Todellakin, näin se on.
Kun vuosikausia juo itsensä joka toinen ilta humalaan saa siitä palkinnoksi alkoholiriippuvuuden. Tilanteen tajuamiseen joillakin menee tovi. Kun asia alkaa hahmottumaan ja yksinkertaisella testillä (lopeta juominen nyt heti kivuitta ja säryittä) todistaa vallitsevan tilan vakavuuden, sitä sitten huomaa hämmästyksekseen, miten sitä jatkuvasti ratkeaa aina juomaan....ei saatana.
Elämässä oli tietty rytmi ja rutiini vuosikausia ja alkoholi oli :(on - valitettavasti): mukana tätä rutiinia.
Vaikeaa ei ole lopettaa, se on itseasiassa helppoa. Olen tehnyt niin ainakin kaksikymmentäkolmetuhatta kertaa.
Vaikeea on pysyä lopetus päätöksessä.
On tilanteita joita ei ole ilman alkoholia. Viikonlppu ei ole viikonloppu ilman alkoholia. Perjantai ei ole perjantai ilman pulloa.
Jääkiekon MM-kisat ei ole mitään ilman olut laatikkoa.
Koko elämä on laitettava uusiksi jos haluaa viettää raitista elämää. Onneksi on positiivinen kokemus puolenvuoden raittiudesta.
Silloin ajattelin, että voin koska vaan olla taas puolivuotta juomatta.
Arvatkaa mitä!?
En ole pystynyt.
Kun vuosikausia juo itsensä joka toinen ilta humalaan saa siitä palkinnoksi alkoholiriippuvuuden. Tilanteen tajuamiseen joillakin menee tovi. Kun asia alkaa hahmottumaan ja yksinkertaisella testillä (lopeta juominen nyt heti kivuitta ja säryittä) todistaa vallitsevan tilan vakavuuden, sitä sitten huomaa hämmästyksekseen, miten sitä jatkuvasti ratkeaa aina juomaan....ei saatana.
Elämässä oli tietty rytmi ja rutiini vuosikausia ja alkoholi oli :(on - valitettavasti): mukana tätä rutiinia.
Vaikeaa ei ole lopettaa, se on itseasiassa helppoa. Olen tehnyt niin ainakin kaksikymmentäkolmetuhatta kertaa.
Vaikeea on pysyä lopetus päätöksessä.
On tilanteita joita ei ole ilman alkoholia. Viikonlppu ei ole viikonloppu ilman alkoholia. Perjantai ei ole perjantai ilman pulloa.
Jääkiekon MM-kisat ei ole mitään ilman olut laatikkoa.
Koko elämä on laitettava uusiksi jos haluaa viettää raitista elämää. Onneksi on positiivinen kokemus puolenvuoden raittiudesta.
Silloin ajattelin, että voin koska vaan olla taas puolivuotta juomatta.
Arvatkaa mitä!?
En ole pystynyt.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet "Vaikeaa ei ole lopettaa, se on itseasiassa helppoa. Olen tehnyt niin ainakin kaksikymmentäkolmetuhatta kertaa."
Siis yhteensä joka päivä 63 v. ajan. Ei vain vuosikausia juonut, vaan kymmeniä ja kymmeniä vuosia.
Jonkun vuoden kait olit lapsena hieman selvin päin.
on kuvaannollinen ilmaus. Tarkoittaa; "lukuisia kertoja, usein, hyvin monta kertaa."
Löysää pipoasi, ja kaulusta myös.
aina totta. kysy vaikka muijaltas.
Olen nyt ollut tällä kertaa kohta kolme viikkoa juomatta. Kun lääkäri puhuu kuolemasta ja maksa on rikki, sitä kummasti löytää perspektiiviä. Kun näkee mustaa valkoisella että maksa-arvot ovat 945 ja 632 (normaali max 50), niin sitä tajuaa, että maksatulehdus on vakava asia. Kaikkien täällä kipuilevien alkoholistien/suurkuluttajien joilla kohonnot riski siirtyä alkoholistiksi, kannattaisi käydä ihan vaan tavallisessa terveystarkastuksessa tsekkaamassa oma tilanteensa. Se on aikamoinen herättäjä, jos maksa alkaa piiputtaa. Cisse Häkkinen kuoli viinaan ja maksan sanottua sopimuksen irti ja hänellä oli "vain" 900 toinen maksa-arvo! Rasvamaksa tai maksakirroosi alkuvaiheessa ei anna MITÄÄN oireita, maksakirroosiin lopulta kuolee. Alkoholistille EI TEHDÄ maksansiirtoa ja ihmselle on vain YKSI MAKSA. Ei kannattaisi leikitellä terveydellä, sen voi menettää vain kerran. Mä sain toisen mahdollisuuden!!
En enää aio läträtä oluen kanssa ja tehdä parempaa maailmaa baarista käsin. Haluan pysyä hengissä, jotta voin nähdä sisaruksien lasten kasvavan ja perustavan perheet ja kiikkustuolissa muistella hurjaa ja tyhmää ja riskaabelia "nuoruutta". Johan tässä 20 v. ehdin juopotella itseni melkein kuoliaaksi, on aika vaihtaa suuntaa.
Rutiineista sen verran, että oluen lipittäminen ja koomakännit ei innosta enää yhtään ja voin hyvin elää ilman niitä. Ainut alkoholi mitä jäin kaipaamaan tulevaisuudelta, on lasillinen punaviiniä joulupöydässä. Mutta koska suhteeni alkoholiin on tämä, olen alkoholisti, en voi ottaa riskiä, että kaikki alkaa alusta ja retkahdan. Se voi sitten olla viimeinen retkahdus.
3, 6 ja 13 kuukautta sanovat retkahdustilastot.
Ensin tulee mitta täyteen ja aletaan toimenpiteet. Pannaan korkki kiinni. Kun muuten ei sitten hoideta itseä, alkaa jossain vaiheessa pipo kiristää. Tapahtuu jotakin tunnepuolella. Ei osata käsitellä asiaa, ja lanka palaa.
Olen nähnyt retkahtavan kävelevän kapakkaan, kapakasta ulos ja taas kapakkaan kuin jojo. Hän on käynyt epätoivoista taistelua mutta sisimmissään hävinnyt pelin. Kun hän ottaa ensi ryypyt, varmaan kivi putoaa sydämeltä. Sitten hän on vapaa vastuusta, vaatimuksista ja estoista. Liukuu, liukuu...
Minä olen alkanut juoda melkein viiden vuoden raittiuden jälkeen. Seuraavien viiden vuoden aikana ehdinkin ratketa kerran kahdesta vuodesta ja kaksi kertaa puolesta vuodesta. Tiedän omalta kohdaltani, että tämä on ainakin minulla 100% tunne-elämän sairaus.
Nykyisin hoidan itseäni aika tarmokkaasti ja otan kaikenlaista apua vastaan.
miten hoidetaan itseä!
tunnepuolen hoitaminen ja rajan vetäminen, että mikä on normaalia reagointia ja mikä johtuu juomisen aiheuttamisesta tai että siksi juuri join kun olen tälläinen.
Vaikka kuinka elämä potkii päähän, tulee kusetetuksi, huijatuksi, jätetyksi, päähän potkituksi, hyljityksi jne.... ei saa juoda, koska ei normaalitkaan ihmiset juo. Pitää hoitaa itseä ja ottaa apua vastaan!!! Mitä se on?
Kun alkaa aivokalvo kiristään niin mitä pitää tehdä? Juosta paltsuun ja avautua, että toi kiusaa. Juosta metsässä ajokoiran lailla, väsyttää ruumis uneen. Mitä?
T: ladattu nalli
Vielä olen opiskelija itsekin tässä elämäntaidossa. Jotakin ehkä olen huomannut.
Useampien miinaanajojen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että pinnallisesti ottaen suurimmat mielialojani heilauttelevat asiat ovat väsymys ja nälkä. Yksinäisyyttä kestän kyllä eikä sitä edes perheellisellä enää ole.
Kovan työpaineen alla ja valvoneena tulen kiukkuiseksi ja räjähteleväksi, ajatus skitsoaa, vituttaa. Tekee mieli ratketa.
Niinpä pudottelen työkaluja kädestäni. Teen hitaammin. Hoen itselleni tosiseikkaa, että hautuumaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä.
Vittuun muiden vaatimukset.
Paltsussa käyn säännöllisesti. Pidän vakavana hälytysmerkkinä (syntyvä jano), jos ei huvita ja menen väkisin kahta useammin. En kyllä osaa hirveästi kertoa asioistani. Mutta saan ikään kuin uudet pultit, kun jaksan kuunnella. vaikutus on suggestiivinen, rokotusluonteinen mutta samalla homma vahvistuu.
Ruuniinkulttuuria harjoitan myös. Talvi on vaikea, mutta jo toukokuussa telttailen saarissa merellä ja vaeltelen metsissä kuunnellen sisuksiani ja luontoa.
Yritän kasvattaa myönteisyyttä, koska se, kuten kielteisyyskin, on lumipallojuttu. Se kerää samaa tavaraa ympärilleen. Jos olen aamulla huonolla tuulella (aina), yritän maata rauhassa miettien pään kuntoon ennen kuin pomppaan riehumaan ja paiskomaan hattua lattiaan.
Yritän myöntää traumat, joiden takia eniten juon ja kasvattaa itseni hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Siis olen vähän kuin "munuaiskoneessa" eli jonkinlaisen ohjelmallisen homman on oltava päällä ensi heräämisestä levolle laskuun - ja silti tulee takaiskuja (kohtauksia, ärtymystä).
Meitä on varmaan aika monta samanlaista. Mutta eipä tuo elämä muuta luvannut. Hengitetään sisään ja ulos tyynesti. Joskus on ihan sekunnin hyvä olla.