Jumalaan tai muuhun vastaavaan ylimaalliseen uskominen on heikkoutta. Se osoittaa ihmisessä vastuunkantamisen pelkäämistä - pelkoa vastata tekemisistään henkilökohtaisesti. Ajatelkaa, miten helppo uskovaisen on kuitata virheensä anomalla anteeksiantoa jumalaltaan.
Usko on heikkoutta
juha210
252798
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Oma kuittaus rituaaalisi sinä vahva mies.
Kiinnostais tietää.
Kuittaatko takaisin toisille ihmisille? Samalla mitalla?Ruoskitko itseäsi? Vai puratko virheesi esineisiin, eläimiin? Teetkö hyvitystöitä?
Vahva mies vastaa virheistään itse - virheitä ei pureta mihinkään tai kehenkään muuhun.
Sun sisällä ja räjähtää kun joudut vastaamaan eräänä päivänä Jumalan edessä.
Heikkoutta on olla tunnustamatta syntejään. Meneppä seuroihin ja nosta käsi pystyyn, kun syntejä saarnataan, lupaan, että raskasta on käsi nostaa. Siinä sulle heikkoustesti, että jaksatko kättä nostaa.
Minkä jumalan?
Virhe on virhe ja se maksaa sen, minkä se maksaa - miten virheen tunnustaminen voi vaatia jumalaa?
Niinpä! Kadehditko meidän uskovien helppoa elämää? Saamme laittaa täyden turvamme Vapahtajaamme ja meillä on kuolemankin jälkeen tiedossa enemmänkin hyvää! Mutta kyllä me maanpäälliset toimemme suoritamme yhtä ahkerasti kuin muutkin ihmiset, emmekä virheitämme piilottele. Uskottomilla taas on tapana varastaaa toisten ideat ja valehdella virheensä toisten, vaikkapa uskovien, vioiksi. Että silleen. Liittykää joukkoon niin ei tarvitse kadehtia.
Oikeasti arvannette millaista tässä syntisessä maailmassa on olla "erilainen nuori", kyllä pilkkakirveet lentelevät suunnasta ja toisesta.
Uskovaa on helppo johtaa. En kadehdi uskovan helppoa elämää.
Uskovaa nyt ei ainakaan ole helppoa johtaa, se on varmaa. Piru veisi sinne ja tänne ja tarvitaan välillä vähän paimenen vitsaa saada kintuille, ettei lampaat vallan hajaantuisi myrkyllisiä sieniä syömään ja tulisi kipeiksi. Me olemme aika omapäistä porukkaa, ei ole helppo meitä saada suuntaan tai toiseen.
Teillä, jotka ette usko, ei kai mitään rajoja elämässä olekaan, vaan nautitte täällä kaikin siemauksin elämästä, mutta voi voi, elämä loppuu lyhyeen ja alkaa pitkä iankaikkisuus. Nyt pitäisi valmistautua siihen, ettei siellä joudu kärsimään.
Oletko miettinyt, mikä on paimen?
Juha210, oon aivan samaa mieltä kanssas! Ärsyttää kaikki rumat uskovaiset jotka rakastaa jeesusta! Voi jesse jeesus auta! Turpaan sais kaikkia uskovaisia idiootteja vetää että palais maan pinnalle.. Naurettavaa sakkia, hah!! haahhahaha, uskotaan jumalaan! Vittu moi vaan.
Turpaanveto voi olla lähempänä kuin luuletkaan ja sitä ei halua kukaan. Parempi on saada ihmiset maan pinnalle ilman väkivaltaa.
Teit hyvin, kun ojensit äskeistä riehujaa. Tässä maailmassa on ihan tarpeeksi pahaa ilman tappeluja ja väkivaltaakin. Eikö kukin saakin vaikka liidellä sfääreissä tai uskoa mihin uskoo tai olla uskomatta mihinkään? Se on jokaisen henkilökohtainen asia. Ei ketään lyödä turpaan silloinkaan, jos hän ei "rupea" uskovaiseksi. Joskus tuntuu, että paha on liian lähellä ihmisen sydäntä, jos toiset eivät ole kuten minä; heti annettaisiin turpiin tai laitettaisiin järkeä päähän.
Uskoon rupeaminen on ollut ja on vielä nykyäänkin turpaan saamista. Ei esimerkiksi kristinusko Suomeenkaan ihan ilman verta rantautunut, ja maailmalla on monta muutakin veristä uskon levitystä historian kirjoihin asti taltioituna.
Olet oikeassa. Kummallisesti ovat asiat menneet. Minun uskoontulossani ei mitään turpaan saamista ollut,vaikka sydän vereslihalla ja omatunto polttavana kylläkin oli.Mutta syntien anteeksi julistamisen kautta syttyi uskoni rakastavaan Jumalaan todella roihuun. Välillä se palaa heikosti lepattaen, mutta sitten taas syttyy isompaan liekkiin.
Miten muuten ajattelet uskoon tulon vielä nykyäänkin olevan turpaan saamista?
Laitoin uskoon "rupeamisen" lainausmerkkeihin juuri siksi etten ymmärrä, jos joku vain rupeaa uskovaiseksi. Minut ainakin jokin "juttu" painoi nöyrtymään ja hakemaan apua huonoon ja syyttävään omaantuntooni, niinkauan kunnes sain avun. Hanttiin laitoin kauan. Itse en siinä löytänyt mitään muuta ulospääsyä kuin Jumalan eteen asettautumisen ja anteeksi pyytämisen.
...oot perseestä. Pinnallinen, lapsekas paskiainen, joka soitat vain suutasi.
Olisi sinulla - pöljällä - Jeesuksen viisaus ja voima. Vaan kun ei ole. Sylki vain suusta roiskuu, kun höyryät. Siinähän höyryät - senkus vain jatkat. Pöljä oot ja pöljänä pysyt. Titityy.
Maailmassa on monia kuvien kumartelijoita eri uskontojen nimissä. Eniten veren vuodatusta viime aikoina on tietysti ollut islamin raameissa, mutta jos ajatellaan vaikka Suomea, niin löytyy lähempääkin, vaikka ei nyt ihan veren vuodatusta, niin kuvainnollisesti surkeita tarinoita esimerkiksi jehovien piirissä ja miksi ei muidenkin, joissa uskonto sulkee sinut joko sisään tai ulos. Perheen sisällä tällainen tilanne voi olla hyvinkin vaikea.
Miksi tarvitset omalletunnollesi ulkopuolisen, yliluonnollisen anteeksiannon - eikö oma anteeksianto riitä?
Onko sinulla antaa jotakin uskon tilalle? Jotakin mikä kantaa elämässä. Tuakin on. Heikko ihminen olet ja maahan sinä palajat, kun kuoleman hetki koittaa. Turha isotella.
Oletat, että jokaisessa on uskon mentävä tila, joka pitää täyttää. Se on jo perusteeltaan väärä oletus, sillä meillä on vain elämä - värikäs elämä, jonka jälkeen meistä jokainen palaa maahan. Ei siinä ole mitään isottelemista.
Olet aivan oikeassa sitä se on, oman voiman puutetta. Kukaan ihminen ei voikaan olla Jumalan edessä niin voimallinen että voisi Häntä vastaan ruveta sotimaan.
Ainoastaan sinun kaltaiset sokeat raukat voivat siihen ryhtyä. Hekin saavat viimeistään kuoleman hetkellä tietää ketä vastaan ovat sotineet.
Nämä ihmiset jotka turvautuvat Jeesukseen vapahtajanaan, heille on Jumala rakkauden kautta avannut silmät näkemään ketä ovat ennen palvelleet nimittäin maailman ruhtinasta joka on valhettelija maailman alusta asti.
Kun heidän silmänsä ovat auenneet he ovat saaneet armon uskoa Jeesuksen vapahtajanaan, ja Hänen kauttansa uudestisyntyä ja uskoa syntinsä anteeksi.
Mutta sinun kaltaiset jotka pilkkaavat Jeesuksewn palvelijoita eivät näe ketä herraa he palvelevat. Sekin selviää viimeistään kuolemassa kun heidän herransa käy noutamassa heidät luokseen. Tälle herralle on jo annettu tuomio iankaikkinen helvetin tuomio.
Sinne päätyy kaikki jotka eivät ole ottaneet Jeesusta vapahtajakseen. Mutta Jeesuksen vastaan ottaneet saavat osakseen iankaikkisen ilon ja autuuden.
Lopuksi se heikkous jota kristitty saa tuntea, onkin vahvuutta Jeesuksessa se poistaa kuoleman pelon. Toisin kuin pilkkaajat heille kuolema on kauhistus, pelkäävät astua kuolemaan.
Kuoleman hetkellä elämä loppuu kuolevan osalta. Heikot haaveilevat ikuisesta elämästä, koska he eivät kestä katsoa totuutta silmiin. Ihminen ei ole kuviteltuine sieluineen ikuinen, vain luonto ja sen kierto on jatkuvaa. Ihminen on osa luontoa ja sen kiertokulkua. Uskovaisilla on taipumus nostaa itsensä luonnon yläpuolelle, aivan kuten tekstistäsi on luettavissa. Se on heikkoutta.
Mitä muuten kuvittelet Jeesuksen isännöimän kuoleman jälkeisen iankaikkisen ilon ja autuuden olevan?
Kaikki selviävät sinullekin aikanaan viimeistään kuoleman hetkellä. Ihmisellä on kuolematon sielu. Vaikka ruumis kuolee ja maatuu, sielu ei kuole, vaan jatkaa olemistaan kuolemattomana.
Sinulle näytetään kun kristyt pääsevät viimeisen tomion jälkeen taivaan iloon, mutta kristittyjen ei tarvitse nähdä kadotettujen menoa helvetin tuomioon.
Näyttää että kuitenkin sinulla on pelkuruutta, et uskalla ajatella kuolemaa kiellät kaiken yliluonnolliset henkivallat Jumaluuden ja uskon olemassa olon. Juuri se heikkous jota näet uskovissa onkin vahvuutta.
Juuri pelkurien osa on helvetin tuomiossa, jotka pelkäävät ihmisten edessä tunnustaa Jeesusta herraksensa. Sinäkin näytät kuuluvan tuohon joukkoon.
Mitä muuten kuvittelet Jeesuksen isännöimän kuoleman jälkeisen iankaikkisen ilon ja autuuden olevan?
Jätit pelkurimaisesti vastaamatta suoraan ylläolevaan kysymykseeni ja aloit kierrellen tarinoida kaikkea muuta tyhjänpäiväistä yliluonnollisista voimista ja sielun ikuisuudesta. Uskot noihin satuihin pienen lapsen lailla. Kasva aikuiseksi, näe totuus ja lopeta tuo ikuisen elämän ihannoiminen.
Oletko tullut ajatelleeksi, että maapallon väestöstä vain noin neljännes on kristittyjä. Logiikkasi mukaan kadotettuja sieluja on aika paljon.
Joo se pitääkin paikkansa että vain harvat sen löytävät. Niin kuin meidän pyhä raamattukin kertoo että monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut.
Joo sillä ei ole mitään merkitystä kuinka monta osaa on kristityitä. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta, hän ottaa valittunsa jokaiselta ilmansuunnalta oli sitten mitä kansaa ja ihon väriä hyvänsä.
Joo sekin pitää paikkansa että minä uskon lapsen lailla Jumalaan, olenhan minä Hänen lapsensa. Miksi en uskoisi, koska olen Hänen lapsi ja Hän minun Isäni. Häntä myös kunnioitan ja avuksi pyydän.
Joo siinä sinä olet väärässä että siellä isännöi Jeesus.
Kirjoitettu on sitten kuin Jeesus on tuominnut kaikki tekojensa mukaan, maailma on jo silloin tuhkana pois pyyhitty, tämän jälkeen Jeesus luovuttaa kaiken kunniansa Jumalalle, jota Hän on kutsunut myöskin Isäkseen.
Mitä kuvittelet jumalan isännöimän kuoleman jälkeisen iankaikkisen ilon ja autuuden olevan?
Kirjoitit, että Jeesuksen tuomion jälkeen maailma on tuhkana ja pois pyyhitty - mitä sitten?
Väistelet esittämääni kysymystä pystymättä vastaamaan siihen - tiedätkö miksi? - minä tiedän.
Kun maailma on pois pyyhitty, kutsuu Herramme Jeesus omansa tulkaa minun Isäni siunatut. Hänen omansa saavat iankaikkisen ilon ja onnen, he myös saavat nähdä kaikki valtiaan Jumalan kasvoista kasvoihin, sekä Herramme Jeesuksen joka istuu Hänen oikealla puolella.
Ne jotka kadotetut ovat joutuvat iankaikkiseen vaivaan, jossa on raamatun mukaan itku ja hammasten kiristys. Yksi päivä tuntuu siltä niin kuin olisi tuhat vuotta. Siellä on surkea itku ja valitus johon ei loppua tule. Siellä on paljon heränneitä, viimein he siellä huomaavat mitä ovat tehneet. Tämän tarkemmin en vaivudu kertomaan tämä riittäköön.
Iankaikkinen ilo ja onni on vieläkin pelkkää kuvitelmaa - samoin kuin iankaikkinen vaiva ja hammasten kiristys.
Kannattaisikohan sinunkin herätä?