Kadotetut

aitoa ja todentuntuista kerrontaa ja uskottavaa pohdintaa aikamme ilmiöistä. Elävästi kirjoitettu, sanarikas romaani. Sopiva teos käteen kevätsateen leppoisasti ropistessa ikkunaan!

Kilpeä haastateltiin jokin aika sitten tv:ssä, mutta siihenpä tietoni loppuvatkin. Esittelit kirjan kiinnostavasti.

Mieleeni tuli Kauhajoen koulusurmien jälkipuinti.
Juttuahan käsiteltiin laajasti mm. eduskunnassa, ja silloin pääministeri Vanhanen totesi, että
"tämä on aivan uusi ilmiö, jolla ei ole edes nimeä". Sitaatti ei ole sanatarkka, mutta olen Vanhasen kanssa samaa mieltä ja yhtä neuvoton. Jokela saattoi vaikuttaa yksittäistapaukselta, mutta Kauhajoen liittyminen siihen alle vuoden sisällä järkytti lisää.

Yhteiskuntamme on nykyään sellainen, että silloin tällöin nuoret ihmiset tarttuvat tuliaseisiin ja tappavat summittaisesti. Ei tällaista tullut vielä 1990-luvullakaan edes ajatelleeksi!

Kotimainen uutuus kuvaa vauhdikkaasti poliisin työtä ja nykyistä aikaamme. Juonen käänteet ovat toiminnallisia ja kirjailija onnistuu pitämään yllä lukijan mielenkiintoa päähenkilön pohdiskellessa työnsä luonnetta ja sisältöä. Kerronta preesensissäkään ei haittaa, sillä tarinassa on imua. Nuorten osattomuus perheen aikuisten elämässä koskettaa. Onko meidän liian helppo sysätä lapsi syrjään ja kuvitella, että hän voi odottaa parempaa aikaa? Mielestäni teos ottaa kantaa nuorten pahoinvointiin ja koviin elämänarvoihimme. Ihmiskuvaus on aina minusta kirjojen parasta antia ja tämä kirja onnistuu kertomaan ihmisen tunteista ja moitiiveista paljon. Työtoveruuden, ihmiskohtaloitten, syiden ja seurauksien miettiminen kypsyttää päähenkilön, konstaapeli Olli Revon, ajattelua ja maailmankuvaa. Hän ottaa riskejä ja tekee rohkeita ja vaikeita ratkaisuja. Ilman rakkautta olemme kadotettuja! Uskoakseni tämä dekkari on monen lukijan mieleen.