voi olla tyhmä! Sanokaa nyt joku fiksu tai muuten vaan viisas mitä teen itseni kanssa. Olen varattu ja ajatuksissani sitonut itseni toiseen varattuun enkä enää osaa päästää irti. Ikävöin häntä päivättäin ja nyt tälle on tultava loppu. Olen ihan sairas. Olisko kellään yhtään järkeävää neuvoa, miten kuolettaa väärät tunteet? Tällaset palstat ainakin vain ruokkii niitä. Eli teenkö ISON lupauksen etten enää tule tänne?
Hittolainen
että ihminen
16945
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
poissa täältä,sillä onhan tämä lempipalstasi.
Tästä on tullut pikkuhiljaa lempipalstani ja oon ajatellu jo, että vieroitan itseni netistä kokonaan. Se taas on jo liian suuri uhraus. Jotenkin on vaan pysyttävä pois täältä ja jatkettava omaa elämää.
voi suhteessakin olla henkisesti vapaa, jos se on itse valittu. Jos se on vastenmielistä, ei voi kokea olevansa yhtäaikaa vapaa ihmisenä tekemään valintojaan ja olemaan suhteessa. Ole vapaa tavalla tai toisella ja anna elämän viedä sinne mihin se menee.
aikoinaan sama tilanne. En osaa neuvoa, mikä auttaisi.:( Mietin jälkeenpäin, minkä olisin tehnyt toisin. Ei siinä oikein voinut tehdä mitään. En pystynyt vaihtamaan työpaikkaa, olin niin väsynyt. Tunteille ei voi mitään ja varatutkin voivat ihastua/rakastua. Itse tosin vain ihastuin. Helpotti, kun kaveri vaihtoi maisemaa. Ja kyllä tietoisesti aloin häntä kohtaan käyttäytymään kylmästi. En halunnut sotkuja ja juoruja työpaikalla.
Rakastuminen ja ihastuminen on mielentila. Sitä ei voi järjellä selittää. Toisen näkee ainutlaatuisena ja ihanteellisena. Siinä ei ole mitään pahaa. Mutta sitten tulee moraalinen painiskelu, kun/jos seurustelee toisen kanssa. Kahteen ihmiseen ei voi olla samaan aikaan rakastunut.
Kuitenkaan ei kannata mennä suhteeseen, jos on jo suhteessa. Ensin täytyy olla vähän aikaa yksin ja erota, ennenkuin kannattaa luoda mitään uutta.
Nämä palstat ovat ihastuneille pakopaikkoja, joissa he purkavat tunteitaan. Ihastumista ja rakastumista ei kuitenkaan kovin usein tapahdu.
Voimia kevääseen.
Voit vain opetella jotenkin elämään niiden kanssa. Itse olen samanlaisessa tilanteessa, voin olla jopa tuo tunteittesi kohde. Ja minuunkin sattuu ja on ikävä. Mutta asiat ovat hirmu vaikeita ja ovat kuin pysähdyksissä, itsekin olen pysähdyksissä. Hän on pysäyttänyt minut ajattelemaan omaa elämääni, itseäni henkilönä. Itse pyrin olemaan jatkuvassa liikkeessä, ulkoilemalla, tapaamalla muita läheisiä, lukemalla kirjoja, puuhastelemalla kaikkea hitaasti. Eikä se auta pätkääkään. On vaikeaa keskittyä, uni on vähäistä, täytyy koko ajan pakottaa itseään niskasta puistelemalla. Hän pyytää jättämään rauhaan, no, päätän että jätän rauhaan, ja ajatukset vielä enemmän hänessä ja kysyn itseltäni miksi, miksi ja miksi? Ehkä hän tuntee nuo ajatukset telepaattisesti. Ei tämä kirjoittaminenkaan lohduta.
niistä on päästä. Hänellä on oma elämä ja mä en vain kuulu siihen. Hänellä on omat ystävät ja työkaverit ja mä oon ihan pihalla niistä piireistä. En mä ala tunkeen väkisin hänen elämään, enhän? Nyt on kai aika perääntyä, nuolla haavansa ja jatkaa elämää.
elämääni, olen hänet itse ottanut, ja ehkä pysyvästi. Hän on jo jokapäiväistä elämääni, vaikka ei fyysisesti. Eikä minulla ole liikaa ystäviä, läheisiä yhden kouran verran, tärkeitä läheisiä on poistunut paljon ja siksi tiedän mitä on suru ja murheet, ehkä olen tottunut suruun häntä enemmän. Jos asuisin yksin, hän olisi tervetullut luokseni koputtelematta, mihin vuorokauden aikaan tahansa. Näin se vaan on. En missään tapauksessa halua häntä ulos elämästäni. Vaikka hyväksyn sen pitkin hampain jos hänen kärsivällisyytensä loppuu.
ratkaista? Tuossapa pulmaa kerrakseen. Itse olen ratkaissut asian siten, että en jäädytä tunteitani, sillä ne ovat "hetken" lapsia ja niistä pitää nauttia niin kauan ja lujaa kun pystyy. Rakkaus, todellinen ja aito rakkaus, antaa anteeksi itselle ja toiselle osapuolelle kaiken. Nämä tietysti ovat abstraktioita, jotka jokaisen ihmisen tulee viimekädessä ratkaista omassa päässään, mutta vertaistukea tarvii jokainen. Vapaus olla oma itsensä on yksi tärkeimpiä onnellistuttavia tekijöitä elämässä. Onnea elämääsi!
olen ajatellut, jos työt sallii, kuluvan kuukauden viim. viikolla pidän lomaa. Jos mulla ja hänellä olisi tuolloin jonkinlainen mahdollisuus edes hieman jutella, nauraa tms. ja ainahan näitä toiveita voi heittää, ja pettyä taas.
Mun pitää muistaa, että olemme ystäviä ja ystävinä pysymme ja jättää tämä turha haaveilu muille. Hän ei kyllä voi lomaa pitää eikä sitä mun takia tekis nyt ainakaan. Joten onnea sulle ja sille.
tuon itsensä väheksymisen. Tarkoitin Salaa Rakasta eikä mulla siunatkoon ja Luojalle kiitos ole niitä useampia. Hän on mulle ystävä, läheinen, tärkeä, jos hän vain sen sallii. Ja hiiteen nuo itsensä väheksymiset. En minäkään ole täydellinen, kaikkea muuta.
itsen väheksyntää, vaan realismia. Ei Hän halua olla edes salaa rakas, oon siitä varma. Sen takia mun vaan pitää ymmärtää elämän realiteetit ja jatkaa eteenpäin. Rikon itseni näillä ajatuksilla ennemmin tai myöhemmin. Nyt on paha olla, mutta aivan hyvä aika pudota maan pinnalle pilvilinnoista. Teen kaikkeni, etten enää nouse sinne uudestaan.
haluakaan tai oletko ikinä halunnut?
minua viisaampi. Minun on ilmeisesti alettava kypsyttämään itseäni tuollaiseen lopputulokseen, mutta Luoja paratkoon se tulee olemaan vaikeata. En toivo tällaista vihamiehellenikään, ei mulla kyllä niitä olekaan. Ehkä irtiottoa pitää tosissaan minunkin yrittää, tiedän etukäteen kyllä tuloksen. Vaistoni tappelee vastaan. En vihaa häntä siitä. Itku kurkussa jo nyt.
siitä asti, kun häneen tutustuin. Menee vaan entistä vaikeammaksi, kun pääsee ystävystyyn ja näkemään hänen sielun kauneuden. Näen hänet ihanana ihmisenä, johon mulla ei oo mitään saumaa... hän ei poikkea periaatteistaan, enkä takuulla ole hänelle niin tärkeä kuin hän minulle.
ei jaksa, ei ehdi, voi tätä elämää.