tuntuu etten kuulu mihinkään...

mul oli saman typpine ongelma sillon ku olin seiskalla. eli en tienny keneen pitäis luottaa,ja kukas se olikaan mun frendi...
kaikki vaan puhu paskaa toisistaan,no totesin et tää porukka ei oo mun juttu!!EI SAA TAKERTUU SELLASEEN MIKÄ EI TUNNU OIKEELTA!!sanoin suorat sanat näille("ilkeille") ihmisille ja etsin arvoistani seuraa.. menin aktiivisesti mukaan kaikkeen toimintaan ja pyrin olemaan avoin sekä idearikas!! lyöttäydyttiin duoksi yhen ihanan samanluokkalaisen tytön(kauniin,bimbon..) kans...se "opetti" mulle yhen TOSI tärkeen jutun elämästä,eli:PITÄÄ ELÄÄ TÄYSILLÄ LUOTTAEN ITSEENSÄ,EIKÄ SAA VÄLITTÄÄ MUIDEN VÄLILLÄ HERJAAVISTA MIELIPITEISTÄ!tää likka ihan oikeesti pelasti mun elämän,KIITOS!en todellakaan hyljänny näitä vanhoja ystäviäni,ollaan vielä ihan väleissä!mut mun ja mun entisten ystävien ero on siinä ,et mä elän ja pidän hauskaa,mut ne vaan juoruaa ja nyhrää...ihan säälittää!mul on nykyää tosi paljo kavereita ja ne mun "entiset" kaverit on mulle kateellisii ku oon päässy tiettyihin sisäpiireihin(oon suosittu)!
kiva jos jaksoit lukee loppuun..

Mä olen kokenut samaa aivan viime aikoina. Tuntuu, ettei kukaan enää välitä, tuntuu, ettei missään oo mulle paikkaa. Syksyllä mulla oli ihania ystäviä, mutta sitten teimme suuren erehdyksen erään ystäväni kanssa ja siitä seurani välien viilentyminen ja se, että nykyään on jäljellä enää pelkkä vaisu kaveruus. Ja kun tuntuu, ettei kukaan välitä musta, niin en oikein itekään jaksa välittää itestäni enkä muustakaan. Ihmisistä toki välitän yhä, ystävistäni, mutta kun tuntuu, ettei heitä enää liikauta pätkääkään se, mitä mulle kuuluu ja miten mulla menee. Tosin nyt viimesen viikon aikana on asiat tuntunu muuttuvan hiukan parempaan päin... Ja siitä olen enemmän kuin onnellinen!!!