ihmettelen sitä miten selitätte kaikki kummasttuttavat asiat näillä sanoilla: "sitä pitää vain jaksaa lapsenmielisesti uskoa..."
eihän aikuinen voi muissakaan asioissa vaipua lapsen tasolle.eihän se ole järkeenkäypää. -niin "eihän usko ole järjenasia" kuuluisi teidän selitys.
eli kukaan teistä ei varmaan edes ymmärrä miksi te seuraatte jeesusta `taivaaseenne` jonne ei kukaan muu pääse.
miksi jumala edes olisi luonut näin hullun kurisesti. luulisi että ISOHERRA olisi halunnut enemmänkin ihmisiä ikuiseen elämääm eikä kadotukseen. kai mittasuhteet olisi toisin päin jos teihin olisi uskominen.
se on vaan että miten sitä raamattua tulkitsee... ja kuka!
uskokoon kuka kehen tahtoo, mutta annetaan sitten kaikkien olla sitä mitä on...eikö niin!
eihän aikuinen voi muissakaan asioissa vaipua lapsen tasolle.eihän se ole järkeenkäypää. -niin "eihän usko ole järjenasia" kuuluisi teidän selitys.
eli kukaan teistä ei varmaan edes ymmärrä miksi te seuraatte jeesusta `taivaaseenne` jonne ei kukaan muu pääse.
miksi jumala edes olisi luonut näin hullun kurisesti. luulisi että ISOHERRA olisi halunnut enemmänkin ihmisiä ikuiseen elämääm eikä kadotukseen. kai mittasuhteet olisi toisin päin jos teihin olisi uskominen.
se on vaan että miten sitä raamattua tulkitsee... ja kuka!
uskokoon kuka kehen tahtoo, mutta annetaan sitten kaikkien olla sitä mitä on...eikö niin!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Että kaikki ihmiset tulisi autuaaksi, mutta he eivät tahdo, yksi on ottanut vaimon, ja sanoo sano minun esteeni, tisella härjät ja kyntämään pitää päästä,jne:
Kutsutuita on paljon mutts kutsutut eivät olleet mahdolliset...
Joten rammat ja raajarikot sinne pääsevät. jne:
on aikuismaista uskoa, tai ainakin sen pitäisi olla. Vanhoillislestadiolaiset käyttävät väärin tuota sanontaa lapsenmielisestä uskosta. He pyrkivät sillä tukahduttamaan aikuismaisen hengellisyyden, joka yksilön sisimmässä olisi kehittymässä.
Uskomisen lapsenmielisyys ei tarkoita, että omat ajatukset, epäilykset ja tuntemukset pitäisi tukahduttaa. Lapsenmielisesti uskoessaan ihminen päinvastoin uskaltaa luottaa siihen, mitä omat havainnot ja järki kertovat. Lapsenmielinen, aikuinen ihminen suunnistaa sisäisen kompassinsa perusteella eikä ohjaudu pelkän ulkoa annetun opetuksen mukaan.
Omavanhurskautta ja omalakisuutta. Se on juuri sitä että mennään oman mielen mukaan.
Etkö yhtään anna painoa raamatunsanalle.
15. Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus
enkä varsinkaan omavanhurskautta.
Hyvä että otit esille tämän asian.
Paavali kirjoittaa Heprealaiskirjeessä:
"11 Meillä olisi tästä paljonkin sanottavaa, mutta ei ole helppo selittää näitä asioita teille, koska olette tulleet niin haluttomiksi kuulemaan. 12 Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa. 13 Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. 14 Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan."
On siis tarkoitus että ihmihen kasvaa ja viisastuu hengellisesti, niin että itse oppii erottamaan hyvän ja pahan eikä vain usko lapsellisesti mitä sedät sanovat. Huomaa tuo että "teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia".
Mitähän mahtanevat vanhoilliset tarkoittaa tällä lapsenuskolla?
Koska vastaat puhumalla omalakisuudesta nimim. Uskon kirjoitukseen vastatessasi niin minulle tulee tunne että sekoitat nämä kaksi asiaa:
1) Toimiminen niinkuin OMA EGO haluaa
2) VASTUUN OTTAMINEN OMASTA Jumalasuhteesta.
Tähän jälkimmäiseen kuuluu rukousyhteys Jumalaan niin että saa tietää mikä on Jumalan tahto missäkin asiassa eli käytännössä yleensä voi toimia Hänen ohjauksensa alla. Tätä varmasti nimim. Uskokin tarkoitti kun kirjoitti että "suunnistaa sisäisen kompassinsa perusteella".
"Mitähän mahtanevat vanhoilliset tarkoittaa tällä lapsenuskolla?"
Itselle tulee tuosta mieleen ensinnäkin se, että he uskovat kuin lapset. Kaikki mitä heille syötetään on totta kyseenalaistamatta ollenkaan asiosta. Toisaalta lasten parissa työskennelleenä voin sanoa että lapset eivät vaan tuosta noin asioita niele. Jos heille sanoo jotain niin samantien kuuluu miksi lapsen suusta. Lapsen kyseenalaistavat asioista ja haluavat hyvinkin tarkkaan tietää miksi tehdään asioita tehgdään ja miksi juuri tietyllä tavalla.
Ehkä lestadiolaiset tarkoittavat lapsenuskollaan sitä uskoa jonka he itse ovat lapsuudenkodista saaneet. Jos minulle olisi pienestä pitäen sanottu että hauki on kala ja joku joskus sanoisi että hauki onkin lintu niin kyllä minäkin haraisin vastaan. Miksi jokin asia olisi toisin kuten on aina oltu opetettu.
täytyyhän sitä mennä oman mielen mukaa jos porukka tekee ja sanoo vääri!!!!
Vanhoillislestaadiolaisten usko on niin yksinkertainen, että sen ymmärtää lapsi. Tässä tämä lapsenmielinen usko ei tarkoita sitä, että sinun tulisi olla itse henkisesti lapsen tasolla. Tämä usko on niin yksinkertainen, että sinun ei tarvi olla vastuus kuin itsestäsi. Uskot omat syntisi anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä niin sinä olet vapaa. Kuinka helpolta se kuulostaa, mutta anteeksi antaminen ja anteeksi pyytäminen on monta kertaa vaikeaa. Tämä anteeksiantamus ei ole vain hiljaa Jumalan edessä tehtyä parannusta, mutta me voimme kääntyä jonkun luotettavan uskovaisen puoleen ja pyytää häneltä anteeksi.(Se mikä on maanpäällä anteeksi annettu se on myös taivaassa anteeksi päästetty). Toivon, että tämä kirjoitus ei saisi mitään kritiikkiä tai muuten epäkohteliasta kirjoittelua. Näin helppoa on uskoa lapsenmielisesti. Ihan kuin vanhoillislestaadiolaisuuden peruskäsitys on.
Se että kuinka Jumala voi noin vain antaa anteeksi.
Me ihmisethän emme pidä oikeudenmukaisena sitä että joku rikollinen jätetään rankaisematta siinäkään tapauksessa että tämä päättää ettei koskaan enää tee rötöksiä. Mutta Jumala ei ajattele näin.
Synti aiheuttaa kaiken kurjuuden ja helvetin. Huom! Ei Jumala! Jos ihminen haluaa ajatella vääriä ajatuksia ja toimia niiden mukaisesti niin siitä on automaattisesti tulossa tietyt seuraukset.
Parannuksen teko on juuri sitä että haluaa lakata ajattelemasta/tekemästä sellaista joka aikaansaa rangaistusta. Kun ihminen tällaisen parannuspäätöksen tekee niin silloin astuu voimaan Sovituksen laki joka käytännössä poistaa nämä synnin seuraukset. Tähän perustuu se että siellä missä Pyhä Henki toimii tapahtuu jopa ihmeellisiä sairauksista parantumisia. Kun ihminen tekee parannuksen niin häneen tulee Pyhä Henki joka inspiroi ja ohjaa häntä tekemään hyvää ja nimen omaan hyvää siinä mielessä kuin Jumala hyvän määrittelee. Kaikki muu on ihmisen omaa vanhurskautta joka on Jumalan silmissä kuin saastainen vaate.
Jos ihminen ei tee hyvää niin hän tekee pahaa. Mitään välimuotoa näiden kahden välillä ei ole. Kaikki meidän ajatuksemmekin joko aikaansaavat helvettiä tai vievät kohti Taivasta.
Jumala ei ole vastuuton ja välinpätämätön. Hän ei ole järjestänyt niin että kuten sanot "taivaaseenne` jonne ei kukaan muu pääse. miksi jumala edes olisi luonut näin hullun kurisesti."
Kaikilla on mahdollisuus tehdä parannus. Se että vanhoillislestadiolaiset luulevat että vain he pääsevät taivaaseen ja muut parannuksen tehneet eivät pääse on sitä VAIN ME -HARHAOPPIA joka pitää ymmärtää juuri harhaopiksi.