Uskaltaako tässä nyt synnyttämään mennäkkää kun tossa luin jotakin ala puolella olevia keskusteluja :O Onko synnytys oikeesti niin kamalaa ettei sinne muka vois toiste mennä?Miks ihmiset ylipäätään tekis lapsia jos synnytys olisi ihan oikeesti tosi tuskaista?Eikö nykyaikana kuitenkin aika "pumpulissa"synnytetä.Ei ennen vanhaan varmaa ollut niin hyviä kivunlievitys juttuja kuin nytten jos sillon oli ollenkaan mitään ?? Saa nähdä millanen kokemus se synnytys alateitse on..En kyl sektiota ole ajatellutkaan enkä varmaan saisikkaan kun ei ole painottavaa syytä,jossei pelkoa tällä hetkellä lasketa. :P
???kauhuissaan...
...............
7681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kipeää se tekee, varsinkin avautumisvaiheen alku ennen kuin edes mikään tehokas kivunlievitys on mahdollista. toisten mielestä ponnistus on kamalaa. joka tapauksessa kipeää tekee niin perkuleesti, mutta se, mitä sillä kivulla saavutetaan on niin mullistavaa ja palkitsevaa, että kaikki kipu ja tuska on sen arvoista.
No onneksi synnytetään täällä "pumpulissa" eikä se siltä mitään pumpulisynnytystä ole. Esim. oliko se Bangladeshissa vai missä, niin WHO:n mukaan joka 8. nainen voi odottaa kuolevansa raskauskomplikaatioihin/synnytykseen elämänsä aikana, kun terveydenhoito on mitä on...Että kyllä raskaus ja synnytys on ihan kova juttu!!
Itse pelkäsin synnytystä tosi paljon ja yllätyin kun ei se niin kamalaa ollutkaan. Olin varautunut paljon pahempiinkin kipuihin!
Itselläni oli pahinta avautumisvaiheen supistukset, mutta niitä oltiinkin tehostettu tipalla (käynnistetty synnytys). Epiduraali poisti supistuskivut hetkeksi melkein kokonaan ja kätilö käskikin hetken nukkua ja kerätä voimia ponnistukseen :) Enpä ollut tiennyt että kesken synnytyksen voi ottaa päiväuniakin :D
Mies oli myös hyvä apu kun hieroi alaselkääni kovien supistuksien ajan.
Ponnistusvaihe kesti 20min ja koko synnytys 6h. Yksi pieni repeämä, joka hoitui parilla tikillä. lapsi oli 50cm ja 3100g.
Jos kaikki synnytykset olisivat samanlaisia, voisin lähteä synnyttämään vaikka heti ;)
Ja tosiaan, se uurastus palkitaan hyvin!!
Jaksamista sinulle synnytykseen!
Synnytys oli paljon, siis todella paljon kamalampaa kuin olin luullut. Kipua osasin odottaa mutta en sellaista kuin se oli. En tiedä vaikuttiko se että synnytys oli käynnistetty. Jossain vaiheessa 15h kestänyttä synnytystä muistan ajatelleeni että haluan perua koko touhun tai vaikka kuolla kuhan kipu vain loppuisi.
Se onni on kuitenkin olemassa että kun lapsen saa syliinsä niin saman tien unohtuu kaikki se kipu, ainakin minulla. Olin niin väsynyt että en oikeastaan tolpillani pysynyt ja toipuminen vei monta päivää. Silti se hetki kun lapsen sain syliini, pyyhki kaiken pahan pois. En vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois. Toisaalta on kyllä pakko sanoa että luulen etten toista lasta enää voi hankkia sillä kyllä ainakin minulle jäi synnytyksestä melkoinen trauma.
Synnytyksestä on yhtä monta tarinaa kuin on synnytysten määrää. Jokainen nainen ja synnytys on erilainen. Jollakin on ollut kamalan kivulias ja muutenkin huono kokemus kun asioita on mennyt vikaan. Jollakin paljon helpompi kuin on alkuun ajatellut. Joku saa helpotukse erilaisista kivunlievitys keinoista ja joku kärsii kaikki kivut ilman että mikään keino auttaa. Silti synnytyksestä pääsääntöisesti selviää (en nyt rupea puhumaan niistä harvoista onnettomista tapauksista). Ihminen on tosipaikan tullen paljon vahvempi kuin olisi ikinä voinut kuvitellakkaan. Vaikka minulla synnytys oli paljon rankempi ja kipeämpi kuin olisin koskaan voinut kuvitellakkaan niin kyllä se kannattaa kärsiä sen oman ihanan lapsen takia. Sitä suurempaa iloa ja onnea en voi kuvitellakkaan kuin tämä meidän pikkuinen neiti joka tuossa vieressä tuhisee.
Vaikka se sattuu ja vaatii todella paljon naiselta, on se kyllä täysin sen arvoista.
Itse olen synnyttänyt kahdesti, sectiolla ja alateitse. Sectio oli todellaq myönteinen kokemus loppujen lopuksi. Se tehtiin epiduraalipuudutuksessa ja tietysti se jännitti ja välillä verenpaineet laski ja mua pyörrytti mutta henkilökunta osasi työnsä. Mulla on muutenkin alhainen verenpaine. Sectiosta toivuin todella nopeasti, pääsin kotiin viikon päästä ja samantien oli lähdettävä kauppaan ruokaostoksille jne.
Toisen synnytyksen jälkeen oli istuminen hankalaa joitain päiviä mutta ei muuta.
Itse synnytys oli tietty kivulias mutta kyllähän sen kestää. Jos joskus käy niin onnellisesti , että vielä kolms lapsi tulisi niin ehdottomasti en haluaisi mitään kivunlievitystä, ei ne mulla auttaneet viimeksikään.
Kyllä epiduraali auttaa suurinta osaa myös synnyttäville. Pahin jännittäminen menee sen kanssa ohi, vaikkei muuten tuntuisi. Kuten esim. edelliselle äidille.
Jos keskityt lapsen hyvinvointiin ja kuvittelet olevasi tuo lapsi mahassasi. Ja kiinnität etupäässä huomiosi HÄNEEN, et huomaa omia vaivojasi ja kipujasi siinä määrin. Koko synnytys on lapselle paljon kamalampaa kuin sinulle. (Sikiö-sana on hieman kamala, koska se kuvastaa jotain ulkopuolista, ja kohdussa oleva lapsi ei missään nimessä ole sellaista.)
Muuta asennettasi itsestäsi lapseen. Hyvin menee silloin kaikki, on paljon kokeneet kätilöt ja lääkärikin apuna, jos tarvitaan.
Ei se ole kamalaa tai pelottavaa, maailman luonnollisin asia.