Tämä on ihan empiirisesti koettu, olen paljon tekemisissä pienten lasten kanssa. Mitä duunarimpi ja tavallisempi perhe, sitä omituisempia nimiä lapsille annetaan.
Onko kyse siitä, että ihan tavan Mikot ja Helit haluavat antaa lapsilleen "hienot" vierasperäiset nimet siksi, että vaikuttaisivat itse jotenkin hienommilta, vai että lapset vaikuttaisivat?
Tämä on moneen kertaan todettu; mitä kansainvälisempi perhe (kaksikielisyyttä, asuttu ulkomailla, suku ulkomailla tms) niin sitä suomalaisemmat ja perinteisemmät nimet lapsilla on.
Ja taas, kaikista erikoisempian nimien antajat ovat yleensä ihan tavan duunareita, teinivanhempia tai muuten tosi nuorena lapsen saaneita, jotka haluavat tehdä lapsestaan "coolin" antamalla mitä oudoimpia nimiä.
Jättäkää ihan oikeasti ne englanninkieliset nimet englanninkielisille, ruotsinkieliset ruotsinkielisille jne. Turhat c-kirjaimet yms tekevät nimistä vain naurettavampia. Vai onko jonkun mielestä oikeasti "Younas" jotenkin hienompi kuin Joonas? Jonas yhdellä oolla olisi jo kansainvälisempi, jos sitä haetaan.
Minusta on mahtavaa huomata, että useat Englanti/USA/Australia-Suomi parit antavat lapsilleen perisuomalaisia nimiä, tai sitten nimiä jotka taipuvat molempiin (Anna, Maria, Hanna jne).
Kaiken maailman Latoyah Korhoset ja Younas Rönkköset ovat naurettavuuden huippu. Miettikää vanhemmat motiivejanne, mitä yritätte saavutta superhienoilla ja ulkomaisilla nimillä?
Nimimerkillä ulkomailla asunut ja suomalaisen nimensä kanssa mainiosti pärjännyt
Onko kyse siitä, että ihan tavan Mikot ja Helit haluavat antaa lapsilleen "hienot" vierasperäiset nimet siksi, että vaikuttaisivat itse jotenkin hienommilta, vai että lapset vaikuttaisivat?
Tämä on moneen kertaan todettu; mitä kansainvälisempi perhe (kaksikielisyyttä, asuttu ulkomailla, suku ulkomailla tms) niin sitä suomalaisemmat ja perinteisemmät nimet lapsilla on.
Ja taas, kaikista erikoisempian nimien antajat ovat yleensä ihan tavan duunareita, teinivanhempia tai muuten tosi nuorena lapsen saaneita, jotka haluavat tehdä lapsestaan "coolin" antamalla mitä oudoimpia nimiä.
Jättäkää ihan oikeasti ne englanninkieliset nimet englanninkielisille, ruotsinkieliset ruotsinkielisille jne. Turhat c-kirjaimet yms tekevät nimistä vain naurettavampia. Vai onko jonkun mielestä oikeasti "Younas" jotenkin hienompi kuin Joonas? Jonas yhdellä oolla olisi jo kansainvälisempi, jos sitä haetaan.
Minusta on mahtavaa huomata, että useat Englanti/USA/Australia-Suomi parit antavat lapsilleen perisuomalaisia nimiä, tai sitten nimiä jotka taipuvat molempiin (Anna, Maria, Hanna jne).
Kaiken maailman Latoyah Korhoset ja Younas Rönkköset ovat naurettavuuden huippu. Miettikää vanhemmat motiivejanne, mitä yritätte saavutta superhienoilla ja ulkomaisilla nimillä?
Nimimerkillä ulkomailla asunut ja suomalaisen nimensä kanssa mainiosti pärjännyt
Vastaukset 26
Vanhimmat
Vähän kaksipiippuinen juttu. Itse en pidä tuosta että liikaa vieraita äänteitä tuodaan nimiin, mutta erikoiset, suomalaisen kuuloiset nimet on eri asia. Joku on joskus antanut ensimmäisenä nimet Viivi ja Veeti. Nimistömme olisi paljon köyhempi, jos ei kukaan koskaan uskaltaisi antaa sitä harvinaisempaa nimeä lapselleen. Sitten tulee juuri tätä että samalla luokalla on viisi Mikkoa. On nimiä, kuten joku jo totesi tällä palstalla, joihin ei sovi tuo että niistä väkisin yritetään tehdä suomalaisen kuuloisia. Silloin on parempi säilyttää esim. ruotsinkielinen kirjoitusasu kokonaan tai osittain. Esim. Iida. En yhtään tykkää siitä että se lausutaan "Iita", saati että alettaisiin kirjoittaa se niin!
Mutta jos joku haluaa antaa lapselleen nimeksi Younas, niin mitäpä siihen kellään on sanomista, ehkä sillä haetaankin jotain katu-uskottavuutta.
Tähän on kyllä pakko yhtyä. Itsekin olen työni puolesta paljon tekemisissä lapsiperheiden kanssa ja on ihan totta, että monet (ei suinkaan kaikki) ns. tavis-möttöset antavat mielellään vähän erikoisempia nimiä, kun taas korkeasti koulutetut ihmiset antavat ihan tavallisia eeroja ja maijoja lapsilleen. Ei nimi miestä pahenna -sanotaan, mutta itse en haluaisi että lapseni joutuu joka kerta tavaamaan oman nimensä kirjain kirjaimelta, tai mainitsemaan esim. Jessica Alexandra c:llä ja x:llä.
En halua loukata ketään, olemme itsekin ihan tavis-duunareita. Tämä oli vain huomio jonka olen itsekin tehnyt työssäni lapsiperheiden parissa.
Samasta asiasta on tehty Amerikassa tutkimus. Kouluttautumattomat alempaa sosiaaliluokkaa olevat perheet nimeävät lapsensa useimmin "hienoilla" ja kummallisilla nimillä.
Oma kokemukseni on samanlainen. Korkeasti koulutetut suosivat klassisia suomalaisia nimiä, vaikkakin asuisivat ulkomailla. Esim. Elina, Katariina, Johanna, Lauri, Henrik, Juhana ovat hyvin käytettyjä.
Sitten on näitä, jotka ovat 1/32 ulkomaalaisia ja haluavat korostaa asiaa täysin vierasperäisellä nimellä, jota he eivät aina edes osaa itsekään lausua. Lapsi kärsin, kun saa aina vastata kysymykseen, puhuuko hän kenties ranskaa äidinkielenään, vai miksi hänellä on ranskalaiset nimet.
Alempaa sosiaaliluokkaa edustavat vanhemmat suosivat vierasperäisiä kirjaimia. Täälläkin oli ketju nimestä Miicca.
Ihmeelliset nimet kertovat tosiaan paljon. Ei kantajastaan, vaan antajastaan.
Minä taas tunnen monta korkeasti koulutettua perhettä, joilla on aivan suomalainen sukunimi,
mutta lasten nimissä pieniä "hienouksia".
Muutamia lapsia tuttavaperheistäni mainitakseni (lapset ovat eri perheistä): Nico, Lydia, Sofia, Janette, Jessica, Thomas, Miro, Alex, Andreas ja Tony.
Näiden lasten vanhempia ovat lääkäri, dipl.insinööri, fysioterapeutti, fil.maisteri, ekonomi, sairaanhoitaja, päiväkodinjohtaja.
Esim ortodokseilla on paljon vierasperäisiä nimiä, jotka heille ovat aivan tavallisia, muiden mielestä ehkä erikoisia. Nyt muodissa olevat Sofia ja Lydia (tai Lidia) esim ovat tyypillisiä ortodoksinimiä, samon Miro on alunperin ortodoksinimi, joka sittemmin on levinnyt valtaväestönkin pariin, (tulee kreikkalaisesta marttyyrin nimesta Myron).
Uskonto tosiaan vaikuttaa, eikä sen vuoksi pitäisikään suoralta kädeltä tuomita jotakin "hienoa" nimeä, kun ei tiedetä ihmisen taustaa.
Mikä sitten on "hieno" nimi? vain sellainenko, jossa on vierasperäisiä kirjaimia, vai muuten vain ulkolaiselta kuulostava nimi? Ja mikä sitten "kuulostaa" ulkolaiselta? Kukin ajattelee "erikoisen" eri tavalla.
Onko Eppu, Peppi, Rene ja Santtu erikoisempia kuin Jessika, Janette ja Miro?
Asia on ihan näin mitä kyseinen kirjoittaja toi esille.
Itselläni on monikulttuuriset perheet lapsilla ja korkea koulutus,tätä "kikkailua" ei ole esiintynyt.
Moni vanhempi ei edes tiedä itse miten nämä ulkolaiset nimet lausutaan joita he antavat lapsille !!
Hei!
itse olen myös paljon tekemisissä paljon pienten lasten kanssa, mutta en ole kyseiseen asiaan kiinnittänyt huomiota.
Minä en myöskään ymmärrä kun suomalaislapsille annnetaan liian ulkomaalaisia nimiä kun lapsi on kuitenkin suomalainen ja sukunimisuomalinen..
eri asia on sitten perheet jossa toinen vanhemmista on ulkomaalainen.
Mutta ymmärrän erittäin hyvin että, kaikkia ei enää miellytä nimet Anna, Emma , Mikko ,Pekka jne... esim minua ei ainakaan, ei nimissä mitään vikaa mutta jos joskus saan lapsia niin en meinaa antaa lapselle esim nimeä: Anna Maija tai Jussi Matti...
jotenkin kiva kun ei heti tule vastaan samanlaista nimeä, itsellänikin on hieman erikoinen ja olen siihen tyytyväinen (omaa nimeäni on suomessa n. 40) nimi on kuitenkin helposti lausuttava, ja ei nyt erityisemmin poikkea muistakaan nimistä.
Olen paljon lapsien kanssa tekemisissä joten vatsaan tulee monenlaisia nimiä.. joten itsestä olisi ainakin kiva anta hieman harvinaisempi nimi omalle lapselle,kuitenkin niin että helppo lausua ja selvästi suomalainen nimi.
tämä on ikuisuuskysymys.
Me ei haluttu lapsille heidän syntymävuotensa TOP-nimeä, mutta toisaalta ei me pakkomielteisesti niitä kartettukaan. Sellaista nimeä ei myöskään haluttu, josta tulee joku tuttu lapsi/aikuinen mieleen. Pelkästään nämä "kriteerit" karsi aika paljon nimiä pois, ja allakassa olevia nimiä ei jäänyt montakaan joista olisi pidetty. Ei siis mitenkään tietoisesti kikkailtu että "hei kuuleppa ukkoseni laitetaas meidän lapselle uniikkinimi, sellainen hassu ja outo jota kukaan ei osaa sanoa mutta joka on ehdottomasti fiini ja erikoinen"
Muksujen nimet on vanhoja, perinteisiä nimiä. Uskotaan kierrätyksen kantavaan voimaan,myöskin nimissä!
Emme ole mitenkään huippukorkeakoulutettuja, mutta kyllä sitä on kouluja käyty yksi jos toinenkin, mutten siltikään ymmärrä kuinka se liittyy meidän lasten nimeen. Jos olisin neurokirurgi, en usko että lapsemme olisivat siltikään Anna, Katariina, Elias ja Aino. En myöskään jaksa uskoa, että vaikka olisinkin kouluja käymätön entinen teiniäiti, olisivat lapsemme Yasmin, Cristiina, Miko ja Netta-Diana.
PS: muksujen ihan oikeat nimet on Venla, Eedit, Huugo ja Fanni, ja vain siksi että me tykätään niistä ja vain niistä. Jonkun mielestä fiiniä, jonkun mielestä tylsää.. Minkäpä minä sille mahdan.
miten juuri Sinä VASTAAT tähän viestiin. Eihän tämä ketju ole kohdistettu sinulle. Vai onko sinun lapsillasi sellaiset nimet, joita ette osaa itsekään lausua?
Teidän lapsillahan on ihan normaalit lapset. Ihmettelen, miksi yrität puolustella valintojanne, joita kukaan ei ole missään arvostellutkaan.
Kukaan ei ole myöskään tässä ketjussa kehottanut ketään valitsemaan top10 nimiä. Mistään nimestä ei tosin voi etukäteen tietää, tuleeko olemaan joskus top10 kärjessä, jos muutkin ihastuvat siihen.
Tämän ketjun pointti oli se, että useimmin kouluttamattoman vanhemman lapsia nimetään tyyliin Ancelique-Danette. Koulutettujen lapset, kuten teidänkin tapauksessa, saavat ymmärrettävät ja kulttuurin sointuvat nimet.
Kummallista, että tunnet tarvetta selitellä.
Itse en ymmärrä sellaista erikoisuuden tavoittelua että todella perinteiseen suomaliseen nimeen yhdistetään jokin selvästi ulkomaalainen nimi. Mielestäni nämä kuulostavat naurettavilta ja jokseenkin mauttomilta.Mutta kukin tavallaan
Mieheni on ulkomaalainen ja meillä on kaksi poikaa, joilla on kansainväliset nimet mutta sellaiset että ne myös on suomalaisen helppo lausua. Toiset nimet pojilla ovat suomalaiset jotka on vuorostaan helppo lausua ulkomailla.
Tähän ratkaisuun päädyimme ihan siitä syystä ettemme halunneet lapsiemme etunimeksi mikkoa tai mattia kun sukunimi on selvästi ulkomaalainen ja sen poijista huomaa päältäpäin. Emme myöskään halunneet niin vierasperäistä nimeä että kaikkien tätien ja setien olisi se mahdoton lausua.
Eipä ollut iäkkäällä papilla minkäänlaisia ongelmia nimeä lausuessa ristiäisissä.
on opiskellut ruotsin, englannin/saksan ja ranskan/latinan kielten lisäksi ainakin kreikkaa ja hepreaa, ja on pitkän uransa ja elämänsä aikana ehtinyt hioa taitojaan. Eipä ihme, että hän osasi lausua jopa teidän poikienne nimet.
Keskustelun aloittaja ihmetteli nimiä, joissa on vierasperäisiä kirjaimia ja nimiä,jotka ovat jollakin lailla "erikoisia".
Huugo, Fanni ja Eedit nimissä on nämä tunnusmerkit, ja joidenkin mielestä ne täyttävät "hienostelun" tunnusmerkit.
Jokaisella on oma makunsa. Kaikki eivät pidä samoista nimistä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Ei ole keneltäkään pois, jos naapurin lapsella on "hieno" nimi (onko se kateutta, jos hänen nimensä on "hienompi" kuin oman lapsen?)
otin ihan yleisesti kantaa asiaan, käytin esimerkkinä omien lasteni nimeämisprosessia ja nimiä.
pointtini oli (joo myönnetään ettei tullut ehkä tarpeeksi hyvin esille) että tällainen keskustelu on jokseenkin typerää. minusta ei ole mitään syytä yleistää, että kouluttamattomat vanhemmat nimeäisivät lapsiaan ylihienosti ja korkeasti koulutetut hillitysti. suomessa muutenkin luokkaerot on hyvin minimaaliset, itse en ainakaan osaa edes sanoa (etenkään nimen perusteella!) kuka lapseni kerhokavereista on "rikkaasta" ja kuka "köyhästä" perheestä. sieltä löytyy ihan perus Ellaa, Ainoa, Millaa, Saraa, Lottaa, Eetua, Aaroa, Miikaa, Samua ja Joonaa, sitten on muutama ulkomaalaistaustainen muksu joilla oman äidinkielensä mukaiset nimet ja sitten on korkeintaan viisi, joilla on yhtään erikoisempi nimi (Janette, Seita, Enna, Elmo, Dani)... yhdenkään vanhemmista en osaa sanoa, ovatko korkeakoulutettuja vaiko eivät. ihmettelen, kuinka te osaatte?
Et vieläkään ymmärtänyt. Mitään ei yleistetty, vaan todettiin, että kouluttautumattomat USEAMMIN kuin koulutetut nimeävät lapsensa ylihienosti. Koulutetut HARVEMMIN nimeävät lapsensa tv-sarjoista tai käyttäen vieraita kirjaimia.
Lisäksi, tässä ei puhuttu rikkaista ja köyhistä, vaan koulutetuista ja kouluttautumattomista. Akateeminen loppututkinto ei takaa rikkautta, eikä koulutuksen puute estä menestymästä elämässä materiaalisesti.
Mieheni on englantilainen ja asumme englannissa.
Meillä on kolme poikaa: Tuomas, Matias ja Markus
(Huom. Markus eikä Marcus)
Sukunimi on englantilainen, ja poikien toiset nimet englanilaisia.
Halusimme mieheni kanssa antaa ihan suomalaiset nimet, ne kun ovat täällä erikoisia, eikä pääse suomalaiset sukujuuret unohtumaan!
Tuomas on tosin koulussa lyhentynyt käyttömuotoon Tom. Mutta kotona hän on ihan Tuomas.
Upeaa! Näinä aikoina, kun Eurooppa yhdentyy, pitäisi päinvastoin olla hienoa, että voimme korostaa omaa kansallista kulttuuriamme. Meillä on upea laaja nimistö, josta löytyy taatusti jokaiselle jotakin!
Jännä juttu, että kansainvälisyys mielletään aina englanninkielisyydeksi. Kiinalaisia on enemmän kuin ketään muita, muttei kukaan taatusti halua nimetä lapsiaan kiinalaisilla nimillä, vaikka se olisikin kuinka "kansainvälistä". Eikä kiinalaisia harmita, ettemme osaa ehkä sanoa täydellisesti heidän nimiään, he käyttävät omaa nimistöään ja ovat siitä ylpeitä. Niin meidänkin pitäisi.
Maailma on täynnä erilaisia kulttuureita, jos osaa sanoa oman nimensä, oppi taatusti sanomaan muidenkin nimiä. Kyllä suomalaisia nimiä osataan sanoa maailmalla, ihan samalla viisiin kun mekin osaamme sanoa muiden nimiä. Nimi on käyntikortti ja osa ihmisen idenettiteettiä, aivan kuten kansallisuuskin. Suomalaisuus ei ole vähemmän hienoa kuin esim. amerikkalaisuus ja englantilaisuus.
En mene allekirjoittamaan välttämättä väitettä, että kouluttamattomat antavat lapsilleen outoja nimiä. Samaa piirrettä esiintyy ihan näissä rikkaissakin porhoissa. Mutta pääasiassa kummallisia nimiä lapsilleen antavat nuoret vanhemmat, valitettava yleistys joo.
Itselläni ei vielä lapsia ole (älkääkä kysykö miksi tällaisia luen), mutta olen jo päättänyt, ettei minun lapsistani tule Yucca-Criztian Axelia tai Mariá-Hillewi Zuzanahia. Varsinkaan jos sukunimi on tyyliä Virtanen tai Löppönen.
Tämmönen tyhmä vaatimus minulla kuitenkin on, että lasteni sukunimi saisi olla harvinaisempi kuin nykyinen sukunimeni, meitä kun on myös liikaa.
Olen aina katsellut lehdistä kasteilmoitukset, naureskellut pahimmille väläyksille, kuten (ihan itse keksin) Natascha Míriam Opal Muikku.
Minua on alkanut jo etoa tämä c-, w-, g-, y- ja x-viljely. Kohta ekaluokat ovat täynnä Wili-Walttereita.
Toisia ääripäitä ovat pikku-Pertit ja -Tertut. Miten tyhmältä tuntuukaan, kun ihailee maailman suloisinta pilttiä ja tämän nimeksi paljastuu Esko-Pertti Uolevi?
Omien tulevien lapsieni olen tietenkin jo suunnitellut. Ideoita olen napsinut lähinnä satunnaisesti hautausmaita tutkimalla.
Lasten nimethän riippuvat paljon myös sukunimestä. Virtaseksi ku mie en suostu muuttumaan, enkä lapsiakaan Virtasiksi kastamaan :D Jos sellainen riski on tulossa, niin otan käyttöön mummoni ruotsalaisen tyttönimen ja lasten nimet saavat olla suomenruotsalaisia (kuten omani). Mahd. mieheltähän ei kysytä mitään :D
Mutta toiveeni olisi kuitenkin saada ristiä lapseni perinteisillä (jo käytöstä kadonneilla) ja ajattomilla nimillä. Tyttären toiseksi/kolmanneksi nimeksi tahdon antaa äitini toisen nimen, jota ei paljoa Suomesta löydy, vaikka se kuuluukin suomalaiseen vanhaan mytologiaan. Ja äidille hänen toinen nimensä on erittäin tärkeä, muisto rakkaasta kummitädistä, joten miksen jatkaisi perinnettä? Ja kaunishan se nimi ehdottomasti on!
Nimi on mulle ollut niin suuri osa persoonaa, etten mie halua omia lapsiani sulattaa mihinkään Kiia-Olivia -massoihin. Nimellä saa olla jokin merkityskin, siis jokin muu kuin se, että näinpä kerran telkkarissa sen nimisen akan.
Toivottavasti tekstissä oli edes vähän tolkkua :)
Kyllä on hyvä, että ihmiset on erilaisia. Elämä olisi todella tylsää, jos kaikkien tyttöjen nimi olisi Katariina ja poikien Lauri. Tämä on nyt vähän kärjistetysti sanottu, mutta siihenhän se menisi, jos kaikki haluaisivat niitä ihan perinteisistä perinteisimpiä nimiä lapsilleen. Älkää ymmärtäkö väärin, en pidä w, c ja x -kirjaimista suomalaisissa nimissä, mutta esim. nimi Tiia on hieno, vaikka ei samalla tavalla ole ollut monien sukupolvien käytössä kuin vaikka Katariina.
On turha puhua täällä mistään koulutuksista, kun näillä palstoilla pyörii usein ihmisiä, joilla ei ole tietojensa ja ajatusmaailmansa suhteen ole mitään koulutusta. Ammatiksikin usein esitetään joku tavallinen ammatti (jossa sinänsä ei ole mitään pahaa!).
Ihmettelenkin siis, että mistä te kaikki TUNNETTE niin paljon näitä tohtoreita ja maistereita, kun itse ette ole koulutettuja?
Itse olen maisteritason koulutuksen saanut, ja ne kaverit, jotka jatkoivat amikseen tai suoraan työelämään, jäivät taakse. Tilalle tuli luonnollista reittiä uudet ystävät.
On hyvin selvää, ketkä näitä sivuja pääasiassa lukevat. Koulutus heijastuu ongelmissa ja mielipiteissä, joita tälläkin palstalla väläytellään.
Niin ja olen kai itse tilastollinen poikkeus, koska lapsellani on ruotsalaistyylinen etunimi ja suomalainen sukunimi. Minusta Ainoja ja Pinjoja on vaan jo liikaa. Myös lähipiiristä löytyy esittämänne vastaisia esimerkkejä.
Kysynkin, että tiedättekö todella yhtään mistä puhutte??
vielä esimerkkinä sanoisin muutaman julkkiksen.
Korkeakoulutettu Jussi Lampi, tytär Mandi Lampi
Mari Kakko ja ohjaaja, Kim Sainio, Jimi Salama (Kakko?) :D
Tapani Kansa, Madeleine Kansa
Päivi Lipponen, tytär Cecilia
Ja taas talossani asuu seuraavat naapurinlapset: Ville, Pauli, Elisa. Ovat duunariperheistä. Toki Riittä Väisäselläkin on tyttö, jonka nimi on Vilhelmiina. Niin, että mitään johtopäätöksiä asiasta ei voida vetää. Teillä on pelkkää mutua!
öhhh....vai "on hyvin selvää ketkä näitä sivuja pääasiassa lukevat". Vai niin. Kylläpäs on analysointikyky huipussaan. Itse olen yliopisto-opiskelija, ja kyllä joutuu välillä (kuten "beibe äidiksi 80":n tekstiä lukiessa) häpeämään "maistereita ja tohtoreita". Koulutus tekee joistakin ihmisistä niin suvaitsemattomia ja ylenkatseellisia että huhhuh.
Tässä ketjussa on keskusteltu siitä, että ulkomailla on tehty tutkimuksia, jonka mukaan tietyn sosiaaliluokan perheissä annetaan tietynlaisia nimiä, MUTTA: poikkeuksia on, kuten tässä ketjussa on tullut ilmi. Noista perheistä, joita luettelet seuraavassa viestissäsi, moni on ns. taitelijaperhe, joten on luonnollista, että nimi ei ole mikään porvarillinen Katariina tai Juhani. Ei muutama esimerkki kumoa suuresta joukosta tehtyä tilastoa.
Samaa mieltä edellisen kanssa. Onpa sivistymätön öykkäri tuo "koulutettu" äiti. Sitä paitsi Cecilia ei ole Lipponen, vaan Herzberg, koska Paavo ei ole hänen isänsä. Täällä käy paljon koulutettua väkeä, sillä monet koulutettut ihmiset ovat kiinnostonuut esim. nimien etymologiasta ja historiasta.
Tämä foorumi onkin paras etymologinen tietolähde. Not.
10 Yonasta voi hyvinkin olla ihan peri ulkomaalaisia. katoin väestörekisterikeskuksesta. Mutta joo, kaikki ihme ceet ja sellaiset on kyllä naurettavuuden huippu!
Itselläni taas on päinvastainen tuntemus, mitä alempi tai olematon koulutus, sitä vähempi on vanhemmilla kokemusta ympäröivästä maailmasta ja sitä enemmän tukeutuvat tuttuun ja turvalliseen. Annetaan helppo ja helposti äännettävä nimi jos ja kun lapsella saattaa olla puhevika tai kouluttamattomat sukulaiset eivät kuitenkaan ymmärtäisi tai osaisi ääntää nimeä oikein. Tietenkin viittaukset ja linkit näihin oikeisiin tutkimuksiin voisivat valoittaa asiaa, muutenhan tämä on vain mutu-heittelyä. Muistan asiasta keskustellun tai vitsaillun esim The Sun laatutason lehdessä, jossa pohdiskeltiin että englantilaisissa työläisperheissä löytyy Porcia, Leticia jne. tyyppisiä perinteisesti aristokraattisia nimiä. Näistä roskalehdistä "tieto" valuu varmana tietona tämmöisille palstoille. Viime kädessä se on jokaisen oma valinta, minkä nimen lapselleen antaa ja jokainen nimi on niin kantajalleen kuin antajalleen kaunis. Ainahan on ollut joku, joka on saanut nimen ensimmäistä kertaa, muutenhan nimemme yhä olisivat Neanderdahl tyyppisiä örähdyksiä. Vastaavasti kaikki "aitosuomalaiset" perinteiset nimet ovat johdoksia jostakin aikaisemmasta, tuli ne sitten bibliasta tai muinaisugrilaisista kurkkuäänteistä. Itse olen asunut niin anglosaksisissa kuin romaanisen kieliryhmien maissa ja toki perusjuntti suominimeni on ollut joskus mahdotonta tai vaikeata paikallisille ääntää/kirjoittaa ja joskus on häivähtänyt ajatus, että toivottavasti vanhempani olisivat olleet vähän kaukoviisaampia. Silti olen nimeäni ylpeydellä kantanut eikä siitä ole onglmia ollut vaikka helpommallakin olisi päässyt. Oli perinteinen nimi tai uusi, niin kenelläkään ei pitäisi olla nokan koputtamista tai käydä omnipotentteja neuvoja jakelemaan.