Nykyään monet sanoo vähän liian helposti että mä rakastan sua. Mun mielestä pitäs niinku toinen tuntea ekax niin hyvin että voi sanoo sen sille rakkaalle ihmiselle.
Mutta sitte taas toinen homma. Toiset ihmiset luulee että kukaan ei rakasta tai välitä heistä. Mun mielestä se niinku pidä paikkansa. Täytyyhän sitä aina joku olla joka kunnolla välittää ja rakastaa. Se joka noin ajattelee et ei musta kukaan välitä tai rakasta. Se ei vaan osaa ajatella sitä että joku ihminen on aina joka rakastaa.
No täs mun jaarittelut.
Mutta sitte taas toinen homma. Toiset ihmiset luulee että kukaan ei rakasta tai välitä heistä. Mun mielestä se niinku pidä paikkansa. Täytyyhän sitä aina joku olla joka kunnolla välittää ja rakastaa. Se joka noin ajattelee et ei musta kukaan välitä tai rakasta. Se ei vaan osaa ajatella sitä että joku ihminen on aina joka rakastaa.
No täs mun jaarittelut.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muista mä en tiedä, mutta mä määrittelen sen välittämiseks... rakkautta on se kun välittää toisesta enemmän kun mistään muusta!!!
Ja ootko tullu ajatelleex et ehkä täällä todellakin on ihmisiä joista kukaan ei välitä, ja joita kukaan ei rakasta...
Rakastunu mun jätkäkamuun! Mulla on kaikki toisena.. Mun kaveri kuoli niin se on ainoo viikko ku kulta on on ollu toisena... Muuten musta on kivaa ku on sellanen asia mistä ei pääse millään pois. Mä ajattelen sitä koko ajan... Se on mulle kuin timantti enkeli! Ja mä todellakin rakastan sitä
Olen samaa mieltä että nuo sanat tuntuvat lipsahtavan monelta liian helposti. Mistä oikeastaan tietää että on rakastunut, "ylittänyt ihastuksen ja rakkauden rajan"? Onko sellaista rajaa olemassakaan ja jos on niin missä se kulkee...
Olen seurustellu puolisen vuotta erään pojan kanssa ja vielä joskus jään miettiään miten vankasti seison sanojeni takana kun sanon rakastavani... mistä tiedän ettei edessä olisi vielä suurempaa tunnetta joka täyttäisi vielä täydellisemmin kuin koskaan aikaisemmin?
Täytyy vain elää ja ihmetellä... kyllä kai kysymyksiinsä vastauksen joskus saa...?
Sitten siitä että onko kaikille se joku jota saa rakastaa ja joka rakastaa... Positiivisella asenteella voisin sanoa että juu, mutta... tuo on taas asia johon en tiedä vastausta... luulen että ihmisen täytyy oppia ensin rakastamaan itseään(kohtuudella...) niin silloin toisetkin voivat helpommin huomata sen kauneuden joka on jokaisen meidän sisällä...
Ei sitä tosiaankaan ole. Ihastua voi heti, mutta rakkaus... Se vaatii tutustumista toiseen ihmiseen. Pitää tuntea toinen niin hyvin... Mutta mä olen huomannut, miten vaikeaa on rakastaa. Olen melkein kateellinen niille ystävilleni, jotka vain kaukaa katselevat sitä ihastuksenkohdetta, rakentavat hänestä oman mielikuvansa tutustumatta pätkääkään. Miten huoletonta oli joskus aikanaan, kun tyytyi siihen, että sai katsella toista. Tottakai unelmoi ja tahtoi tutustua, mutta oli onnellinen, jos oli niin hvyä näköyhteys, että saattoi katsella vapaasti toisen kasvoja ja olemusta... Ja ah sitä onnenpäivää, jos toinen katsoi takaisin ja kenties hymyili ja moikkasikin... Mutta nyt... Miten vaikeaa onkaan rakastaa.
sitä ei olekaan? että ihmiset vain pitävät toisistaan hyvin paljon ja jossain vaiheessa päättelevät että se onkin sitten varmasti rakkautta? ja että kaikki onkin sitten vain oletuksille perustuvaa soopaa? mistäs kukaan sitäkään tietää.
Mä tiedän mitä oikee rakkaus on...ja mä tiedän et se on olemas...!! mulla oli täs kesällä jätkä..no meillä meni kummiskii poikki mut mä rakastin sitä ja rakastan kai vieläkin..mä en ajatellu ku just tätä jätkää..nykyään en voi enää sanoa kellekkään sanoja "rakastan sua" en uskalla..niin paljon ero satutti mua..ehkä meitä ei sit ollu tarkotettu yhteen..kuka tietää..??!! mut mun elämä jatkuu..ja ehkä vielä joku päivä löydän sen "oikean" jolle voin kertoa rakastavani...
Näköjään tuli monenlaista vastausta, mutta onko asialla edes väliä? Minusta tärkeintä on vain, että on vain tyytyväinen elämäänsä ja siihen mitä tekee. Muulla ei ole mitään väliä, olkoon se mitä vaan.
Oikeastaan on turhaa esittää kysymyksiä aiheesta, jossa kaikki on yhtä tiedottomia: ei asiasta kukaan tiedä mitään, tosin voi kyllä luulla tietävänsä.
Mun mielestä rakkautta on monenlaista. Tai oikeastaan ei niitä voi niin selkeästi erotella. Hyvät ystävätkin rakastaa toisiaan. Mut sitten toisaalta ystävyys juuri on mun mielestä todellisen rakkauden perusta. Se, että välittää toisesta oikeasti ja pystyy luottamaan siihen. Seksi kuuluu siihen sitten osana, tärkeänä, muttei mitenkään ensi tai edes toissijaisena, kun puhutaan suhteesta.
jota käytetään väärin
usein sanotaan, että rakastuneita
ovat sellaiset henkilöt
jotka ovat taantuneet lasten
asteelle, pussailevat ja puhuvat
höpöjä
monesti rakkaus-sana sanotaan
helposti
mutta todellista tunnetta ei ole
tytöille kun poika sanoo, että
rakastan, nämä ovat valmiit antamaan
, niin siit antamaan
mutta monia murheita tulee
rakkaus on vain sana
toista on tuntea ystävänsä hyvin
ja tulla hänen kanssaan toimeen
tehdä jotakin kestäviä suunnitelmia
se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä
ehdottaisinkin tytöille, joille poika sanoo eka iltana että rakas mennään sänkyyn,
että sanoisitte viiden vuoden päästä se sun rakkaus nähdään, mennään sitten sänkyyn, se vähän rassais poitsua ja nähtäis onko sillä todellisia tunteita, vai pillun kuvat silmissä
mistä sen tietää rakastaako, jos ei ole vielä työntänyt edes lintua toisen peräkoloon?