No niin, arvon daamit.
Minä. Lesbo-nainen, ikää 37.
Joudun nyt muuttamaan hiukan pölyttyneitä käsityksiäni lesboista ja biseksuaaleista. (olen tähän asti ollut sitä mieltä että bisset on niitä jotka loikkii kukasta kukkaan)
Aspekti: Mitä tekisit jos kumppanisi ilmoittaisi muutaman vuoden yhteiselon jälkeen olevansa toista sukupuolta, sisimmässään? Ja että haluaa leikkauksen, hoidot ja uuden nimen!
Joku tuolla alhaalla pisti tällaisen ajatuksen aivoihini ja suoraan sanottuna se tosiaankin pysähdytti minut.
Olen seurustellut maailman ihanimman ihmisen eli naisen kanssa 9 vuotta. Totta puhuen puhun hänestä 'ulkopuolisille' eli heteroille kumppanina ja etunimellä Kassu, joka on sukupuolineutraali lempinimi. Ihmiset aina olettavat kyseessä olevan miehen.
Pohdimme yhdessä tätä asiaa iltana eräänä ja nukahtaessamme toistemme syliin totesimme että jos jompikumpi meistä tosiaan päättäisi tehdä niin, niin ei toista voisi jättää. Vilpittömästi.
Vaikka kumpikaan meistä ei koskaan ole seurustellut miehen kanssa, olisi meillä ilmeisesti kummallakin tämän mukaan biseksuaaleja tendenessejä?
Mitäpä mieltä muut? Hankala kysymys! Eikä taatusti ole oikeaa vastausta.
Minä. Lesbo-nainen, ikää 37.
Joudun nyt muuttamaan hiukan pölyttyneitä käsityksiäni lesboista ja biseksuaaleista. (olen tähän asti ollut sitä mieltä että bisset on niitä jotka loikkii kukasta kukkaan)
Aspekti: Mitä tekisit jos kumppanisi ilmoittaisi muutaman vuoden yhteiselon jälkeen olevansa toista sukupuolta, sisimmässään? Ja että haluaa leikkauksen, hoidot ja uuden nimen!
Joku tuolla alhaalla pisti tällaisen ajatuksen aivoihini ja suoraan sanottuna se tosiaankin pysähdytti minut.
Olen seurustellut maailman ihanimman ihmisen eli naisen kanssa 9 vuotta. Totta puhuen puhun hänestä 'ulkopuolisille' eli heteroille kumppanina ja etunimellä Kassu, joka on sukupuolineutraali lempinimi. Ihmiset aina olettavat kyseessä olevan miehen.
Pohdimme yhdessä tätä asiaa iltana eräänä ja nukahtaessamme toistemme syliin totesimme että jos jompikumpi meistä tosiaan päättäisi tehdä niin, niin ei toista voisi jättää. Vilpittömästi.
Vaikka kumpikaan meistä ei koskaan ole seurustellut miehen kanssa, olisi meillä ilmeisesti kummallakin tämän mukaan biseksuaaleja tendenessejä?
Mitäpä mieltä muut? Hankala kysymys! Eikä taatusti ole oikeaa vastausta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
..että jos kumppanini äkkiä luopuisi naiseudestaan ja astuisi miehiseen fyysiseen olemukseen ja ajatusmaailmaan, niin hän samalla häipyisi minusta niin ulottumattomiin, että meidän yhteytemme muuttuisi vähitellen ystävyydeksi.
Hän ei olisi enää sama ihminen kuin se, johon kerran rakastuin ja jonka kanssa päätin jatkaa elämäni taivalta....vaikkakin näin perinteisesti määritellen, jo nyt, hieman epätavallisissa merkeissä. Hyväksyn erittäin paljon toiselta ihmiseltä, mutta se, että hän muuttaisi sukupuoltaan, se olisi jo minullekin liikaa.
En oikein saa ajatuksesta kiinni, että jos itselle tärkeä ja rakas ihminen vaihtaisi sukupuolta, niin se olisi niin merkityksellinen asia, että hän tulisi jätetyksi? Minä taas olen sitä mieltä, että se mitä meillä on haarojen välissä ei ole niin merkityksellistä kuin se, mitä meillä on korvien välissä. Ohjautuuko ihminen sukuelimistään käsin vai ohjaako hänen toimintaansa järki ja tunteet?!
Minulle on käynyt nii, etten ole lesbo enkä ole edes bi - siis tähän 48v:n ikään mennessä en ole ollut muuta kuin hetero. Sitten yhtäkkiä huomasin olevani kovasti ihastunut toiseen naiseen. Olen kovasti pohtinut sukupuolisuuttani ja tullut siihen tulokseen (?), että ei tosiaankaan ole ehkä syytä lokeroitua heteroksi, sen enempää kuin biiksi tai lesboksi. Kun oikea ihminen osuu kohdalle, tunteet voivat alkaa jyllätä - huolimatta siitä, onko vastapuoli eri vai samaa sukupuolta. Onko välttämätöntä laittaa lappua otsaan: olen bi, hetero, lesbo?
Olen myös ajatellut asiaa sillä lailla, että vaikka nyt olisinkin sitten bi, ei se kai voine tarkoittaa sitä, etten enää tuntisi vastuuta miehestäni, vaan alkaisin luoda suhteita naisiin. Ei kai se pettäminen ole sen sallitumpaa missään ihmissuhteissa?
Luuletko että sukupuoltaan vaihtava ihminen muuttuu vain jalkojensa välistä? Että hänelle operoidaan jonkinlainen pieni nahkapatukka ja siinä kaikki?
Ei, ei..;)
Kyllä sukupuolenvaihdos on pitkä prosessi, jossa pitkälliset hormoonihoidot muovaavat ihmistä. Kun naisesta on tarkoitus tehdä mies, hänestä myös tulee mies!
Ajattelenpa asiaa siltäkin kannalta, että nainen joka on jo perusolemukseltaan naisena niin mies, että haluaa sukupuoltaan myös fyysisesti muutettavaksi, niin tuskin allunperinkään olisi minua miellyttävä persoona.
Kun tämä lesbous tarkoittaa nimenomaan rakkautta toiseen naiseen.
Bi-henkiselle naiselle sukupuolenvaihdos ei varmastikaan olisi järkytys, mutta minulle se olisi sitä, koska biitä minussa ei ole tippaakaan.
Minä kokisin, että olisin menettänyt oman rakkaan naiseni.
Ps. Ja jos ihminen olisi tärkein, niin koko sukupuolenvaihdosta ei tarvittaisi. Tässä piilee asian ydin..
ystävinä voitaisiin varmaan pysyä, mutta kyllä seurustelu loppuisi siihen, vaikka olisi kuinka ihana ihminen kyseessä. en pystyisi seurustelemaan miehen kanssa.
Minä olen lesbo,ja ollut vain naisten kanssa viimeiset 10 vuotta. Mutta huomasin jokin aika sitten että eräs mies joka pukeutui naiseksi ja oli henkisesti nainen ,kiinnosti minua,jopa seksuaalisesti vaikken toki tehnyt mitään sellaista hänen kanssaan.
Minunkin piti miettiä oikein että tosiaan ei miehen vartalo ole se mikä mua ei kiinnosta vaan juuri se minkälaisia miehet muuten ovat..
Vaikeita asioita tosiaan.
mutta jos nykyinen tyttöystväni haluaisin leikkauksen, en voisi sitä silti hyväksyä. Kyllä sen nainen pitää olla, kaikessa mielessä..
Rakastuminenkin tapahtuu siis elimiin. Ei henkisellä tasolla.
ettei miehet ja naiset ole henkisellä tasolla yhtään erilaisia?
Jos siippasi on nyt nainen, niin hänellä on varmaan tietty perusluonne, jota rakastat kovasti.
Vaikka hänelle syötettäisiin purkkikaupalla pillereitä ja muotoiltaisiin alapäätä, niin tuskin perusluonne muuttuisi paljon!
Toisaalta ihmissuhteet on nykyään niin pinnallisia että ne voi katketa jopa hiusten värjäämiseen väärän värisiksi.
Kukaan ei osaa rakastaa kuin omaa egoaan.
enkä sellaiseksi muutu...kyllä jotkut miehetkin kavereina mukavia, mutta seurustelemaan en alkaisi miehen kanssa. jos minulla olisi tyttöystävä, joka muuttuisi mieheksi, niin ystävänä voisin hänet pitää, mutta seurustelu loppuisi. koska yksinkertaisesti en tunne seksuaalista vetoa miehiin.
..kyllä minä ainakin uskon, että hormoonihoidot nimenomaan vaikuttavat ihmisen luonteeseen, kokonaispersoonallisuuteen.
Ja jos joku nainen oikein kovasti haluaa tulla mieheksi, hän myös tulee siksi. Tuskin hänestä tulee pehmeän naisellinen mies, sillä siitähän hän juuri haluaa pois, kokonaisvaltaiseksi mieheksi.
Värjätköön tukkansa vaikka vihreäksi, kunhän pysyy naisena, niin saa olla minun rinnallani..
Minä en halua edes 5 % oikeaa miestä sänkyyni, kotiini tai elämääni. Poikamainen nainen on eri juttu, mutta siinäkin tulee heti raja: jätkä ei saa olla..
Miksi ja mihin ominaisuuksiin ihmiset rakastuvat toisissaan? Mysteeri. On sitä tutkittu ja mekin täällä koetetaan ilmaista, mistä itse kukin pitää ja mistä ei. Kukaan ei mielestäni voi mennä sanomaan toiselle, että kylläpä rakastuit pinnallisesta syystä. Luojan kiitos, saadaan vielä rakastua ihan niinkuin sattuu käymään. Eri juttu sitten, saako vastarakkautta. Ja mitä rakastuminen aiheuttaa osapuolille ja muillekin.
..juuri tämän kuluneen viikonlopun aikana, että erittäin pinnallisiin elementteihin minäkin olen "hänessä" rakastunut.
Rauhallisuuteen, salaperäisyyteen, mörrimöykkymäiseen olemukseen, miesmäisyyteen, jossa on ajoittain suloista poikamaisuutta ja hekumallista naisellisuutta lantion kaarineen.
Liiankin usein tulen ajatelleeksi, että ihan hyvä tyyppi, kun vaan pitää kauniit huulensa yhdessä, eikä sano sanan sanaa.
Että tiedä häntä sitten, olenko syvällinen vai pinnallinen vai syvällisen pinnallinen vai vaan pelkästään rakastunut nainen väärään tyyppiin..:(
On tää vaan sellaanen mysteeri.
Jokseenkin tuon tapaisista minäkin pidän. Paitsi en yhtään miesmäisistä (en tarkoita loukata ketään, näin vaan on). Normaalinaisista, mutkattomista (ei kukaan ole sellainen, mutta tiedätte, mitä tarkoitan), todellisista.
Mutta heti, kun joku sellainen avaa suunsa, jotain romahtaa. Anteeksi anteeksi anteeksi, olen kamala tai jotain, mutta olen varmaan keskustelufriikki. Suppea tavallani. Pidän kaikista myönteisistä nirsoilemattomista, mutta mulla on nämä mun fiksaatiot. Kiinnostuksen kohteet muistakin kuin vain kahden välisistä asioista.
Mystiikka, hohde, pidättyvyys peittää usein pinnallisuuden. Se paljastuu ajan myötä. En tarkoita, että niin olisi sinun tapauksessasi, mutta realiteettien myötä aistit valpastuvat. Kaikkea hyvää.
ymmärrän hyvin kyllä niitä, jotka eivät voi vain yksinkertaisesti rakastua mieheen miehen fyysisten ominaisuuksien vuoksi, mutta en pidä siitä että jankutetaan aina siitä miten miehet ja naiset ovat niin erillaisia. eivät ne kaikki ole.
on miehiä, jotka eroavat meistä vain fyysisten ominaisuuksiensa vuoksi.
Yritin pitkään katsella minulle sopivaa naista rinnalleni hellittäväksi ja rakastettavaksi. mutta en yksinkertaisesti tavannut sellaista jossa olisi ollut sellaisia piirteitä joihin olisin rakastunut. (muutamat potentiaalisetkin,dääm,olivat varattuja :))
Sitten yllättäin tapasin miehen joka täytti "huimat kriteerini" enemmän kuin täydellisesti...paitsi että se on mies...
alussa se oli ongelma. ja mietin jatkuvasti asiaa, mutta oli jotenkin niin ihanaa kun toinen hyväksyy sellaisena kuin on. vaikka olen siilitukkainen ja kieltäydyn pukeutumasta naisellisesti ei häntä haittaa... -pitää silti maailman kauneimpana naisena... kun varmasti monet miehet eivät näe minussa mitään mikä voisi ikinä vedota heihin.. Eikä voisi kyllä vähempää kiinnostaakkaan.
Hän on rakastunut Minuun. minun Persoonaani ja minä Hänen. Kauniiseen,ihanaan luonteeseen. Enkä suostu kehojemme erillaisuuden tulla väliimme.
kun se mitä sisällämme on ovat niin sitoutuneet toisiinsa.
mies on aina mies. ja naiset on ihania;)
totta. naiset ovat ihania, suloisia, kauniita pehmeitä... kunpa olisin vaan tavannut ihmisen joka on tätä kaikkea myös sisältäpäin.