks mulle ja onko se oikein. Muiden mielipidettä täytyy kunnioittaa ja toimia myös miellyttääkseen muita, MUTTA VAAN ASIOISSA, JOTKA EI VAHINGOITA SUA. Nekin teot siis täytyy tehdä sillä periaatteella onko se kunnioittavaa sua kohtaan. Jos sun täytyy toimia muita kohtaan kunnioituksella, muiden täytyy tietysti toimia oikein myös sua kohtaan. Jos ne ei toimi, ne ei oo sisäistäny asiaa ja on susta jäljessä. Tän tajuaminen on monille niin vaikeaa. Pahoilla asioilla ei ole paskan vertaa väliä päätyyks ne koskaan kenekään tietoon, kunhan se päätyy sun päähän laskemaan itsekunnioituksen rimaa.
Toivottavasti sä tajusit mun pointin. Tästä oli mun jatkuvat ongelmat kiinni. Ton tajuaminen vaati neljä vuotta mun elämästä ja ne neljä vuotta on ollu mun elämän huonointa aikaa, muttei kukaan voi uskoakaan miten onnellinen mä niistä vuosista silti olen. Oon oppinu jotain, mitä monet ei opi eläessään.
En ole ketään parempi, koska jokainen ihminen on ihan saman arvonen. Ihminen on sama ihminen teki se mitä tahansa, eikä IHMISTÄ pidä tuomita tekojensa takia, teot kuuluu sen sijaan tuomita. Kukaan ihminen ei siis ole toista parempi, mutta ihminen voi aina toimia toista paremmin.
Nyt puhut asiaa...
Kun häpeää, asioille ei pysty tekemään yhtään mitään, vaan pyrkii vain tuskaisesti piilottelemaan itseään/ oloaan. Jos sen sijaan miettisi RAUHALLISESTI miten haluaisi toimia jatkossa, voisi tulla itselle paljon parempi mieli ja päästä järkevään ratkaisuun siitä, miten tehdä asiat tästäedes. Häpeä on turhaa. Siinä menettää vain energiaa. Mutta toisaalta, jokainen kokee silloin tällöin häpeää. Siitä on pyrittävä eroon.